K. F. Ordin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Translitterointi
K. F. Ordin, Кесарь Филиппович Ордин
K. F. Ordin, ajankohta tuntematon.
K. F. Ordin, ajankohta tuntematon.
Henkilötiedot
Syntynyt16. huhtikuuta (J: 4. kesäkuuta) 1836
Kuollut17. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1892 (56)
Muolaa, Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti historioitsija, kirjailija
Arvonimisalaneuvos, kamarijunkkari, hovimestari
Vanhemmat Philip Ivanovich Ordin, äidistä ei ole tietoa.
Puoliso Sofia Alekseevna Ordin

Kesar "myös Cesar" Filippovitš Ordin (ven. Ке́сарь Фили́ппович Орди́н; 16. huhtikuuta (J: 4. kesäkuuta) 1836 – 17. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1892 Muolaa)[1][2] oli venäläinen hovimestari, salaneuvos ja Suomen 1800-luvun historiaan perehtynyt harrastelijatutkija, joka tunnettiin yhtenä ”Suomen-syöjänä” eli Suomen autonomian vastustajana. Hänen 1880-luvun lopulla julkaisemansa tutkimukset ja hänen venäläisissä lehdissä ilmestyneet kirjoituksensa Suomen autonomian syntyvaiheista herättivät paljon arvostelua ja vastustusta Suomessa.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ordin opiskeli luonnontieteitä Pietarin yliopistossa, ja valmistuttuaan vuonna 1857 hän loi uransa virkamiehenä Pietarin sotilaskuvernöörin kansliassa. Vuodesta 1861 hän oli sotilaskenraalikuvernöörin kanslian osastopäällikkö ja kuului useisiin Pietarin terveydenhuollon ongelmia käsitelleisiin komiteoihin. Hän sai 1865 kamarijunkkarin sekä 1871 keisarillisen hovin kamariherran ja todellisen valtioneuvoksen arvonimet.[1]

Ordinin isä on Philip Ivanovich Ordin, äidistä ei sen sijan ole jäänyt tietoa, Ordinin aviopuoliso on: Sofia Alekseevna Ordin[4] ja heillä oli kolme yhteistä lasta: Georgy Kesarevich; Boris Kesarevich ja Sergey Kesarevich Ordin.[5]

Ordin kuoli 56-vuotiaana kesäkuussa 1892 huvilassaan Muolaan Perkjärvellä.[2] Ordin haudattiin Venäjälle, Pietarissa sijaitsevalle Novodevitšin hautausmaalle.[6]

Tutkimukset Suomen historiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan hallitseva Senaatti 17. lokakuuta 1872 tekemällä päätöksellä varsinainen valtioneuvoston jäsen, korkeimman oikeuden kamariherra Kesar Filippovitš Ordin tunnustettiin henkilökohtaisten ansioiden perusteella Venäjän perinnölliseen aateliin.[7][8]

Ordin osti vuonna 1870 huvilan Uudenkirkon Kaukjärveltä[9] Karjalan kannakselta – Suomen alueelta – ja törmäsi silloin Suomen ja Venäjän poikkeavien lainsäädäntöjen aiheuttamiin ongelmiin.[1] Ordin koki Suomen viranomaisten kohtelun nöyryyttäväksi. Kertoman mukaan viimeinen pisara oli se, ettei hän voinut kuljettaa edes viinipulloja Pietarista läheiselle huvilalleen ilman että suomalaiset tullimiehet tarkastivat ne ja perivät niistä tullimaksun.[10] Tämän johdosta ja luultavasti myös Venäjän slavofiilisten lehtien Suomea koskevan kriittisen kirjoittelun innoittamana hän ryhtyi 1880-luvulla harrastelijana tutkimaan Suomen lähihistoriaa. Hän opetteli ruotsia ja suomea voidakseen perehtyä aihetta koskeviin alkuperäislähteisiin. Ordinin ensimmäinen Suomea koskenut artikkeli ilmestyi jo 1877 Sobesednik-nimisessä lehdessä. Vuonna 1888 Ordin käänsi venäjäksi Leo Mechelinin Suomen valtio-oppia esittelevän pamfletin Précis du droit public de Grand-Duché Finlande (”Piirteitä Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeudesta”) ja täydensi sen samalla laajoilla alaviitteillä, joilla hän pyrki kumoamaan Mechelinin alkuperäiset päätelmät. Käännöksen otsikko oli Konstitutsija Finljandi v izlozeni mestnago senatora L. Mehelina (”Suomen perustuslaki senaattori L. Mechelinin mukaan”).[1]

Pilalehti Matti Meikäläisen vuonna 1890 julkaisema pilapiirros ”Matti Meikäläisen kompromissi herra Ordinin kanssa” julisti Ordinin valehtelijaksi.[11] Kuvassa näkyy myös Ordinin kirja Pokorenije Finljandii.

Vuonna 1889 Ordin julkaisi lähes tuhatsivuisen kaksiosaisen tutkimuksensa Pokorenije Finljandii (”Suomen valloitus”)[12], jossa hän laajoihin alkuperäislähteisiin nojaten kumosi suomalaisten vallitsevat autonomiatulkinnat: Ordinin mukaan vuoden 1809 Porvoon valtiopäivillä ei vahvistettu mitään Suomen perustuslakeja, vaan pelkästään liitettiin uusi provinssi Venäjän valtakuntaan. Tutkimus sai Venäjän tiedeakatemian palkinnon. Suomessa sitä pidettiin vaarallisena hyökkäyksenä maan autonomiaa vastaan. Muun muassa J. R. Danielson-Kalmari vastasi siihen omalla tutkimuksellaan Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, jossa hän osoitti Ordinin teoksesta paljon detaljivirheitä ja liioitteluja, vaikka ei kyennytkään torjumaan sen pääväitettä Porvoon valtiopäivistä. Elämänsä viimeisinä vuosina Ordin kirjoitti pietarilaisiin lehtiin, esimerkiksi Novoje Vremjaan ja Russki Vestnikiin, kymmeniä artikkeleita, joissa hän puolusti näkemystään Suomen asioista. Hän ajautui tällöin ankaraan sanasotaan erityisesti Mechelinin kanssa.[1]

Myöhempi vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ensimmäinen sortokausi

Vaikka Ordin ei ehtinyt näkemään helmikuun manifestia ja Suomen venäläistämiskauden alkua, hänen kansalaisaktiivisuutensa aiheen esiin nostamisessa vaikutti Venäjällä vallitseviin käsityksiin ja tietämykseen Suomen autonomiasta. Ordin on melko lailla unohdettu Suomen historiassa, mutta hän loi pohjaa sille ajattelulle, jota Nikolai Bobrikov ja muut venäläistäjät myöhemmin toteuttivat.

Ordinin kolmiosaiset kootut teokset julkaistiin Pietarissa vuosina 1908–1909 ja ne käsittävät kaikkiaan 55 artikkelia Suomen historiasta. Mukana on myös 1887 Russki Arhiv -lehdessä julkaistu alkuperäislähteisiin perustuva elämäkerta Georg Magnus Sprengtportenista otsikolla ”Suomen sankari”. Myöhemmin Ordinin tutkimukset ovat puutteineenkin saaneet tunnustusta myös Suomessa. Esimerkiksi Pokorenije Finljandii on arvokas myös lähdejulkaisuna, sillä se sisältää yli 300 sivun verran alkuperäisasiakirjoja, kuten Sprengtportenin ja Mihail Speranskin kirjeitä. Pääosa 1960-luvulta alkaen tehdystä suomalaisesta historiantutkimuksesta on päätynyt vuoden 1809 tapahtumien osalta selvästi lähemmäs Ordinin kuin Danielson-Kalmarin tulkintaa.[1] Jotkut ovat tulkinneet tämän käänteen liittyneen suomettumiseen.[13][14][15][16]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnat:

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta 2.luokka

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta 3.luokka

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta 4.luokka

Venäjän keisarikunta Pyhän Annan ritarikunta 1.luokka

Venäjän keisarikunta Pyhän Annan ritarikunta 2.luokka

Venäjän keisarikunta Pyhän Stanislauksen ritarikunta 4.luokka[19]

Arvonimet:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Kristiina Kalleinen: Ordin, Kesar Filippovitsh Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ a b Ordin död (ruotsiksi) Finland. 18.6.1892, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.2.2021.
  3. ↑ a b 527-528 (Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti) runeberg.org. Viitattu 28.5.2024.
  4. ↑ Владимир Мельник. Иван Гончаров и семья Ординых / Православие.Ru pravoslavie.ru. Viitattu 26.5.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ Кесарь Филиппович Ордин www.rgfond.ru. Viitattu 26.5.2024.
  6. ↑ Петербургский некрополь. Т. 3 : (М - Р) – Российская Национальная Библиотека – Vivaldi vivaldi.nlr.ru. Viitattu 26.5.2024.
  7. ↑ WebCite query result webcitation.org. Viitattu 26.5.2024.
  8. ↑ Часть 13 Общего гербовника дворянских родов Всероссийской империи gerbovnik.ru. Viitattu 26.5.2024.
  9. ↑ Koli, Arvi (koonnut): Uusikirkko kylät kujasineen, s. 275. 1990.
  10. ↑ Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 461. WSOY, Helsinki 2004.
  11. ↑ Matti Meikäläisen kompromissi Herra Ordinin kanssa. Matti Meikäläinen, 03.05.1890, nro 9, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.12.2015.
  12. ↑ a b Suomen valloitus osa. 2 bookplaneta.ru. venäjänkielinen
  13. ↑ Seppinen Jukka: Suomettumisen syövereissä, s. 421-422. Docendo/WSOYpro, Porvoo 2011. ISBN 978-951-038-127-4
  14. ↑ Aki Rasilainen, s. 104-110 julkaisussa Ajankohta '95. Poliittisen historian vuosikirja 1995 (toim. Soikkanen Timo, Majander Mikko). Turku 1995. ISBN 951-29-0579-5
  15. ↑ Vihavainen Timo: Kansakunta rähmällään – Suomettumisen lyhyt historia, s. 186. Otava, Helsinki 1991. ISBN 951-1-11397-6.
  16. ↑ Kujala Antti: Vallankumous ja kansallinen itsemääräämisoikeus - Venäjän sosialistiset puolueet ja suomalainen radikalismi vuosisadan alussa, s. 299. SHS, Helsinki 1989. ISBN 951 8915-25-3
  17. ↑ Joh. Rich. Danielson: Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan : K. Ordi... — Osta Antikvaarista. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2024). fi
  18. ↑ ven. Покорение Финляндии. Опыт описания по неизданным источникам, suom. Suomen valloitus. Kokemus kuvauksesta julkaisemattomista lähteistä. runivers.ru. Viitattu 26.5.2024.
  19. ↑ Ордин Кесарь Филиппович runivers.ru. Viitattu 26.5.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=K._F._Ordin&oldid=22414005”