Pyhän Stanislauksen ritarikunta
Pyhän Stanislauksen ritarikunta (ven. Орден Святого Станислава, Orden Svjatogo Stanislava) oli venäläinen ritarikunta vuodesta 1831 vuoteen 1917. Ritarikunta oli Venäjän keisarikunnan nuorin ja eniten jaetuin kunniamerkki. Keisarikunnan ritarikuntien keskenäisessä järjestyksessä Pyhän Stanislauksen ritarikunta oli 7. korkea-arvoisin.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ritarikunnan perusti Puola-Liettuan kuningas Stanislaus II Poniatowski 7. toukokuuta 1765.[2][3]
Puolan kapinan tukahduttamisen jälkeen, ritarikunta liitettiin venäläisiin ritarikuntiin vuonna 1831 keisari Nikolai I:n määräyksellä. Vuonna 1839 keisari vahvisti uuden ohjesäännön, jonka mukaan ritarikunta jaettiin kolmeen luokkaan. Lisäksi nimitys mihin tahansa ritarikunnan luokkaan johti aatelointiin.[4]
Ritarikunnan kolmannesta luokasta tuli Venäjän yleisimmin myönnetty ansiomerkki, jonka saivat lähes kaikki valtion virassa palvelleet.[2] Kun ritarikunnan jäsenyys nosti saajansa samalla perintöaatelin jäseneksi, synnytti aatelisten lukumäärän kasvu vähitellen närää perintöaatelissa. Vuodesta 1855 alkaen perintöaateliin ei lisätty muita kuin ritarikunnan ensimmäisen luokan jäseniä.
Ritarikunta lakkautettiin vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen, mutta Romanovin keisarillinen perhe on kuitenkin jatkanut ritarikunnan jakamista. Vuonna 1918 Puolan itsenäistymisen jälkeen maassa päätettiin perustaa vanhan ritarikunnan tilalle uusi Jälleensyntyneen Puolan ritarikunta.[4]
Ritarikunnan luokat ja myöntämisperusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ritarikunnassa oli kolme luokkaa:[5]
I luokka- II luokka
- III luokka
.svg){kind=small}
Kaikista nimityksistä ritarikuntaan päätti loppupeleissä keisari mielensä mukaan. Ritarikunnalla palkittiin lähtökohtaisesti sellaisia uskollisille Venäjän keisarikunnan ja Puolan kuningaskunnan alamaisille, jotka olivat osoittaneet kristillisten arvojen tai muuten innokkuuden mukaisesti ansioita sotilas- tai siviiliurallaan tai tehneet jonkun muun erityisen teon, joka herätti keisarin mielenkiinnon, ihmiskunnan, valtion tai alueensa hyväksi. Myös sellaiset ulkomaalaiset, jotka olivat osoittaneet hyvää tahtoa keisarikuntaa kohtaan, voitiin nimittää ritarikuntaan, mikäli keisari koki tämän tarpeelliseksi.[6]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
I. luokan rintatähti timanteilla -
II luokka — kultaristi kesiarin kruunulla kaulanauhassa -
Vasemmalta oikealle: ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan ansiomerkkin kanto-ohje
Saajien määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Stanislauksen ritarikunta oli yleisin keisarillisen Venäjän kunniamerkeistä.
- Ensimmäisen luokan kunniamerkki myönnettiin noin 20 000:lle
- Toisen luokan kunniamerkki myönnettiin noin 92 000:lle.
- Kolmannen luokan kunniamerkki myönnettiin yli 752 000:lle.
Pelkästään Venäjän-Japanin sodan aikana myönnettiin 37 475 kunniamerkkia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ордена Российской империи Научная Россия. 9.10.2014. Viitattu 28.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Pyhän Stanislauksen ritarikunta eskoff.net. Viitattu 8.2.2024.
- ↑ Order of Saint Stanislaus, Type I (1831-1855) , Civil Division, I & II Class Breast Star Medalbook. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b The Order of Saint Stanislaus - Polish & Russian Military Medals & Orders identifymedals.com. 25.2.2021. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ ODM of Imperial Russia: Order of St Stanislas medals.org.uk. 2024. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Георгиевская страница : Учреждение Орденов и других знаков отличия george-orden.narod.ru. Viitattu 28.5.2024.