Niilo Halonen (jääkiekkoilija)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoilijaa. Mäkihyppääjästä kertoo artikkeli Niilo Halonen.
Niilo Halonen
Henkilötiedot
Syntynyt15. heinäkuuta 1998 (ikä 25)
Loppi, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Nippe[1]
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 188[2] cm
Paino 81[2] kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2017–
Aik. seurat HIFK (SML)
Jokipojat (Mestis)
KooKoo (SML)
Västerås IK (Allsv.)

Niilo Ensio Halonen[3] (s. 15. heinäkuuta 1998 Loppi) on suomalainen jääkiekkomaalivahti.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halonen on Riihimäen Kiekko-Nikkareiden kasvatti. Hän siirtyi 15-vuotiaana Jokereihin kaudeksi 2013–2014. Kauden 2014–2015 päätteeksi Halonen palkittiin B-nuorten SM-sarjan parhaana maalivahtina Jarmo Myllys -palkinnolla ja valittiin tähdistökentälliseen. Kaudella 2015–2016 hän toimi Jokereiden A-nuorten pääasiallisena kakkosmaalivahtina Joona Voutilaiselle ja pelasi 15 runkosarjaottelua. Halonen pelasi yhtä monta ottelua myös seuran B-nuorissa.[4]

Toukokuun 2016 lopulla Halonen teki kaksivuotisen SM-liigasopimuksen Helsingin IFK:n kanssa.[5] Hän aloitti kauden 2016–2017 joukkueen kolmosmaalivahtina sekä A-nuorten ykkösmaalivahtina. Halonen puki kauden aikana lähinnä Niklas Bäckströmin loukkaantumisten myötä kymmeneen SM-liigan runkosarja- ja yhteen Mestarien liigan otteluun.[6] Hän sai kuitenkin myös peliaikaa kahdessa SM-liigaottelussa ja teki liigadebyyttinsä 21. tammikuuta 2017 vieraissa Pelicansia vastaan. Halonen vaihdettiin ottelussa HIFK:n maalille Kevin Lankisen tilalle ajassa 33.14, kun Pelicans johti ottelua jo lukemin 6–1. Hän torjui ottelussa 11 kertaa ja päästi kaksi maalia. HIFK hävisi ottelun lopulta lukemin 8–3.[7] Ensimmäisen SM-liigaottelunsa aloittavana maalivahtina Halonen pelasi 14. helmikuuta 2017 Tampereen Ilvestä vastaan. Hän torjui HIFK:n 1–4-tappioon päättyneessä ottelussa 24 kertaa ja päästi kolme maalia. Seppo Pakola valitsi Halosen ottelun Alumnien tähtien kolmostähdeksi.[8]

Myös kauteen 2017–2018 Halonen lähti niin ikään HIFK:n kolmosmaalivahtina Kevin Lankiselle ja Niklas Bäckströmille. Hän aloitti kautensa seuran A-nuorissa, jossa Halonen voitti SM-pronssia. Hän pelasi HIFK:n miesten joukkueessa kaksi Mestarien liigan ottelua. Halonen torjui ensimmäisen nollapelinsä miesten pääsarjatasolla 3. lokakuuta 2017 vieraissa puolalaista Cracovia Krakówia vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–6-voittoon päättyneessä ottelussa 16 kertaa.[9] Halonen pelasi kauden aikana miesten pelejä myös viisi ottelua lainalla Mestis-joukkue Savonlinnan Pallokerhossa helmikuussa 2018.[4] Toukokuussa 2018 hän teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10]

Toukokuussa 2018 HIFK lainasi Halosen alustavasti kauden 2018–2019 kattavalla sopimuksella uuteen yhteistyöseuraansa, Mestis-joukkue Jokipoikiin.[11] Hänet valittiin sarjan lokakuun 2018 kuukauden kentälliseen.[12] Tammikuussa 2019 HIFK ja Jokipojat lainasivat Halosen kuuden ottelun ajaksi KooKoon SM-liigajoukkueeseen paikkaamaan Juha Järvenpään loukkaantumista.[13] Hän sai siellä torjuntavastuuta kolmen ottelun verran.[4]

Huhtikuussa 2019 HIFK vuokrasi Halosen koko kauden 2019–2020 kattavalla sopimuksella KooKoohon.[14] Hän jäi varsin selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Henrik Haukelandille ja sai tililleen 14 runkosarjaottelua. Kaudeksi 2020–2021 Halonen palasi lainaltaan HIFK:hon.[15] Hän teki läpimurtonsa SM-liigatasolle,[16] vaikkakin Halonen jäi kakkoseksi Frans Tuohimaalle. Hän pelasi 18 runkosarjaottelua torjuen 11 voittoa ja yhden nollapelin. Halonen torjui SM-liigauransa ensimmäisen nollapelin 12. tammikuuta 2021 vieraissa Mikkelin Jukureita vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 17 kertaa.[17] Halonen ei kuitenkaan saanut peliaikaa pudotuspeleissä. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[4] Toukokuussa 2021 Halonen teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[18]

Kaudella 2021–2022 Halonen jakoi runkosarjassa varsin tasaisesti HIFK:n torjuntavastun Michael Garteigin kanssa. Hän pelasi 27 ottelua torjuen 17 voittoa. Garteigin kauden päätyttyä loukkaantumisen vuoksi runkosarjan lopulla Halonen nousi HIFK:n vastuunkantajaksi pudotuspeleissä, jossa hän ei kuitenkaan noussut odotetulle tasolle ja Halosen torjuntaprosentiksi jäi 88,1%.[4][19] Kauteen 2022–2023 hän lähti HIFK:n ykkösmaalivahtina parinaan Roope Taponen. Halonen pelasi kauden 19 runkosarjaottelustaan kuusi ensimmäistä syyskuussa, mutta hän kuitenkin esiintyi epävarmasti ja päästi niissä 17 maalia. Kauden edetessä Halonen jäi selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Taposelle.[20] Jatkoaika.com-verkkolehden toimittaja Veikko Nurmisen mukaan hänen henkinen puolensa oli mahdollisesti koetuksella.[21] Halonen edusti HIFK:ta kauden aikana myös Spengler Cupissa.[4]

Halonen siirtyi kaudeksi 2023–2024 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskan-joukkue Västerås IK:hon.[22]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 2016 jääkiekko

Halonen edusti Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2018, jolloin hän toimi lähinnä joukkueen kolmosmaalivahtina ja puki vain yhteen otteluun. Halonen edusti Suomea myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2016, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.[4] Halonen lähti turnaukseen joukkueensa kolmosmaalivahtina ja puki turnauksen aikana neljään otteluun, kolmeen jälkimmäiseen Leevi Laakson sairastuttua ennen puolivälieriä. Hän ei kuitenkaan saanut peliaikaa.[6]

Halonen pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2015, jolloin hän toimi lähinnä Suomen kakkosmaalivahtina Severi Isokankaalle ja pelasi vain yhden ottelun. Halonen edusti myös Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla vuonna 2015, jolloin hän voitti pronssia. Yhteensä Halonen on pelannut yhdeksän nuorten ja viisi poikien maaottelua.[4]

Halonen valittiin ensimmäisen kerran Suomen A-maajoukkueeseen vuoden 2021 Channel One Cupiin.[23] Hän pukeutui turnauksessa kahteen otteluun, mutta Halonen jäi kuitenkin ilman peliaikaa.[6]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halosen isoveli Jesse on entinen alempien sarjojen jääkiekkomaalivahti.[24]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
2015–2016 Jokerit A-SM 15 29 1.91 93,1 – – – – – – – –
2016–2017 HIFK A-SM 33 81 2.42 89,8 7 21 3.35 89,8
HIFK SM-liiga 2 0 1 0 85 5 0 3.55 87,5 – – – – – – – –
2017–2018 HIFK A-SM 33 69 91,4 11 25 2.27 91,8
SaPKo Mestis 5 2 0 0 123 6 0 1.20 88,7 – – – – – – – –
2018–2019 Jokipojat Mestis 33 15 11 7 1978 88 2 2.67 90,5 5 1 4 253 17 0 3.40 85,3
KooKoo SM-liiga 3 0 2 1 182 8 0 2.67 91,1 – – – – – – – –
2019–2020 KooKoo SM-liiga 14 5 2 2 639 26 0 2.44 89,0 – – – – – – – –
2020–2021 HIFK SM-liiga 18 11 4 2 1038 37 1 2.14 90,0 – – – – – – – –
2021–2022 HIFK SM-liiga 27 17 4 4 1483 56 1 2.27 88,8 7 3 3 383 18 0 2.82 88,1
2022–2023 HIFK SM-liiga 19 5 8 4 1034 53 1 3.08 85,3 1 0 0 37 1 0 1.65 94,7
2023–2024 Västerås IK Allsvenskan 39 18 20 0 2187 113 1 3.10 89,2 – – – – – – – –

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Niilo Halonen - HIFK hifk.fi. Oy HIFK Hockey AB. Arkistoitu 13.1.2021. Viitattu 12.1.2021.
  2. ↑ a b Tilastot liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.1.2021.
  3. ↑ Urheilukoulun talvilajien urheilijat on valittu maavoimat.fi. 27.2.2018. Puolustusvoimat. Viitattu 19.5.2018.
  4. ↑ a b c d e f g h i Niilo Halonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  5. ↑ HIFK kiinnitti alle 18-vuotiaiden maailmanmestareita - nappasi maalivahtilupauksen Jokereista Jatkoaika.com. 30.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.7.2016.
  6. ↑ a b c Niilo Halonen Eurohockey.com. (englanniksi)
  7. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 21.1.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 22.1.2017.
  8. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 21.1.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 14.2.2017.
  9. ↑ Matches championshockeyleague.com. 3.10.2017. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  10. ↑ HIFK:n tulevan kauden joukkue selvillä - haaviin ui isoja kaloja Jatkoaika.com. 2.5.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2018.
  11. ↑ Mikola, JP: HIFK ja Mestiksen Jokipojat aloittavat yhteistyön – Halonen ja Hämäläinen ensi kaudeksi Mestikseen ls24.fi. 14.5.2018. Marva Media Oy. Viitattu 30.5.2018.
  12. ↑ Mestiksen kuukauden kentällinen valittu mestis.fi. 1.11.2018. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Arkistoitu 5.12.2018. Viitattu 2.11.2018.
  13. ↑ KooKoo lainaa Niilo Halosen kookoo.fi. 24.1.2019. KooKoo Hockey Oy. Arkistoitu 24.4.2019. Viitattu 25.4.2019.
  14. ↑ KooKoo täydensi tulevan kauden maalivahtiosastonsa - Salminen jatkaa, Halonen lainalle Kouvolaan Jatkoaika.com. 29.4.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2019.
  15. ↑ Pärnänen, Antti: Superlupaus Brad Lambert jatkaa 2 vuotta HIFK:ssa – Myös tähtihyökkääjät Jere Sallinen ja Ville Leskinen jatkavat Jatkoaika.com. 6.4.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.4.2020.
  16. ↑ Niilo Halonen pelaa läpimurtokauttaan hifk.fi. 20.1.2021. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 17.6.2021.
  17. ↑ Jukurit - HIFK, 12.1.2021 liiga.fi. 12.1.2021. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.1.2021.
  18. ↑ Mesikämmen, Jani: HIFK sorvasi tukun avainpelaajien jatkosopimuksia – Joonas Lyytinen ja ruotsalaiskaksikko tulevan kauden kulmakiviä Jatkoaika.com. 14.5.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.6.2021.
  19. ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:n pelaaja-arviot 2021–22: Jere Innala ei säikähtänyt Stadin kirkkaita valoja Jatkoaika.com. 7.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.5.2022.
  20. ↑ Savonen, Ilari: Tässä on mies, joka lopetti puheet HIFK:n suurimmasta ongelmakohdasta MTVuutiset.fi. 13.10.2022. Telia Company AB. Viitattu 24.5.2023.
  21. ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:n pelaaja-arviot 2022–23: Nuoria onnistujia ja välieräsarjassa alisuorittaneita kärkihyökkääjiä Jatkoaika.com. 3.5.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.5.2023.
  22. ↑ Seppä, Lassi: Niilo Halosen ura jatkuu Allsvenskanissa − "Etsin uutta alkua" Jatkoaika.com. 9.5.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.5.2023.
  23. ↑ Mennander, Pasi: Leijonat Channel One Cupiin tällä joukkueella tulospalvelu.leijonat.fi. 8.12.2021. Suomen Jääkiekkoliitto ry – Finlands Ishockeyförbund rf. Viitattu 22.12.2021.
  24. ↑ Jesse Halonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niilo_Halonen_(jääkiekkoilija)&oldid=22263172”