Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue
Lempinimi Pikkuleijonat
Liitto Suomen jääkiekkoliitto
Valmentaja Suomi Marko Kauppinen
Ensimmäinen ottelu

Ruotsin lippu Ruotsi 8–1 Suomen lippu Suomi
(Bremerhaven, Saksan liittotasavalta; 1. huhtikuuta 1977)

Suurin voitto

Suomen lippu Suomi 28–0 Italian lippu Italia
(Tychy, Puola; 1. huhtikuuta 1979)

Suurin tappio

Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 14–2 Suomen lippu Suomi
(Bremerhaven, Saksan liittotasavalta; 2. huhtikuuta 1977)

Mitalit
Suomen joukkue maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2011
Suomen joukkue maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2011
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Saksa 1999
Kultaa Kultaa Sveitsi 2000
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 2016
Kultaa Kultaa Venäjä 2018
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 2006
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 2015
Hopeaa Hopeaa Slovakia 2017
Pronssia Pronssia Suomi 2001
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2009
Pronssia Pronssia Valko-Venäjä 2010
Pronssia Pronssia Venäjä 2013
Pronssia Pronssia Saksa 2022
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1978
Kultaa Kultaa Länsi-Saksa 1986
Kultaa Kultaa Saksa 1995
Kultaa Kultaa Tšekki 1997
Hopeaa Hopeaa Puola 1979
Hopeaa Hopeaa Norja 1983
Hopeaa Hopeaa Tšekkoslovakia 1988
Hopeaa Hopeaa Venäjä 1996
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1998
Pronssia Pronssia Neuvostoliitto 1989
Pronssia Pronssia Tšekkoslovakia 1991
Hlinka Gretzky Cup
Hopeaa Hopeaa 2007
Hopeaa Hopeaa 2012
Pronssia Pronssia 1996
Pronssia Pronssia 2005
Pronssia Pronssia 2022

Suomen alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue edustaa Suomea jääkiekon alle 18-vuotiaiden maailman­mestaruus­kilpailuissa. Joukkuetta kutsutaan myös nimellä Pikkuleijonat.[1]

Ensimmäisen maaottelunsa Suomi pelasi Ruotsia vastaan Euroopan-mestaruuskisoissa vuonna 1977 häviten maalein 8–1. Vuonna 1978 joukkue voitti ensimmäisen mitalinsa, kun se voitti alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskisoissa Neuvostoliiton loppuottelussa jatkoajalla Jari Kurrin maalilla[2]. Suomen voitto Neuvostoliitosta oli Suomen ensimmäinen merkittävä askel kasvun tiellä jääkiekon suurmaaksi[3].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1978 Euroopan-meataruuskisojen loppuottelu pelattiin maanantai-iltapäivänä. Ottelu Helsingin jäähalissa oli myyty loppuun, eli paikalla oli 7 304 maksanutta katsojaa. Sen lisäksi paikalla oli arviolta tuhannesta kahteen tuhatta henkeä ilmaislipuilla, turnauksen muut joukkueet ja lehdistö.[4]

Neuvostoliitto teki ottelun avausmaalin ja eteni sen jälkeen jo 3–1-johtoon. Kolmannessa erässä Suomi pelasi kuitenkin erinomaisesti ja tasoitti ottelun kahdesti, ensin Juha Huikarin maalilla, sitten Mika Laineen.[4] Kuitenkin vain 1.43 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppumista Neuvostoliitto teki 5–4-maalin, mikä johti siihen, että osa yleisöstä alkoi poistua jäähallista.[5] Huikari kuitenkin tasoitti ottelun varsinaisen peliajan lopussa, ja ottelu siirtyi jatkoajalle.[6] Sitä ei pelattu äkkikuolema-menetelmällä.[6] Neuvostoliitto siirtyi johtoon, mutta 11 sekuntia ennen peliajan loppumista Huikari tasoitti jälleen ottelun.[5][6] Sitten ottelu siirtyi jatkoajalle, jossa sovellettiin äkkikuolema-menetelmää.[6] Toisella jatkoajalla puolustaja Timo Blomqvist laukoi lyöntilaukausella kiekon hyökkäyssiniviivalta päin maalivahti Dmitri Saprykia ja Jari Kurri siirsi ikään kuin heittäytyen paluukiekon maaliin ajassa 81.42 kun toista jatkoaikaa oli pelattu 1.42 minuuttia. Maalivahti Dmitri Saprykin sai vielä mailansa kiekon eteen, mutta kiekko kiertyi siitä maaliin.[3]

Kurri keräsi Jarmo Mäkitalon kanssa suuret peliminuutit pitkässä ottelussa. Mäkitalo oli turnauksessa Suomen paras pistemies tehopistein 4+7=11 ja Kurri paras maalintekijä. Hän teki neljässä ottelussa kuusi maalia.[3]

1980-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1986 Euroopan-mestaruuskisat pelattiin Länsi-Saksassa. Suomi eteni alkusarjasta loppuottelusarjaan, jossa sen ensimmäinen vastus oli Neuvostoliitto. Se siirtyi heti ottelun alussa johtoon, mutta Suomen Teppo Numminen tasoitti ottelun Janne Virtasen syötöstä vain 25 sekuntia myöhemmin. Kun ensi erä lähestyi puoliväliä Neuvostoliitto siirtyi uudelleen johtoon, mutta jälleen Suomi tasoitti pelin vain 50 sekuntia johtomaalin jälkeen, kun Janne Ojanen ohjasi Robert Salon syötön maaliin. Neuvostoliitto teki jälleen maalin, mutta erän viimeisellä minuutilla Jukka Seppo tasoitti pelin Pekka Tirkkosen syöttämänä.[7] Toisen erän alussa Suomi siirtyi ensi kerran johtoon ottelussa. Neuvostoliitto tasoitti pelin, mutta sen jälkeen Neuvostoliiton joukkueessa tapahtui romandus. Suomi voitti ottelun lopulta maalein 10–5. Loppuottelusarjan viimeisessä pelissä Suomi pelasi Tšekkoslovakiaa vastaan, mutta Suomi oli jo varmistanut mestaruutensa. Ottelu päättyi 4–4-tasapeliin. Moni mestaruuden voittaneista suomalaispelaajista voitti seuraavana vuonna alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden Tšekkoslovakiassa.[8]

2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosituhannen taitteessa joukkue voitti kahdesti maailmanmestaruuden ja tuli kerran kolmanneksi. Vuodesta 2006 alkaen joukkue on voittanut vuoden parin välein hopeaa tai pronssia, kunnes voitti mestaruuden vuonna 2016. Suomi voitti kultaa myös vuonna 2018.

Joukkuetta on valmentanut muun muassa Lauri Merikivi. Nykyinen valmentaja on Marko Kauppinen[9].

Sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-mestaruuskilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vahvennettuina vuosina turnaus järjestettiin Suomessa.

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat 23 pelaajaa valittiin alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 2024.

Paik. Nro. Pelaaja Joukkue
MV 1 Petteri Rimpinen Suomi Kiekko-Espoo
MV 30 Kim Saarinen Suomi HPK
MV 31 Patrik Kerkola Suomi KalPa
P 2 Onni Amhandi Suomi Pelicans
P 3 Daniel Nieminen Suomi Pelicans
P 4 Mitja Jokinen Suomi TPS
P 7 Veikka Mononen Suomi KalPa
P 10 Veeti Väisänen (A) Suomi KooKoo
P 12 Aron Kiviharju (C) Suomi HIFK
P 15 Niklas Nykyri Suomi HIFK
H 19 Konsta Helenius Suomi Jukurit
H 21 Natan Teshome Suomi Jokerit
H 22 Anton Kettunen Suomi Pelicans
H 23 Ville Väärälä Suomi Tappara
H 24 Joona Saarelainen (A) Suomi KalPa
H 27 Aatos Koivu Suomi TPS
H 28 Lauri Sinivuori Suomi HIFK
H 29 Kasper Pikkarainen Suomi TPS
H 32 Emil Hemming Suomi TPS
H 33 Tuomas Suoniemi Suomi Kiekko-Espoo
H 34 Roope Vesterinen Suomi HPK
H 36 Heikki Ruohonen Suomi Kiekko-Espoo
H 37 Markus Loponen Suomi Kärpät

Johtoryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päävalmentaja: Suomi Marko Kauppinen
  • Valmentaja: Suomi Markku Erholtz
  • Valmentaja: Suomi Jaakko Heikkilä
  • Valmentaja: Suomi Jukka Hentunen
  • Maalivahtivalmentaja: Suomi Tommi Satosaari
  • Videovalmentaja: Suomi Joonas Ruosteinen
  • Lääkäri: Suomi Jouni Huttunen
  • Lääkäri: Suomi Iiro Välimäki
  • Fysioterapeutti: Suomi Oskari Korpikari
  • Huoltaja: Suomi Niko Kuisma
  • Huoltaja: Suomi Marko Yliniemi
  • Joukkueenjohtaja: Suomi Kai Halme
  • Manageri: Suomi Kimmo Oikarinen
  • Tiedottaja: Suomi Pasi Mennander

[12]

Pelaajien saavutukset maailmanmestaruuskilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkitut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Valinta Voittaja
1999 Paras maalivahti Ari Ahonen[13]
Tähdistökentällinen Ari Ahonen[14]
Mikko Hyytiä[14]
2000 Paras maalivahti Kari Lehtonen[13]
2002 Paras maalivahti Kari Lehtonen[13]
2006 Paras maalivahti Riku Helenius[13]
2009 Paras hyökkääjä
Tähdistökentällinen 		Toni Rajala[14]
2010 Tähdistökentällinen Teemu Pulkkinen[14]
2013 Paras maalivahti Juuse Saros[13]
2015 Paras puolustaja Vili Saarijärvi[15]
Tähdistökentällinen Patrik Laine[14]
Vili Saarijärvi[14]
Veini Vehviläinen[14]
2016 Tähdistökentällinen Ukko-Pekka Luukkonen[14]
Jesse Puljujärvi[14]
2017 Arvokkain pelaaja
Paras hyökkääjä 		Kristian Vesalainen[16][17]
Paras puolustaja Miro Heiskanen[15]
Tähdistökentällinen Miro Heiskanen[14]
Kristian Vesalainen[14]
2018 Tähdistökentällinen Niklas Nordgren[14]
2021
Paras puolustaja
Tähdistökentällinen 		Aleksi Heimosalmi[15][14]
Tähdistökentällinen Samu Tuomaala[14]

Tilastollisia saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Saavutus Voittaja Lukema
1999 Paras torjutaprosentti
Paras päästettyjen maalien keskiarvo 		Ari Ahonen[18][19] 94,0%
1.32
Eniten maaleja (puolustaja) Jaakko Harikkala[20] 3
2000 Paras aloitusprosentti Jarkko Immonen[21] 73,88%
Eniten syöttöjä (puolustaja) Markus Seikola[22] 4
2001 Eniten maaleja (puolustaja) Teemu Jääskeläinen[20] 2
Paras torjuntaprosentti
Paras päästettyjen maalien keskiarvo 		Tuomas Nissinen[18][19] 97,4%
0.50
2003 Paras aloitusprosentti Petteri Nokelainen[21] 66,67%
2004 Eniten pisteitä
Eniten syöttöjä 		Lauri Korpikoski[23][24] 11
6
Petteri Nokelainen[23][24] 11
6
Lauri Tukonen[23][24] 11
6
Paras +/- -lukema Lauri Korpikoski[25] 10
Eniten pisteitä (puolustaja)
Eniten syöttöjä (puolustaja) 		Teemu Laakso[26][22] 6
4
2007 Paras päästettyjen maalien keskiarvo Juha Metsola[19] 2.11
2008 Eniten jäähyminuutteja Ilmari Pitkänen[27] 46
2009 Eniten maaleja (puolustaja)
Eniten jäähyminuutteja 		Mikael Aaltonen[20][27] 3
37
Eniten syöttöjä Mikael Granlund[24] 11
Eniten pisteitä
Eniten maaleja
Paras +/- -lukema 		Toni Rajala[23] 19
10
10
2010 Eniten syöttöjä Mikael Granlund[24] 9
Eniten pisteitä Teemu Pulkkinen[23] 15
2012 Eniten maaleja Artturi Lehkonen[28] 7
2013 Eniten syöttöjä Artturi Lehkonen[24] 6
Otto Rauhala[24] 6
2015 Eniten maaleja Patrik Laine[28] 8
Eniten pisteitä (puolustaja)
Eniten maaleja (puolustaja)
Eniten syöttöjä (puolustaja) 		Vili Saarijärvi[26][20][22] 9
3
6
2016 Paras aloitusprosentti Otto Somppi[21] 69,39%
Eniten maaleja Eeli Tolvanen[28] 7
2017 Eniten syöttöjä
Eniten pisteitä (puolustaja)
Paras +/- -lukema 		Miro Heiskanen[24][26][25] 10
12
8
Eniten pisteitä
Eniten maaleja 		Kristian Vesalainen[23][28] 13
6
2018 Eniten jäähyminuutteja Jesperi Kotkaniemi[27] 37
Eniten maaleja Niklas Nordgren[28] 8
Paras +/- -lukema Toni Utunen[25] 12
2021 Eniten pisteitä (puolustaja) Aleksi Heimosalmi[26] 8
Paras aloitusprosentti Samu Salminen[21] 70,21%
2023 Paras aloitusprosentti Konsta Helenius[21] 65,52%

Valmennuksen valitsemat turnauksen kolme parasta pelaajaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Valinta Pelipaikka Päävalmentaja
2007[29] Joonas Järvinen
Tomi Sallinen
Eetu Pöysti 		Puolustaja
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Harri Laurila
2008[29] Nico Manelius
Veli-Matti Vittasmäki
Joonas Rask 		Puolustaja
Puolustaja
Hyökkääjä 		Jukka-Pekka Annala
2009[29] Toni Rajala
Mikael Granlund
Mikael Aaltonen 		Hyökkääjä
Hyökkääjä
Puolustaja 		Mika Marttila
2010[29] Mikael Granlund
Jani Hakanpää
Teemu Pulkkinen 		Hyökkääjä
Puolustaja
Hyökkääjä 		Sakari Pietilä
2011[29] Joel Armia
Miikka Salomäki
Olli Määttä 		Hyökkääjä
Hyökkääjä
Puolustaja 		Jukka Rautakorpi
2012[29] Henrik Haapala
Rasmus Kulmala
Artturi Lehkonen 		Hyökkääjä
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Jussi Tapola
2013[29] Juuse Saros
Mika Ilvonen
Artturi Lehkonen 		Maalivahti
Puolustaja
Hyökkääjä 		Mika Marttila
2014[29] Miro Keskitalo
Miro Mäkinen
Mikko Rantanen 		Puolustaja
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Rauli Urama
2015[29] Veini Vehviläinen
Vili Saarijärvi
Patrik Laine 		Maalivahti
Puolustaja
Hyökkääjä 		Mika Marttila
2016[29] Aapeli Räsänen
Eeli Tolvanen
Ukko-Pekka Luukkonen 		Hyökkääjä
Hyökkääjä
Maalivahti 		Jussi Ahokas
2017[29] Kristian Vesalainen
Miro Heiskanen
Joni Ikonen 		Hyökkääjä
Puolustaja
Hyökkääjä 		Juuso Nieminen
2018[29] Niklas Nordgren
Kaapo Kakko
Jesperi Kotkaniemi 		Hyökkääjä
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Tommi Niemelä
2019[29] Roope Taponen
Anton Lundell
Santeri Hatakka 		Maalivahti
Hyökkääjä
Puolustaja 		Mika Marttila
2021[29] Aleksi Heimosalmi
Samu Tuomaala
Aku Koskenvuo 		Puolustaja
Hyökkääjä
Maalivahti 		Petri Karjalainen
2022[29] Aron Kiviharju
Joakim Kemell
Kasper Halttunen 		Puolustaja
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Mika Marttila
2023[29] Aron Kiviharju
Jesse Kiiskinen
Kasper Halttunen 		Puolustaja
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Lauri Merikivi
2024[30] Mitja Jokinen
Konsta Helenius
Heikki Ruohonen 		Puolustaja
Hyökkääjä
Hyökkääjä 		Marko Kauppinen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Leijonat.fi - U18 www.leijonat.fi. Arkistoitu 13.11.2015. Viitattu 7.1.2016.
  2. ↑ Suomi-kiekon merkkipaaluja Suomi-kiekon ennätykset ja tilastot. Viitattu 1.1.2023.
  3. ↑ a b c Video: Näin Jari Kurri kaatoi Neuvostoliiton 1978 – ”Ei sitä silloin ymmärtänyt” - MM-jääkiekko - Ilta-Sanomat web.archive.org. 5.1.2016. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 3.1.2023.
  4. ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 152. US-Mediat Oy, 1989.
  5. ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 153. US-Mediat Oy, 1989.
  6. ↑ a b c d Suomen historialliset mitalit löytyvät vain yhdeltä pelaajalta – näin murtui vuosikymmenten trauma: ”Tuli viestejä, että tulkaa nyt pois sieltä” www.iltalehti.fi. 28.1.2021. Viitattu 3.1.2023.
  7. ↑ Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 153. US-Mediat Oy, 1989.
  8. ↑ Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 154. US-Mediat Oy, 1989.
  9. ↑ Jääkiekko | Lauri Mikkolasta Nuorten Leijonien uusi päävalmentaja Helsingin Sanomat. 12.6.2023. Viitattu 13.6.2023.
  10. ↑ FINAL STANDING stats.iihf.com. Viitattu 5.5.2024.
  11. ↑ a b c d e f g h i j k l Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 176. US-Mediat Oy, 1989.
  12. ↑ https://tulospalvelu.leijonat.fi/serierosterlist/?stgid=8123&season=2024&tid=984116710&sid=1748&lang=fi
  13. ↑ a b c d e Elite Prospects - Award - U18 WJC Best Goaltender eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Elite Prospects - Award - U18 WJC All-Star Team eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Elite Prospects - Award - U18 WJC Best Defenceman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Valuable Player eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Elite Prospects - Award - U18 WJC Best Forward eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  18. ↑ a b Elite Prospects - Award - U18 WJC Best SVS% eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  19. ↑ a b c Elite Prospects - Award - U18 WJC Best GAA eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Goals by Defenseman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e Elite Prospects - Award - U18 WJC Best Face-Off Percentage eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  22. ↑ a b c Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Assists by Defenseman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d e f Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Points eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d e f g h Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Assists eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  25. ↑ a b c Elite Prospects - Award - U18 WJC Best Plus/Minus eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Points by Defenseman eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  27. ↑ a b c Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Penalized Player eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  28. ↑ a b c d e Elite Prospects - Award - U18 WJC Most Goals eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Elite Prospects - Award - U18 WJC Top 3 Player on Team eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Oivio, Janne: Pikkuleijonille täyskatastrofi – MM-urakka ohi is.fi. 30.11.2023. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.5.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_alle_18-vuotiaiden_jääkiekkomaajoukkue&oldid=22369553”