W. S. Van Dyke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
W. S. Van Dyke
W. S. Van Dyke
W. S. Van Dyke
Henkilötiedot
Koko nimi Woodbridge Strong Van Dyke II
Syntynyt21. maaliskuuta 1889
Yhdysvallat San Diego, Kalifornia
Kuollut5. helmikuuta 1943 (53 vuotta)
Yhdysvallat Los Angeles, Kalifornia
Ammatti elokuvaohjaaja,
-näyttelijä,
-käsikirjoittaja
ja -tuottaja
Puoliso Zina Ashford (1907–1920)
Ruth Mannix (1935–1943)
Ohjaaja
Aktiivisena 1915–1942
Tunnetuimmat ohjaukset Tarzan – viidakon valtias
Kuolemaantuomittu
Pettävä varjo
San Franciscon maanjäristys
Marie Antoinette
Palkinnot

Walk of Fame, Hollywood (1960)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Woodbridge Strong ”Woody” Van Dyke, Jr. (21. maaliskuuta 1889 San Diego, Kalifornia5. helmikuuta 1943 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, mutta toimi myös näyttelijänä, käsikirjoittajana ja tuottajana.

Ohjaajanuransa aikana Van Dyke sai lempinimen ”One-Take Woody” (suom. Yhden oton Woody); elokuviaan ohjatessa Van Dyke yritti saada jokaisen kohtauksen kuvattua (yhdellä otolla) nopeasti ja tehokkaasti.[1]

Van Dyke oli Metro-Goldwyn-Mayerin monipuolisimpia ohjaajia: hän ohjasi draama-, western-, komedia-, rikos-, melodraama- ja musikaalielokuvia. Suurin osa Van Dyken ohjaamista elokuvista oli ilmestymisvuonnaan vuoden suurimpia menestyselokuvia ja kassamagneetteja. Hän oli myös yksi MGM:n luotettavimmista ohjaajista, hän oli tehokas, joka sai elokuvat valmiiksi etuajassa ja alle budjetin.[1] Van Dyke sai Oscar-palkintoehdokkuuden parhaasta ohjauksesta elokuvista Pettävä varjo (1934) ja San Franciscon maanjäristys (1936).

Van Dyke tunnetaan ehkä parhaiten William Powellin ja Myrna Loyn ohjaamisesta neljässä Pettävä varjo -elokuvasarjan elokuvassa: Pettävä varjo (1934), Pettävän varjon seuraaja (1936), Pettävän varjon uudet seikkailut (1939) ja Pettävä varjo kummittelee (1941); ja Jeanette MacDonaldin ja Nelson Eddyn ohjaamisesta kuudessa yhteisessä menestyselokuvassaan: Tuhma Marietta (1935), Rose Marie (1936), Laulavat sydämet (1938), Uusikuu (1940) (vain puolet elokuvasta; Robert Z. Leonard korvasi Van Dyken), Onnen unelma (1940) ja Olet kaikkeni (1942).

Yli 25 vuotta kestäneen elokuvaohjaajanuransa aikana Van Dyke ohjasi melkein 90 elokuvaa, minkä lisäksi hän käsikirjoitti, tuotti ja näytteli. Van Dyke sairastui vakavasti loppuvuosinaan ja kuoli vuonna 1943.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Woodbridge Strong Van Dyke II syntyi 21. maaliskuuta vuonna 1889 San Diegossa, Kaliforniassa. Hänen lakimies- ja tuomari-isänsä Woodbridge Strong Van Dyke, Sr. kuoli yhdeksän päivää ennen poikansa syntymää (joidenkin lähteiden mukaan syntymän jälkeisenä päivänä 22. maaliskuuta[1]).[2] Woodbridge lähti näyttelijä-äitinsä Laura Winstonin (1863–1951) matkaan lavoille ja aloitti näyttelijänuransa jo 3-vuotiaana vuonna 1892 esiintymään lavoilla vaudeville-näytöksissä. Hän teki debyyttinsä näytelmässä Damon and Pythias (1892). 14-vuotias W. S. muutti isoäitinsä luokse Seattleen, Washingtoniin vuonna 1903.[2] Teini-ikäisenä Van Dyke kouluaikana työskenteli tarjoilijana, myyntimiehenä, talonmiehenä ja rautatietyöläisenä[2] ja varhaisaikuisuudessa Van Dyke hyppi urasta uraan; hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, merimiehenä ja sähköasentajana Meksikossa, kullankaivajana Alaskassa ja metsurina Washingtonin osavaltiossa, missä hän tapasi ensimmäisen vaimonsa. Vuonna 1907 W. S. liittyi äitinsä omaan teatteriyhtiöön Laura Winston Players.

Van Dyke saapui Los Angelesin Hollywoodiin vuonna 1915 Zina-vaimonsa kanssa. Samana vuonna Van Dyke sai työn Charles Brabinin apulaisohjaajana tämän elokuvassaan Korppi (1915). Tämän jälkeen hän laati muutamia käsikirjoituksia ohjaaja Lawrence Windomille ja ohjaaja Arthur Bertheletille. Vuonna 1916 Van Dyke oli D. W. Griffithin apulaisohjaajana ja näyttelijänä tämän draamaelokuvassaan Suvaitsemattomuus (1916). Tämän jälkeen hän palveli merijalkaväessä. Van Dyke ylennettiin myöhemmin majuriksi ennen toista maailmansotaa.

Vuonna 1917 Van Dyke ryhtyi itsenäiseksi ohjaajaksi kun hänen uransa nousi nopeasti. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli mykkädraama The Land of Long Shadows. Tähän aikaan hän ohjasi monia western-elokuvia, mutta mukaan mahtui myös draamaa, komediaa ja seikkailua. Hän ohjasi muun muassa rikoselokuvan Naamioidun miehen salaisuus (1919) ja toiminnan Huimapää Jack (1920), jossa Van Dyke ohjasi raskaansarjan nyrkkeilijä Jack Dempseytä.

Vuonna 1926 Van Dyke allekirjoitti sopimuksen Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa ja liittyi MGM:n ohjaajiin. Hän alkoi ohjata suurbudjettisia elokuvia A-luokan tähtien kanssa. Van Dyken alkuaikoina MGM:llä hän ohjasi 1920-luvun lopulla elokuvia Erämaan valloittajat (1927), jossa näyttelee naispääosaa Joan Crawford, Boksarikapina (1927), Valkoisia varjoja Etelämerellä (1928), joka voitti Oscar-palkinnon parhaasta kuvauksesta ja Etelämeren laulu (1929), jossa pääosaa esittää Ramon Novarro.

1930-luvulle mentäessä Van Dyke alkoi ohjata melkein jokaista MGM:n suurinta tähteä. 1930-luvun alussa Van Dyke ohjasi Harry Careyn esittämän romanttisen seikkailun Valkoinen jumalatar (1931), joka sai parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden, Leslie Howardin esittämän draaman Etelämeren lumousvoima (1931), musikaalin Kuuban lemmenlaulu (1931), seikkailun Tarzan – viidakon valtias (1932), Walter Huston, Anita Page ja Lewis Stone esittämän rikostrillerin Syyttömästi tuomittu (1932), Warner Baxterin ja Myrna Loy'n esittämän mysteeririkoksen Salaperäinen laukaus (1933) ja Oscar-voittajan Eskimo (1933).

Vuosi 1934 oli Van Dykelle menestykäs. Hän ohjasi William Powellia ja Myrna Loyta kahdessa menestyselokuvassa: Kuolemaantuomittu ja Pettävä varjo. Pettävä varjo oli yksi vuoden 1934 menestyneimmistä kassamagneeteista ja sai vuonna 1935 neljä Oscar-ehdokkuutta: parhaan ohjauksen (Van Dyke), parhaan miespääosan (Powell), parhaan elokuvan (MGM) ja parhaan käsikirjoituksen (Goodrich ja Hackett) ehdokkuuden. Kuolemaantuomitussa näytteli ”Hollywoodin kuninkaana” tunnettu Clark Gable, jota Van Dyke ohjasi Joan Crawfordin kanssa myöhemmin elokuvassa Ihana seikkailu (1934).

Vuonna 1935 Van Dyke ohjasi kolme elokuvaa. Roy Del Ruthin kanssa Van Dyke ohjasi musikaalin Rakkauden sävel, jonka pääosissa ovat Jack Benny, Eleanor Powell ja Robert Taylor. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti yhden. Joan Crawfordia Van Dyke ohjasi draamakomediassa Se alkoi suudelmasta ja Jeanette MacDonaldia ja Nelson Eddyä Van Dyke ohjasi musikaalidraamassa Tuhma Marietta, joka voitti yhden Oscar-palkinnon musiikista.

Vuonna 1936 Van Dyke palasi yhteistyöhön Jeanette MacDonaldin ja Nelson Eddyn kanssa elokuvaan Rose Marie. Van Dyken seuraava elokuva San Franciscon maanjäristys (1936) sai vuonna 1937 kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista musikaalidraama voitti yhden musiikista. Van Dyke sai elokuvasta toisen parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden, mutta ei taaskaan voittanut. Elokuvassa pääosia näytteli Clark Gable, Jeanette MacDonald, Spencer Tracy ja Jack Holt. Seuraavan elokuvan W. S. teki Barbara Stanwyckin ja Robert Taylorin kanssa, Hänen veljensä vaimo ja loppuvuodesta palasi yhteistyöhön Gablen ja Crawfordin kanssa uudestaan komediaan Iloisia veijareita sekä Powellin ja Loyn kanssa komedialliseen rikosmysteeriin ja Pettävä varjo -elokuvasarjan toiseen osaan Pettävän varjon seuraaja.

Vuonna 1937 Van Dyke palasi yhteistyöhön Nelson Eddyn ja Eleanor Powellin kanssa musikaalidraamaan Rosalie. Van Dyke ohjasi Spencer Tracya, Gladys Georgea ja Franchot Tonea rikosdraamassa He antoivat hänelle aseen ja ohjasi Hollywoodin kirkkainta naistähteä Jean Harlow'ia tämän toiseksi viimeisessä elokuvassaan Nuori lurjus rakastuu. Seuraavana vuonna 1938 Van Dykeltä ilmestyi kaksi menestyselokuvaa: musikaali Laulavat sydämet ja elämäkertadraama Marie Antoinette. Laulavat sydämet sai kolme Oscar-ehdokkuutta ja Marie Antoinette neljä. Laulavat sydämet -elokuvan pääosissa ovat Jeanette MacDonald ja Nelson Eddy ja Marie Antoinette -elokuvan pääosia esittävät muun muassa Norma Shearer, Tyrone Power, John Barrymore ja Gladys George. Vuonna 1939 Van Dyke ohjasi muun muassa Claudette Colbertin ja James Stewartin esittämän Vannon silmieni kautta ja Pettävä varjo -elokuvasarjan kolmannen osan Pettävän varjon uudet seikkailut.

1940-luvulla Van Dyke ehti tehdä kolmessa vuodessa vielä 12 elokuvaa. 1940-luvulla Van Dyke ohjasi MacDonaldia ja Eddyä elokuvissa Uusikuu (1940), Onnen unelma (1940) ja Olet kaikkeni (1942) ja Powellia ja Loyta romanttisessa komediassa Rakastan sinua taas (1940) ja neljännessä Pettävä varjo -elokuvassa Pettävä varjo kummittelee (1941). Van Dyke ohjasi Robert Montgomerya, Ingrid Bergmania ja George Sandersia trilleridraamassa Taivaan viha (1941). Van Dyken viimeiseksi ohjaustyöksi jäi sotadraama Päivä on koittava (1942). Elokuva teki viisivuotiaasta lapsinäyttelijä Margaret O'Brienista tähden yhdessä yössä.

Uransa aikana ”yhden oton” Van Dyke kutsuttiin usein joihinkin keskeneräisiin elokuviin töihin muutamaksi päiväksi, jonka tuotannossa oli vaikeuksia, oli myöhässä tai mennyt yli aikataulusta.

Van Dyke sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle Hollywoodiin osoitteeseen 6141 Hollywood Boulevard.

Yksityiselämä ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämässään Van Dyke oli naimisissa kaksi kertaa. Hän meni naimisiin näyttelijä Zina Ashfordin kanssa vuonna 1907, mutta he erosivat 13 aviovuoden jälkeen vuonna 1920.[2] Toisen avioliiton Van Dyke solmi Ruth Mannixin kanssa 26. helmikuuta vuonna 1935. He saivat kolme lasta. He olivat naimisissa kahdeksan vuotta Van Dyken kuolemaan saakka. Vapaa-ajallaan Van Dyke oli paljon mukana politiikassa.[1]

Loppuvuosinaan Van Dyke sairasti syöpää ja hän kärsi sydänvaivoista. Hän jaksoi ohjata vielä näihin aikoihin viimeisen elokuvansa Päivä on koittava. Van Dyke oli harras Kristillisen tieteen kannattaja, joten hän kieltäytyi loppukuukausinaan kaikesta sairaalahoidosta. Saatuaan viimeisen ohjaustyönsä valmiiksi, hän sanoi hyvästit vaimolleen, lapsilleen ja studiopomo Louis B. Mayerille ja teki itsemurhan 53-vuotiaana 5. helmikuuta vuonna 1943 kotonaan Los Angelesin Brentwoodin kaupunginosassa, Kaliforniassa. Van Dyken toiveesta Jeanette MacDonald ja Nelson Eddy lauloivat hänen hautajaisissaan. Van Dyke on haudattu Glendalen Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle, Columbarium of the Sanctuaries -osaan suureen mausoleumiin.

Ohjaajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1917 The Land of Long Shadows
The Range Boss
Open Places
Men of the Desert
Gift o' Gab
Sadie Goes to Heaven
1918 The Lady of the Dugout
1919 Naamioidun miehen salaisuus The Hawk's Trail
1920 Huimapää Jack Daredevil Jack
1921 Double Adventure
The Avenging Arrow
1922 White Eagle
The Milky Way
According to Hoyle
Forget Me Not
The Boss of Camp Four
1923 The Little Girl Next Door
Destroying Angel
The Miracle Makers
Ruth of the Range
1924 Kun 'meripoijaat' lähtee maihin Half-a-Dollar Bill
Loving Lies
The Battling Fool
The Beautiful Sinner
Winner Take All
Gold Heels
1925 Barriers Burned Away
The Trail Rider
Hearts and Spurs
Ranger of the Big Pines
Timber Wolf
The Desert's Price
1926 The Gentle Cyclone
Sotapolulla War Paint
1927 Erämaan valloittajat Winners of the Wilderness
Kalifornian sankari California
The Eyes of the Totem
The Heart of the Yukon
Boksarikapina Foreign Devils
Punainen villi länsi Spoilers of the West
1928 Kultainen länsi Wyoming
Under the Black Eagle
Seikkailujen saari The Adventurer
Valkoisia varjoja Etelämerellä White Shadows in the South Seas
1929 Etelämeren laulu The Pagan
1931 Valkoinen jumalatar Trader Horn
Etelämeren lumousvoima Never the Twain Shall Meet
Traagillinen yö Guilty Hands
Kuuban lemmenlaulu The Cuban Love Song
1932 Tarzan – viidakon valtias Tarzan the Ape Man
Syyttömästi tuomittu Night Court
1933 Salaperäinen laukaus Penthouse
Naisten suosikki The Prizefighter and the Lady
Eskimo Eskimo
1934 Laughing Boy
Kuolemaantuomittu Manhattan Melodrama
Pettävä varjo The Thin Man
Lakia pakoon Hide-Out
Ihana seikkailu Forsaking All Others
1935 Tuhma Marietta Naughty Marietta
Rakkauden sävel Broadway Melody of 1936
Se alkoi suudelmasta I Live My Life
1936 Rose Marie Rose-Marie
San Franciscon maanjäristys San Francisco
Hänen veljensä vaimo His Brother's Wife
Katupoikia The Devil Is a Sissy
Iloisia veijareita Love on the Run
Pettävän varjon seuraaja After the Thin Man
1937 Nuori lurjus rakastuu Personal Property
He antoivat hänelle aseen They Gave Him a Gun
Zendan vanki The Prisoner of Zenda
Rosalie Rosalie
1938 Marie Antoinette Marie Antoinette
Laulavat sydämet Sweethearts
1939 Kapteeni Peloton Stand Up and Fight
Vannon silmieni kautta It's a Wonderful World
Andy Hardy keväthurmiossa Andy Hardy Gets Spring Fever
Pettävän varjon uudet seikkailut Another Thin Man
1940 Sinun tulee elää I Take This Woman
Luoteisväylä Northwest Passage
Uusikuu New Moon
Rakastan sinua taas I Love You Again
Onnen unelma Bitter Sweet
1941 Taivaan viha Rage in Heaven
Ikuinen naisellisuus The Feminine Touch
Pettävä varjo kummittelee Shadow of the Thin Man
1942 Dr. Kildare's Victory
Olet kaikkeni I Married an Angel
Kairo Cairo
Päivä on koittava Journey for Margaret
Apulaisohjaajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1915 Korppi The Raven
Kansakunnan synty The Birth of a Nation
1916 Suvaitsemattomuus Intolerance
The Lash
Unprotected
Oliver Twist Oliver Twist
1917 On Trial
1937 Zendan vanki The Prisoner of Zenda
Tuottajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1933 Naisten suosikki The Prizefighter and the Lady
Eskimo Eskimo
1934 Laughing Boy
Lakia pakoon Hide-Out
1935 Tuhma Marietta Naughty Marietta
1936 San Franciscon maanjäristys San Francisco
Hänen veljensä vaimo His Brother's Wife
Iloisia veijareita Love on the Run
Käsikirjoittajana
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1915 A Daughter of the City
1916 The Primitive Strain
The Little Shepherd of Bargain Row
The Little Girl Next Door
Orphan Joyce
1917 The Land of Long Shadows
The Range Boss
Open Places
Men of the Desert
1918 The Lady of the Dugout
1919 The Forbidden Room
1920 Huimapää Jack Daredevil Jack
1927 The Heart of the Yukon
1928 Kultainen länsi Wyoming
Pimeyden ratsastajat Riders of the Dark
Näyttelijänä
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1916 Suvaitsemattomuus Intolerance Häävieras
Oliver Twist Oliver Twist Charles Dickens
1933 Eskimo Eskimo Tarkastaja White

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palkinnot
Vuosi Palkinto Kategoria Elokuva Huomioita
1960 Tähti Hollywood Walk of Famelle Elokuvaurasta 6141 Hollywood Boulevard
Palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Elokuva Huomioita
1935 Oscar-palkinto Paras ohjaus Pettävä varjo
1937 San Franciscon maanjäristys
1938 Venetsian elokuvajuhlat: Mussolini Cup Paras elokuva Marie Antoinette

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]