Suomisen taiteilijat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomisen taiteilijat
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Orvo Saarikivi
Käsikirjoittaja Tuttu Paristo
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Orvo Saarikivi
Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Maire Suvanto
Kalevi Hartti
Lasse Pöysti
Tuula Usva
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 25. joulukuuta 1943
Kesto 95 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Suomisen Ollin tempaus
Seuraaja Suomisen Olli rakastuu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Suomisen taiteilijat on Orvo Saarikiven ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1943. Se valmistui kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta kolmantena.

Elokuvassa on kaksi tarinaa, joita yhdistää Suomisten lasten innostus näyttämötaiteisiin. Alkuosassa ollaan maalla Suomisten kesäasunnon maisemissa keräämässä rahaa köyhälle sotaleskelle, ja sitten touhutaan näytelmällistä iltamaa kaupungissa. Elokuvassa nähdään myös Markus-setä. Suomisen taiteilijat on ainoa Suomisen perhe -elokuva, jossa Maire Suvannon Pipsa kohoaa pääosaan ohi Olli Suomisen.

Olli (Lasse Pöysti), Pipsa (Maire Suvanto) ja Eka (Kalevi Hartti) huutokaupassa.

Helsingin Töölössä asuva seitsenhenkinen Suomisen perhe kotiapulaisineen suuntaa kohti kesäasuntoaan. Olli ja hänen kaverinsa Eka Teirola tapaavat maalaisnaisen, jolta on kuollut lehmä. Monilapsiselle sotaleskelle lehmän menetys ei ole pikkujuttu, ja pojat päättävät järjestää rahankeräyksen lesken hyväksi. He kiertävät ympäri pitäjää rahapussit hiljalleen täyttyen. Ollin nokkeluuden ansiosta markkoja saadaan myös saidoilta isänniltä, mutta keräyksen tuotto ei sittenkään riitä lehmän ostamiseen. Niinpä Olli, Eka ja Pipsa alkavat touhuta iltamia, joiden vetonaulana on näyttelijä Kimmo Arijoutsi, Pipsan idoli ja unelmien kohde. Tahtomattaan Arijoutsi aiheuttaa myös pienen aviokriisin Suomisten esikoisen Elinan ja tämän aviomiehen Lasse Lehtovaaran välille. Pahaksi onneksi Arijoutsi loukkaantuu onnettomuudessa juuri ennen iltamia. Iltamien näytelmäosuus lutviutuu onneksi ilman näyttelijäkuuluisuuttakin, ja rahaa kertyy niin paljon, että lehmän hankinta alkaa näyttää todennäköiseltä. Huutokaupassa lehmälle ilmaantuu yllättävän paljon ostajaehdokkaita. Tomerat nuoret ovat keränneet 8 700 markkaa, mutta sarvipää ei lähde sotalesken navettaan edes sillä summalla. Ollin ja Pipsan isoisä puuttuu huutokauppaan ja huutaa jopa itseäänkin vastaan, hajamielinen kun on. Lehmä huudetaan sotaleskelle 11 000 markalla. Isoisän lompakosta saadaan uupuvat 2 300 markkaa.

Syksyn saapuessa herrasväki palaa Helsinkiin. Pipsan näyttämöinnostus alkaa haitata jo koulunkäyntiä. Arvosanat heikkenevät, ja isä-Suominen suuttuu. Olli katsoo kunnia-asiaksi, että isoisälle korvataan lehmä-huutokaupan kulut. Jälleen pannaan pystyyn näytelmälliset iltamat. Paikkana on koulun juhlasali, mutta Pipsa ei saa toivomaansa pääosaa näytelmässä. Sen vie kultakutrinen Kaija Maaheimo, jonka äiti ei väsy ylistämästä tytärtään. Olli ja Eka kehittävät juonen Kaijan pään menoksi. He sulkevat hänet koulun pommisuojaan, mutta sinne joutuu samassa hässäkässä myös isoisä-Volmar. Elina yrittää selvittää tilannetta, mutta joutuu itse samaan pommisuojaan kuten myös rouva Maaheimo. Olli ja Eka lähtevät vapauttamaan heitä iltahämärissä, mutta kaupungissa on ulkonaliikkumiskielto ja poliisi korjaa pojat parempaan talteen. Pipsa onnistuu lopulta vapauttamaan pommisuojaan suljetut ihmiset, mutta silloinkin poliisi osuu paikalle ja putkaan joutuvat Pipsan lisäksi pommisuojasta päässeet Maaheimot, isoisä ja Elina.

Väinö Suominen lähtee poliisiasemalle saman tien, kun saa kuulla skandaalimaisesta tilanteesta. Hän soittaa poliisimestarille, jolloin asia selviää ja seitsikko pääsee putka-piinastaan. Suomisen naisväki odottaa kotona ja herrasväen saavuttua Hilda keittää putkasta pääsyn kunniaksi oikeat kahvit. Koettelemusten myötä Pipsa heittää näyttelijähaaveensa roskakoriin.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Maire Suvanto  Pipsa Suominen  
 Lasse Pöysti  Olli Suominen  
 Kalevi Hartti  Erkki Teirala, ”Eka”  
 Tuula Usva  Kaija Maaheimo  
 Elsa Turakainen  Aino Suominen  
 Yrjö Tuominen  Väinö Suominen  
 Eine Laine  mummu  
 Hugo Hytönen  lehtori V. Lind, vaari  
 Siiri Angerkoski  Hilda, Suomisten taloudenhoitaja  
 Toini Vartiainen  Elina Lehtovaara, o.s. Suominen  
 Elsa Rantalainen  rouva Maaheimo  
 Unto Salminen  Lasse Lehtovaara  
 Markus Rautio  Markus-setä  
 Irja Elstelä  Maija Koivula, sotaleski  
 Toppo Elonperä  Ketaran vaari  
 Vilho Ruuskanen  näyttelijä Kimmo Arijoutsi  
 Aino Lohikoski  Mäki-Penttilän emäntä  
 Artturi Laakso  huutokaupan pitäjä  
 Ossi Korhonen  matematiikan opettaja  
 Aatu Talanne  poliisikamarin päivystäjä  
 Viljo Huttunen  Mäki-Penttilän isäntä  
 Lilli Sairio  lipeväkielinen eukko  
 Eija Hiltunen  liikunnanopettaja  
 Marjatta Nevala  Hilkka  

Kaija Maaheimoa näytellyt Tuula Usva tuli myöhemmin tunnetuksi televisiokuuluttajana nimillä Tuula Ignatius ja Tuula Rosenqvist. Elina Suomisen roolissa on Suomisen taiteilijoissa ja seuraavana vuonna valmistuneessa Suomisen Olli rakastuu -elokuvassa Sirkka Sipilän sijasta Toini Vartiainen. Kalevi Hartti, joka edellisessa Suomisen perhe -elokuvassa näytteli Jaska Suomista, on tässä elokuvassa ja kahdessa seuraavassa Erkki ”Eka” Teirolan roolissa.

Suomisen taiteilijoiden yleisömenestys jäi hieman ensi-iltavuotensa keskitasoa heikommaksi.[1]

Aikalaiskritiikki oli pääosin myönteistä. Uuden Suomen kriitikko kirjoitti: ”Juoni vaikuttaa hieman hajanaiselta – – pääpaino tässä niin kuin muissakin Suomisen perhettä kuvaavissa filmeissä on lapsinäyttelijäin suorituksissa. – – Ennen kaikkea Maire Suvanto pirteänä Pipsana on luontevassa välittömyydessään erinomainen.”[1]

Vuoden 2012 televisioesityksen yhteydessä kriitikko Arto Pajukallio kirjoitti, että teknisistä puutteista kärsivää elokuvaa kannattelevat lapsinäyttelijät.[2]

Suomisen taiteilijoiden ensimmäinen televisioesitys oli 9. helmikuuta 1958. Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.

  1. a b https://www.elonet.fi/fi/elokuva/121141
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 30.1.2012, s. D 7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]