Suomisen Ollin tempaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomisen Ollin tempaus
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Orvo Saarikivi
Käsikirjoittaja Tuttu Paristo
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Martti Similä
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Orvo Saarikivi
Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Lasse Pöysti
Kalevi Hartti
Maire Suvanto
Yrjö Tuominen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 2. marraskuuta 1942
Kesto 81 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Suomisen perhe
Seuraaja Suomisen taiteilijat
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Suomisen Ollin tempaus on Orvo Saarikiven ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1942 ja toinen kuudesta Suomisen perhe -elokuvasta.

Suomisen Ollin tempaus kertoo kahden helsinkiläisen perheen elämästä muutamana toukokuun lopun päivänä talvisodan päätyttyä, välirauhan ja säännöstelyn aikaan 1941. Sen teema on yhteiskuntaluokkien kohtaaminen. Suomisen Ollin tempaus tuo valkokankaille virkamies-Suomisten rinnalle työläis-Suomiset. Maanviljelijäväestöä edustaa Mattilan väki Hämeestä. Sosiaaliryhmänä Suomisen virkamiesperhe edusti aikanaan vain noin kolmea prosenttia Suomen väestöstä. Sekä porvarisperhe, työläisperhe että maalaisperhe tulevat elokuvassa mallikelpoisesti toimeen keskenään.[1]

Elokuvan ohjaajan vaihduttua Toivo Särkästä Orvo Saarikiveen varatuomari Suominen ei enää seikkaillut liike-elämässä, vaan oli nyt hieman syrjemmälle siirretty lempeän huolehtiva, mutta tarvittaessa johtajuutta osoittava perheen pää. Päärooleihin nousivat selkeästi perheen keskimmäiset lapset Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto).[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Lasse Pöysti  Olli Suominen  
 Maire Suvanto  Pipsa Suominen  
 Kalevi Hartti  Jaska Suominen  
 Elsa Turakainen  äiti, Aino Suominen  
 Yrjö Tuominen  isä, varatuomari Väinö Suominen  
 Siiri Angerkoski  Hilda, Suomisten kotiapulainen  
 Sirkka Sipilä  Elina Suominen  
 Unto Salminen  Lasse Lehtovaara  
 Hugo Hytönen  vaari, Aino Suomisen isä, lehtori  
 Sasu Haapanen  maalari Suominen, Jaskan isä  
 Irja Kuusla  rouva Suominen, Jaskan äiti  
 Jalmari Rinne  suomenkielen opettaja  
 Aino Lohikoski  Mattilan emäntä  
 Eero Leväluoma  Mehtonen, saksan kielen opettaja  
 Topo Leistelä  rehtori  
 Aku Peltonen  maalaiskonstaapeli  
 Edvin Kajanne  Mattilan isäntä  
 Veikko Linna  Väinö Suomisen työtoveri / uutistenlukijan ääni radiossa  
 Martti Saarikivi  Matti Suominen  
 Seija Saarikivi  Marja Suominen  
 Kaarina Polsa  Hilkan henkilöllisyyden Ollille kertova tyttö  
 Varma Lahtinen  Lassen vuokraemäntä  
 Onni Korhonen  lääkäri sairaalan käytävällä  
 Eeva-Liisa Perho  sairaanhoitajatar  
 Kaija Suonio  vaarin palvelija  
 Hilly Lindqvist  kahvila-ruokala Olumpian emäntä  
 Eija Hiltunen  kahvila-ruokala Olumpian tarjoilijatar  
 Kalle Rouni  raivausleirin päällysmies  
 Kyösti Käyhkö  Helsingin asemapoliisi  
Jaska (Kalevi Hartti) ja Olli (Lasse Pöysti) karkumatkalla.

Höyryjuna puuskuttaa poispäin Helsingin rautatieasemalta, kun Aino Suominen lähtee vierailulle isänsä luo Hämeenlinnaan. Puiset junanvaunut vievät mukanaan myös Suomisten adoptoimat sotaorvot Matin ja Marjan. Olli, Pipsa ja Elina sekä isä-Väinö jäävät Helsinkiin. Kotiapulainen Hilda huolehtii, että Olli ja Pipsa eivät luista nukkumaanmenoajoistaan ja läksyjenluvuistaan piirun vertaa.

Pasilassa vaatimattomien puutalojen pihoilla leikkivät työläisperheiden lapset. Vanhemmat kuokkivat maata kuin maaseudulla ikään. Leikkiinsä keskittynyt pikkutyttö juoksee pallon perässä kadulle ja törmää polkupyörällä hurjastelevaan töölöläisen porvarisperheen vesaan, Olli Suomiseen. Kauhistunut Olli pelkää tytön jopa kuolevan, mutta niin pahasti ei sentään käy, vaan tyttö toipuu entiselleen. Alkuvaikeuksien jälkeen Olli ystävystyy tytön isoveljen, Jaska Suomisen kanssa. Jaska on suunnilleen Ollin ikäinen, mutta hän ei enää käy koulua, vaan on konttorissa lähettinä.

Koulussa sattuu että Olli räjäyttää pommin, jonka hän on rakentanut esitelmäänsä havainnollistamaan. Olli ja Jaska tekevät irtioton ja karkaavat polkupyörillä raivausleirille Hämeenlinnan lähelle. Jaskan työpaikalta matkaan lähtee 30 000 markan arvoinen kirjelähetys. Pojat tosin eivät tiedä kirjekuoren sisällöstä enempää kuin siitäkään, että Jaskan työnantaja uhkaa panna poliisit asialle kadonneen kuoren tähden. Olli ja Jaska päätyvät Mattilan maalaistaloon, ja Ollin on esitettävä tyttöä voidakseen tarjota lapsenvahtiapuaan Mattilassa asuvalle sotaorvolle. Molempien Suomisten kodeissa huoli kasvaa, varsinkin kun myös Ollin pikkusisko Pipsa katoaa. Elina ryöpyttää kihlattuaan Lassea rahan antamisesta Ollille ja Pipsalle. Neuvokas Pipsa suuntaa kohti Hämettä ja törmää poikiin Mattilassa. Hän kertoo Ollille ja Jaskalle kirjekuoren arvokkaasta sisällöstä.

Pojat ovat jättäneet kuoren salaa Ainon isän luo. Mutta eihän hajamielinen vaari sitä huomaa! Pipsa ottaa hoitovastuun poikien mukana kulkeneesta sotaorvosta ja lähtee Hämeenlinnaan. Pipsa, Aino ja vaari kääntävät talon ylösalaisin kuorta etsiessään. Kun sitä ei löydy, Aino päättää palata pikimmiten Helsinkiin Pipsan kanssa. Molemmat Suomisen perheet ovat kokoontuneet virkamies-Suomisten kotiin, kun Olli ja Jaska lopulta palaavat vanhempiensa eteen. Rahat ovat edelleen kateissa, ja poliisijuttu häämöttää, kunnes Pipsa löytää kuoren Suomen Kuvalehden välistä. Sotaorvollekin käy hyvin, kun työläis-Suomiset adoptoivat hänet. Ja Hilda tarjoaa oikeaa kahvia onnellisen lopun kunniaksi!

Elokuva sai melko suopeat arvostelut aikalaiskriitikoilta. Helsingin Sanomat kirjoitti: "Suomen Filmiteollisuutta on syytä lämpimästi onnitella Suomisen Ollin tempauksen johdosta, sillä se on lajissaan lähes täysosuma: herttainen, hauska, virkistävä ja lämminhenkisesti esitetty kappale kotoista arkipäivää suomalaisen perheen, lähinnä sen nuorten vesojen liikkuma-alan piiristä."

Suomisen Ollin tempauksen tekeminen aloitettiin kesällä 1941, mutta jatkosodan puhkeamisen takia työtä jatkettiin vasta seuraavana kesänä.[1] Käsikirjoituksessa jatkosota on jätetty huomiotta. Kuvausaika on kuitenkin vahvasti läsnä: lähes kaikki elintarvikkeet ovat kortilla, autot kulkevat puukaasutinpönttöjen voimalla ja dialogissa on mukana isänmaallista hehkutusta. Kotikatsomoissa elokuva nähtiin ensimmäisen kerran 12. tammikuuta 1958. Elokuva on julkaistu DVD-formaatissa.[3]

  1. a b Elokuvan muut tiedot Elonet.fissä
  2. Timo Kilpi: "Eri kiva!" Tähdet: Ilta-Sanomien erikoislehti 13. lokakuuta 2016, s. 62. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
  3. https://www.elonet.fi/fi/elokuva/120616

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]