Skaalakorkeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Skaalakorkeus H on planeetan kaasukehän tai sen osana olevan kaasun se korkeus, jossa kaasun osapaine pienenee e:nteen osaan pinnalla vallitsevasta paineesta. Tässä e on Neperin luku[1] eli noin 2,718. Maalle hapen skaalakorkeus on 7 kilometriä, typen 8 kilometriä ja vedyn 120 kilometriä. Koko ilmakehän skaalakorkeus on 8,5 kilometriä. Vedyn korkea skaalakorkeus merkitsee sitä, että vetykaasu karkaa Maan ilmakehästä.lähde? Skaalakorkeus määräytyy kaasujen lämpöliikkeestä, eli lämpötilasta ja kaasuosasten massasta.

Skaalakorkeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan ilmakehälle skaalakorkeus H = 8 500 m, kun lämpötila on 290 K eli noin +17 °C. Skaalakorkeus voidaan määritellä yhtälöllä

jossa

Skaalakorkeuden H avulla voidaan laskea paineen väheneminen ylöspäin mentäessä, jos paine maan pinnalla tunnetaan

jossa H on skaalakorkeus, P0 on paine korkeudella 0 (ilmalle 1,01×1010Pa) ja P = paine korkeudella z.

Huomattava on, että esimerkiksi Aurinkoa Maata lähempänä kiertävässä Venuksessa vesihöyryn skaalakorkeus on 40 km, Maassa se on 13 km. Venuksen vesihöyry karkaa avaruuteen Maata nopeammin ja planeetalla ei senkään takia ole meriä.[2]

Muutamia skaalakorkeuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutamia kaasujen skaalakorkeuksia Maalle, Venukselle ja Marsille: [2]

Kaasu Molekyyli-
paino
Maa Venus Mars
Vety
H2
2 120 360 290
Happi
O2
32 7 23 18
Vesihöyry
H2O
18 13 49 32
Hiilidioksidi
CO2
44 5 16 13
Typpi N2 28 8 26 20

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Skaalakorkeus Zubenelgenubi - Ursa ja Hannu Karttunen
  2. a b Karttunen, Hannu (et al): Tähtitieteen perusteet. Tähtitieteen yhdistys URSA, 2003. ISBN 952-5329-30-5.