Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itä-Yhdysvaltain Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 24. kesäkuuta 1984 Detroitin katuradalla Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Brabhamilla ajanut hallitseva maailmanmestari Nelson Piquet, jolle voitto oli kauden toinen.

Paalupaikan valloitti Nelson Piquet. Hän ajoi uuden epävirallisen rataennätyksen keskinopeudella 143,4 km/h. Toisen lähtöruudun sai MM-sarjaa johtava Alain Prost. Seuraavat lähtöruudut valloittivat Nigel Mansell ja Michele Alboreto. Keijo Rosberg starttasi lähtöruudusta 21. Kovasta yrityksestä huolimatta hän ei parempaa lähtöpaikkaa saanut, sillä auto ei kulkenut kovempaa.[1]

Detroitin Grand Prix -kilpailu keskeytyi kolariin heti ensimmäisessä kaarteessa. Yhteenajo tapahtui kun toisesta rivistä startannut Mansell yritti pujahtaa eturivistä startanneiden Piquet'n ja Prostin välistä johtoon. Piquet'n auton etupää nousi ilmaan ja auto liukui oikealle työntäen Alboreton auton radan vieressä olleen talon seinään. Piquet'n autosta irronnut etupyörä sinkoutui päin Sennan auton nokkaa. Prost selvisi kolarista, mutta moni muu ei niin tehnyt. Surerin auto iskeytyi Alboreton auton sivuun. Kukaan ei loukkaantunut kolarissa ja 40 minuutin kuluttua lähtö uusittiin. Moni kuljettaja joutui turvautumaan vara-autoonsa.[1]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 63 1.55.41,842 1 9
2 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 63 + 32,638 5 6
3 2 Italia Teo Fabi Brabham-BMW 63 + 1.26,528 23 4
4 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 63 + 1.55,258 2 3
5 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 62 + 1 krs. 19 2
DSQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford 63 Hylättiin 11  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 49 Moottori 4  
Kesk. 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 47 Turbo 21  
Kesk. 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 40 Vaihdelaatikko 6  
DSQ 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 33 Hylättiin 16  
Kesk. 15 Ranska Patrick Tambay Renault 33 Voimansiirto 9  
Kesk. 9 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart 33 Jarrut 20  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 33 Sähköt 10  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 27 Vaihdelaatikko 3  
Kesk. 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 27 Moottori 13  
Kesk. 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 24 Ylikuumeneminen 12  
Kesk. 20 Venezuela Johnny Cecotto Toleman-Hart 23 Kytkin 17  
Kesk. 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 21 Moottori 8  
Kesk. 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart 21 Ulosajo 7  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 20 Ulosajo 25  
Kesk. 25 Ranska François Hesnault Ligier-Renault 3 Kolari (Ghinzani) 18  
Kesk. 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 3 Kolari (Hesnault) 26  
Kesk. 28 Ranska René Arnoux Ferrari 2 Ulosajo 15  
Kesk. 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart 2 Rengas 24  
Kesk. 14 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 0 Lähtökolari 14  
Kesk. 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-BMW 0 Lähtökolari 22  
DNQ 21 Alankomaat Huub Rothengatter Spirit-Ford        

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.40,980
  • Nopein kierros: Derek Warwick – 1.46,221 (kierroksella 32)
  • Lähtö uusittiin kolarin takia.
  • Nelson Piquet saavutti 200 MM-pisteen rajan
  • Teo Fabin ensimmäinen palkintosija
  • Renault'n sadas Grand Prix
  • Hondan 50:s Grand Prix
  • BMW saavutti 100 MM-pisteen rajan
  1. a b Helsingin Sanomat 25.6.1984
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 1. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 1. marraskuuta 2007.