Euroopan Grand Prix 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroopan Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 7. lokakuuta 1984 Nürburgringilla Saksassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden kuudes.

Lauantaina ajetussa aika-ajossa ei kukaan 26 kuljettajasta pystynyt sateen takia parantamaan perjantaina ajamaansa aikaa. Siksi perjantaina ajettu aika määräsi lähtöjärjestyksen. Sadekelin renkailla ajetut kierrosajat olivat noin 20 sekuntia hitaampia kuin perjantaina ajetut. Useat kuljettajat pyörähtelivät radalla lauantaina, mutta mitään vakavampaa ei tapahtunut.

Paalupaikan sai Nelson Piquet ajalla 1.18,871, joka merkitsi 207,315 km/h keskinopeutta. Paalupaikka oli Piquet'n kahdeksas kauden aikana. Piquet'n vierestä starttasi Alain Prost, joka oli ainoa jolla oli vielä mahdollisuus uhata Niki Laudan mestaruutta. Seuraavat lähtöruudut valtasivat Patrick Tambay, Keijo Rosberg ja Michele Alboreto. Lauda starttasi ruudusta 15.

Rengasvalinta kilpailuun oli vaikea, sillä kovimmalle joutui oikea eturengas ja vasen takarengas. Kilpailu ajettiin kylmässä poutasäässä. Prost ampaisi heti startista johtoon ja hän pystyi pitämään kärkipaikkansa kaikki 67 kierrosta. Koska yhden kierroksen pituus oli 4 542 metriä, oli kilpailun pituus 304,3 kilometriä. Prostin keskinopeus oli 191,751 km/h.

Niki Lauda ehti maaliin neljäntenä. Kilpailun 22. kierroksella hänelle oli käydä hullusti, sillä hän joutui ohitustilanteessa väistämään hitaampaa autoa. Paniikkijarrutuksen takia hänen autonsa pyörähti muutaman kierroksen, mutta hän pystyi jatkamaan kilpailua.

[3]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 67 1.35.13,284 2 9
2 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 67 + 23,911 5 6
3 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 67 + 24,922 1 4
4 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 67 + 43,086 15 3
5 28 Ranska René Arnoux Ferrari 67 + 1.01,430 6 2
6 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 66 + 1 krs. 9 1
7 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 65 + 2 krs. 17  
8 21 Italia Mauro Baldi Spirit-Hart 65 + 2 krs. 24  
9 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 64 Sytytys 11  
10 25 Ranska François Hesnault Ligier-Renault 64 + 3 krs. 19  
11 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 61 Ylikuumeneminen 7  
Kesk. 30 Itävalta Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 60 Polttoainejärjestelmä 22  
Kesk. 2 Italia Teo Fabi Brabham-BMW 57 Vaihdelaatikko 10  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 51 Moottori 8  
Kesk. 15 Ranska Patrick Tambay Renault 47 Polttoainejärjestelmä 3  
Kesk. 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 37 Polttoainejärjestelmä 13  
Kesk. 9 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart 37 Turbo 25  
Kesk. 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart 35 Turbo 21  
Kesk. 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 27 Moottori 14  
Kesk. 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 25 Turbo 23  
Kesk. 20 Ruotsi Stefan Johansson Toleman-Hart 17 Ylikuumeneminen 26  
Kesk. 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 0 Lähtökolari 4  
Kesk. 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart 0 Lähtökolari 12  
Kesk. 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-BMW 0 Lähtökolari 16  
Kesk. 31 Itävalta Gerhard Berger ATS-BMW 0 Lähtökolari 18  
Kesk. 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 0 Lähtökolari 20  

[4]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.18,871
  • Nopein kierros: Nelson Piquet ja Michele Alboreto – 1.23,146 (kierroksella 62)
  • Niki Lauda saavutti 400 MM-pisteen rajan
  • Alain Prost saavutti 200 MM-pisteen rajan
  • Brabhamin 40:s kilpailun nopein kierros
  • McLaren saavutti 900 MM-pisteen rajan
  • Kilpailu lähetettiin Suomessa TV1:llä koosteena selostajana Juha Jokinen.
  • Helsingin Sanomat 7.10.1984

Tilanne ajajien MM-sarjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Kuljettaja Pisteet
1 Niki Lauda 66
2 Alain Prost 61,5
3 Elio de Angelis 29,5
4 Nelson Piquet 28
5 Michele Alboreto 27
6 René Arnoux 26,5
7 Derek Warwick 23
8 Keijo Rosberg 20
9 Nigel Mansell 13
10 Patrick Tambay 10
  1. Helsingin Sanomat 7.10.1984
  2. Helsingin Sanomat 8.10.1984
  3. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 6. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  4. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 24.10.2014. Viitattu 6. marraskuuta 2007.