Ville Riihinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ville Riihinen
Kansanedustaja
6.4.1945–20.7.1951
Ryhmä/puolue SKDL
Vaalipiiri Kymen itäinen, Kymi
Henkilötiedot
Syntynyt30. toukokuuta 1898
Hämeenlinna
Kuollut20. helmikuuta 1974 (75 vuotta)
Helsinki
Ammatti kirvesmies, isännöitsijä

Vilhelm (Ville, Vilho) Riihinen (30. toukokuuta 1898 Hämeenlinna – 20. helmikuuta 1974 Helsinki)[1] oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1945–1951. Riihinen oli 1920–1930-luvuilla mukana kielletyn SKP:n toiminnassa, jonka vuoksi hän istui kolme vankilatuomiota.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Riihinen syntyi Hämeenlinnan naisvankilassa, jossa hänen äitinsä Maria Vilhelmiina Riihinen (1863-1939) oli suorittamassa viiden vuoden tuomiota murhayrityksestä. Kirkonkirjoihin syntymäpaikaksi merkittiin äidin kotipaikka Keuruu. Maria Riihinen oli pitokokkina työskennellyt itsellinen. Ville Riihisen isä oli asianajaja Kaarlo Isak Jukola (1854-1924).[3] Jukola oli lakimieheksi valmistuttuaan palannut kotipitäjäänsä, jossa hän toimi asianajajana yli 40 vuotta. Jukola oli myös merkittävä kunnallisvaikuttaja, joka toimi muun muassa Keuruun kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[4] Maria Riihinen oli jo aikaisemmin saanut hänen kanssaan kaksi pienenä kuollutta aviotonta lasta. Marian kyllästyttyä Jukolan katteettomiin avioliittolupauksiin hän oli jälleen raskaaksi tultuaan menettänyt malttinsa ja humauttanut Jukolaa kirveellä Könttärin talossa pidettyjen käräjien jälkeen.[3][5]

Vankilasta päästyään Maria Riihinen muutti Viipurin maalaiskunnan Hiekkaan, jossa Ville Riihinen vietti lapsuutensa. Kansakoulun käytyään hän työskenteli 1910-luvun alusta lähtien Viipurin Sahalla. Riihinen liittyi työväenyhdistykseen maaliskuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917. Marraskuun yleislakon aikana hän liittyi Viipurin työväen järjestyskaartin Monrepoksen komppaniaan, joka hajotettiin heti lakon päätyttyä. Sisällissodan käynnistyttyä Riihinen osallistui Viipurin punakaartin riveissä Antrean rintaman taisteluihin Kilpeenjoella ja oli myöhemmin tykkimiehenä. Huhtikuun lopussa hänet vangittiin kotoaan Viipurin taistelun yhteydessä ja vietiin vankileirille. Riihinen sai 5 vuoten kuritushuonetuomion avunannosta valtiopetokseen.[6]

Sotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riihinen armahdettiin jo syksyllä 1918, jonka jälkeen hän oli muun muassa satamatyömiehenä. Riihinen liittyi Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen jäseneksi ja kuului vuonna 1920 perustetun kommunistisen Viipurin työväenyhdistyksen johtokuntaan.[7][8] Syksyllä 1925 Riihinen vangittiin muun muassa kiellettyjen painotuotteiden levittämisestä, josta hän sai kaksi ja puoli vuotta kuritushuonetta valtiopetoksen valmistelusta. Samassa yhteydessä tuomittiin myös neljä muuta Viipurin seudulla toiminutta kommunistia.[9][10]

Vapauduttuaan Tammisaaren pakkotyölaitoksesta vuonna 1928 Riihinen jatkoi poliittista toimintaansa. Hän työskenteli muun muassa sanomalehti Työn toimittajana ja taloudenhoitajana sekä Viipurin työväenyhdistyksen taloudenhoitajana. Riihinen vangittiin jälleen 1930 syytettynä toiminnasta SKP:n ja Kommunistisen nuorisoliiton organisoimissa järjestöissä.[11] Viipurin työväenyhdistyksen ohella hän vaikutti Työ-lehden kannatusyhdistyksessä, Suomen Kuljetustyöläisten Liiton ammattiosastossa sekä Valtiollisten vankien huoltoyhdistyksen paikallisosastossa. Viipurin hovioikeus tuomitsi Riihisen 4 vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Vankeustuomion saivat myös Työn päätoimittajana toiminut kaupunginvaltuutettu Aleksanteri Huhtala ja maalari Arvo Keskiväli.[12] Riihinen vapautui 1934.[2]

Riihinen oli nuoruudessaan lahjakas yleisurheilija. Hiekan Rientoa edustanut Riihinen tunnettiin erityisesti TUL:n piirinmestaruuksia voittaneena pikajuoksijana.[13] Hän toimi myös vuonna 1931 kommunistilakien nojalla lakkautetun seuransa puheenjohtajana.[14]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan alkaessa Riihinen passitettiin turvasäilöön, josta hän vapautui keväällä 1940.[2] Välirauhan aikana Riihinen asui Tampereella. Syksyllä 1940 hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi palaajaksi luovutettuun Karjalaan. Viipurilaisten kommunistien masinoima ja Ulkoministeriön siunaama hanke kuitenkin tyssäsi SKP:n johdon vastustukseen.[15] Jatkosodan jälkeen Riihinen työskenteli kirvesmiehenä ja suoritti Sirola-opiston kurssin. Hänet valittiin kansanedustajaksi kevään 1945 vaaleissa SKDL:n listoilta. Riihinen uusi paikkansa seuraavissa vaaleissa, mutta putosi eduskunnasta 1951.[2] Kansanedustajana hän ajoi erityisesti asuntopulasta kärsivän siirtoväen asioita. Yhdessä Arvo Keskivälin kanssa Riihinen johti myös Karjalan Siirtolaisten Demokraattista Yhdistystä, joka oli SKDL:n jäsenjärjestö.[16] Eduskuntatyönsä päätyttyä Riihinen jatkoi Helsingin kunnalliselämässä ja työskenteli Koiton talon isännöitsijänä sekä Raittiusyhdistys Koiton taloudenhoitajana vuoteen 1968 saakka. Hän kuului muun muassa Peruspankin hallintoneuvostoon, Elannon edustajistoon, Kansan johtokuntaan sekä Vuokralaisten keskusliiton johtokuntaan.[2]

Ville Riihinen kuoli 75-vuotiaana Meilahden sairaalassa helmikuussa 1974.[1] Hänet on haudattu Espoon kirkon hautausmaahan.[17]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Riihisen ensimmäinen puoliso oli viipurilainen Kerttu Maria Kaivosoja (s. 1902), jonka kanssa hän avioitui 1925.[2] Kerttu Riihinen oli 1920-1930-luvuilla mukana kommunistien maanalaisessa toiminnassa. Vuonna 1930 hän sai 2 vuoden 6 kuukausen kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta lainattuaan eräälle varusmiehelle kiellettyä kirjallisuutta.[18][19] Vapauduttuaan Kerttu Riihinen toimi muun muassa Kommunistisen nuorisoliiton aluesolun johtajana sekä levitti laittomia painotuotteita ja välitti SKP:n postia. Hän matkusti myös salaa Neuvostoliittoon ja opiskeli 1934-1935 Moskovan Lenin-koulussa. Suomeen palattuaan Kerttu Riihinen oli SKP:n toimitsijana. Vuonna 1938 hän sai valtiopetoksen valmistelusta 3 vuoden ja 3 kuukauden kuritushuonetuomion.[20] Pariskunta erosi vuonna 1945, jonka jälkeen Ville Riihinen meni 1946 naimisiin Anna Elmina Lindbergin (1907-1976) kanssa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Vilhelm Riihisen kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 2.3.1974, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.5.2024.
  2. ↑ a b c d e f g Ville Riihinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 2.1.2018.
  3. ↑ a b Joutsijoki, Eine: Jälkikuva: Ville Riihisen tie vei kuritushuoneesta eduskuntataloon (vain tilaajille) 11.9.2018. Suur-Keuruu. Viitattu 10.5.2024.
  4. ↑ Kuolleita. Uusi Suomi, 30.9.1924, nro 226, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  5. ↑ Tuomittu. Suomalainen, 2.2.1898, nro 14, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  6. ↑ Valtiorikosylioikeuden akti 8125 – Riihinen, Vilhelm Marianpoika Valtiorikosylioikeuden aktit. 29.8.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 10.5.2024.
  7. ↑ Viipurin pitäjän kunnallisvaaleissa on lista numero 3 työläisten lista. Suomen Työmies, 25.11.1921, nro Suomen Työläinen 53A, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  8. ↑ Viipurin ty:n lakkauttamisjuttu esillä. Karjala, 24.3.1932, nro 82, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  9. ↑ Landsförräderimålen vid Viborgs hovrätt. Wiborgs Nyheter, 14.1.1926, nro 10, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024. (ruotsiksi)
  10. ↑ Valtiopetosjutut. Karjala, 24.2.1926, nro 54, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  11. ↑ Kommunistinen komedia. Karjala, 15.8.1930, nro 217, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  12. ↑ Valtuutettu A. Huhtala tuomittu. Karjala, 7.10.1930, nro 270, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  13. ↑ TUL:n Viipurin, Pohjois- ja Itä-Karjalan sekä Etelä-Saimaan piirien liittokokousehdokkaat. Työ, 23.4.1929, nro 46, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  14. ↑ Hiekan ”Riento” lakkautettu. Maakansa, 12.12.1931, nro 287, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  15. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 272–273. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-01920-1-5.
  16. ↑ Malinen, Antti: Perheet ahtaalla : asuntopula ja siihen sopeutuminen toisen maailmansodan jälkeisessä Helsingissä 1944–1948, s. 155. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 59/2014. Helsinki: Väestöliitto, 2014. ISBN 978-952-22614-5-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  17. ↑ Riihinen, Vilhelm Hautahaku. Viitattu 10.5.2024.
  18. ↑ Kommunistien kiihoitus armeijassa. Karjala, 20.12.1929, nro 344, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  19. ↑ 20:nen vuosisadan kulttuurinäyte. Työ, 21.1.1930, nro 7, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.
  20. ↑ Hovioikeus vahvistanut Taurion tuomion. Karjala, 16.3.1938, nro 73, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.5.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansandemokraattien kansanedustajat
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Riihinen&oldid=22378321”