Uzi Wiesel
Uzi Wiesel (hepr. עוזי ויזל; 1927 Tel Aviv, Israel – 2019 lähellä Canberraa, Australia) oli israelilainen sellisti ja musiikkipedagogi.[1]
Wiesel opiskeli Tel Avivin musiikkiakatemiassa ennen pääsyään New Yorkin Juilliard Schooliin, jossa häntä opettivat Felix Salmond ja Bernard Greenhouse.[1] Hän sai vuonna 1953 Yhdysvalloissa Piatigorsky-palkinnon, lähti valmistumisensa jälkeen Eurooppaan ja vietti vuonna 1954 useita kuukausia Ranskan Pradesissa Pablo Casalsin kanssa. Vuonna 1957 Wiesel voitti kansainvälisen kilpailun Moskovassa ja vuonna 1961 kansainvälisen Pablo Casals -sellokilpailun.[2]
Wiesel esiintyi kansainvälisesti orkesterien solistina ja resitalistina. Hän painotti barokkikauden sello-ohjelmistoa, mutta erikoistui myös 1900-luvun ohjelmistoon ja tulkitsi teoksia muiden muassa Luciano Beriolta, György Ligetiltä ja Witold Lutosławskilta. Wiesel kantaesitti ja levytti monia konserttoja sekä soolokappaleita, jotka hänelle olivat säveltäneet ja omistaneet israelilaiset säveltäjät. Hän teki esiintymisiä muiden muassa Yehudi Menuhinin, Pinchas Zukermanin, Itzhak Perlmanin ja Lukas Fossin kanssa. Wiesel oli myös kamarimuusikko, joka muun muassa kuului perustajajäsenenä Tel Avivin jousikvartettiin. Sen kanssa hän esiintyi ja levytti eri puolilla maailmaa vuosikymmenten ajan. Wiesel esiintyi usein myös poikansa, pianisti Arnan Wieselin kanssa.[2]
Wiesel sai vuonna 1965 nimityksen professoriksi Tel Avivin musiikkiakatemiaan ja toimi tässä virassa vuoteen 1997. Hän opetti myös vierailevana professorina eri maissa, erityisesti Saksassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Indianan yliopiston musiikkikoulu (myöhempi Jacobs School of Music) myönsi hänelle marraskuussa[2] 1996 tunnustuksena ansioista sellonsoitossa ja sellonsoiton opetuksessa[2] arvonimen Chevalier du Violoncelle.[1] Wiesel kutsuttiin myös usein pitämään mestarikursseja eri maihin.[2] Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Hillel Zori, Tamás Varga, Gavriel Lipkind, Uri Vardi ja Leonard Elschenbroich.[1] Vuonna 1975 Wiesel sai Israelin kulttuurin ja taiteiden neuvoston myöntämän kansallisen erikoispalkinnon. Wiesel toimi yli vuosikymmenen ajan kamarimusiikkijohtajana Bayreuthin kansainvälisellä nuorisofestivaalilla Saksassa.[2] Hän oli myös usein tuomariston jäsenenä kansainvälisissä kilpailuissa[2] ja pääsi Berliinin Emanuel Feuermann -sellokilpailun tuomariston puheenjohtajaksi.[1] Wiesel osallistui sekä esiintyjänä että panelistina ensimmäiseen maailman sellokongressiin.[2]
The Strad -lehti julkaisia monia Wieselin kirjoittamia artikkeleita.[2] Wiesel kuoli 92-vuotiaana Australiassa, johon hän oli muuttanut ollakseen lähellä poikaansa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
’