Uusien tähtien alla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uusien tähtien alla
Now, Voyager
Ohjaaja Irving Rapper
Käsikirjoittaja Casey Robinson
Perustuu Olive Higgins Prouty romaaniin Now, Voyager
Tuottaja Hal B. Wallis
Säveltäjä Max Steiner
Kuvaaja Sol Polito
Leikkaaja Warren Low
Tuotantosuunnittelija Robert M. Haas
Pukusuunnittelija Orry-Kelly
Pääosat Bette Davis
Paul Henreid
Claude Rains
Gladys Cooper
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Levittäjä Warner Bros.
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 22. lokakuuta 1942
New York City, New York
31. lokakuuta 1942
Suomi 1. huhtikuuta 1945
Kesto 117 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, portugali
Tuotto 2 200 000 USD (USA)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Uusien tähtien alla (Now, Voyager) on Irving Rapperin ohjaama ja Hal B. Wallisin tuottama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1942. Sen pääosissa ovat Bette Davis, Paul Henreid ja Claude Rains. Elokuvan käsikirjoituksen laati Casey Robinson Olive Higgins Proutyn romaanin Now, Voyager (1941) pohjalta.[1] Prouty lainasi romaaninsa nimen Walt Whitmanin runosta The Untold Want.[2] Warner Brothers toimi elokuvan tuotantoyhtiönä ja levittäjänä.[1][2]

Vuonna 2007 Uusien tähtien alla valittiin "kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[3] Vuonna 2002 Uusien tähtien alla oli saanut sijan 23 AFI:n 100-vuotissarjan 100 romanttisinta elokuvaa -listalla.[4] Bette Davisin sitaatti elokuvan lopussa (Oh, Jerry, don't let's ask for the moon. We have the stars., suom. Voi Jerry, älä pyydä kuuta. Meillä on tähdet.) sijoitettiin AFI:n 100-vuotissarjan 100 hienointa elokuvasitaattia -listan sijalle 46.[5] Elokuva tunnetaan myös kohtauksesta, jossa Paul Henreidin näyttelemä Jerry Durrance laittaa kaksi savuketta suuhunsa, sytyttää ne ja sitten antaa toisen savukkeista Bette Davisin näyttelemälle Charlotte Valelle.[6]

Nuoren Charlotte Valen (Bette Davis) itsetunto on pahasti murentunut ja hän on hermoromahduksen partaalla asuessaan dominoivan äitinsä (Gladys Cooper) kanssa. Äitinsä jyräämä Charlotte on kasvanut ylipainoiseksi ja neuroottiseksi yksinäiseksi vanhaksipiiaksi. Charlotten veljen vaimo pitää tilannetta niin pahana, että esittelee henkisesti traumatisoituneen Charlotten psykiatri Jaquithille (Claude Rains), joka lähettää Charlotten parantolaan. Jaquith auttaa Charlottea saamaan otteen elämästään ja löytämään itsetuntonsa. Kun Charlotte on päässyt eroon äidistään, hän löytää itsensä ja hänestä tulee uusi nainen vahvana ja itsenäisenä. Tämän jälkeen Charlotte lähtee risteilylomalle Etelä-Amerikkaan, jonka aikana hän tapaa elämänsä miehen, eurooppalais-amerikkalaisen arkkitehdin Jeremiah "Jerry" Duvaux Durrancen (Paul Henreid). Mies on kuitenkin jo ennestään avioliitossa, mutta ei kerro tätä Charlottelle. Durrance on juuttunut onnettomaan avioliittoonsa tyttärensä takia.

Palatessaan lomaristeilyltään Charlotte on muuttunut varmaksi ja itsenäiseksi naiseksi, mikä ei miellytä hänen äitiään. Charlottelle ja äidille syntyy yhteenotto, ja äkillisen sydänkohtauksen saanut äiti menehtyy. Charlotte tuntee tästä valtavaa syyllisyyttä, jolloin hän lähtee uudelleen psykiatri Jaquithin hoitoon parantolaan. Parantolassa Charlotte tapaa Jerryn hyljeksityn tyttären Tinan (Janis Wilson), jonka tarina on hyvin samanlainen kuin Charlottella. Sen sijaan että rikkoisi Durrencen avioliiton, Charlotte tekee suuren uhrauksen.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Bette Davis  Charlotte Vale  
  Paul Henreid  Jeremiah "Jerry" Duvaux Durrance  
  Claude Rains  tohtori Jaquith  
  Gladys Cooper  rouva Windle Vale  
  Ilka Chase  Lisa Vale  
 Bonita Granville  June Vale  
 John Loder  Elliot Livingston  
 Lee Patrick  "Deb" McIntyre  
 James Rennie  Frank McIntyre  
 Franklin Pangborn  herra Thompson  
 Katharine Alexander  neiti Trask  
 Mary Wickes  hoitaja Dora Pickford  
 Janis Wilson  Christine "Tina" Durrance  
 David Clyde  William  

Alun perin Edmund Goulding kiinnitettiin elokuvahankkeen ohjaajaksi.[2] Goulding halusi Irene Dunnen Charlotte Valen rooliin. Kun Goulding sairastui, Michael Curtiz palkattiin ohjaajaksi.[2] Curtiz olisi halunnut Norma Shearerin[2][7] tai Ginger Rogersin naispääosaan[7][2][7]. Kun Bette Davis sai tietää projektista, hän taisteli roolista ja onnistui lopulta vakuuttamaan tuottaja Hal B. Wallisin. Davis kieltäytyi työskentelemästä Curtizin kanssa, ja lopulta ohjaajaksi kiinnitettiin Irving Rapper. Davis uppoutui Charlotten rooliin syvemmin kuin aiempiin elokuvarooleihinsa. Aluksi Claude Rains oli hylännyt psykiatri Jaquithin roolin sen vähäpätöisyyden vuoksi. Psykiatrin rooli käsikirjoitettiin uudelleen, ja Rains sai palkkaa 5 000 dollaria viikolta. Davis paljasti omaelämäkerrassaan This ’N That (1987), että vastanäyttelijä Claude Rains oli hänen lempityötoverinsa.[8] Davis ja Rains näyttelivät yhdessä myös elokuvissa Vapaudensankari Juarez (1939), Naisen valta (1944) ja Rakkauden valhe (1946).

Elokuvan käsikirjoitus on varsin uskollinen romaanille. Romaanissa Charlotte lähtee Välimeren risteilylle eikä Etelä-Amerikan risteilylle. Euroopassa ei voinut elokuvahankkeen aikaan kuvata toisen maailmansodan takia.

Uusien tähtien alla -elokuvan kuvaukset alkoivat 7. huhtikuuta 1942. Elokuvaa kuvattiin Kalifornian San Bernardinon kansallismetsässä, Laguna Beachilla, Los Angelesin Hollywoodissa ja Warner Brothersin studioilla Burbankissa sekä Massachusettsin Bostonissa ja Cambridgessa.[2] Kuvaukset myöhästyivät muutaman viikon, koska tuli päällekkäisyyksiä Michael Curtizin Casablancan kuvausten kanssa, joissa myös tarvittiin Claude Rainsiä ja Paul Henreidiä. Rains sai kaikki kohtauksensa valmiiksi 3. kesäkuuta 1942 ja kuvasi ensimmäisen kohtauksensa Casablancassa heti seuraavana aamuna. Uusien tähtien alla -elokuvan kuvaukset päättyivät 23. kesäkuuta 1942 ja uusintaotot tehtiin 3. heinäkuuta.

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusien tähtien alla sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 22. lokakuuta vuonna 1942 New Yorkissa. Maanlaajuiseen teatterilevitykseen elokuva pääsi 31. lokakuuta 1942. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 1. huhtikuuta vuonna 1945.[9]

Uusien tähtien alla sai ilmestyessään kriitikoilta sekalaiset arvostelut, mutta oli yleisön keskuudessa suuri menestys.[2] Uusien tähtien alla -elokuvasta tuli vuoden 1942 ja Bette Davisin uran suurimpia kassamagneetteja.[2] Uusien tähtien alla tuotti Yhdysvalloissa 2,2 miljoonaa dollaria.

The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[10]

Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla 90 prosentin "tuore" arvosana, joka perustuu 21:een arvosteluun.[11]

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Kenelle Voitto / ehdokkuus
1943 Oscar-palkinto[12][13] Paras musiikki[13][12] Max Steiner[13][12] Voitto
Paras naispääosa[13][12] Bette Davis[13][12] Ehdokkuus
Paras naissivuosa[13][12] Gladys Cooper[13][12] Ehdokkuus

Radiosovitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lux Radio Theater lähetti 60-minuuttisen radiosovituksen elokuvasta 10. toukokuuta 1943, jolloin Paul Henreid uusi elokuvaroolinsa. Bette Davis uusi elokuvaroolinsa Lux Radio Theaterin radiosovituksissa 11. helmikuuta vuonna 1946 ja 24. toukokuuta vuonna 1955.[2]

  1. a b Tekijätiedot: Now, Voyager (1942) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 16.10.2013. (suomeksi)
  2. a b c d e f g h i j NOW, VOYAGER (1942): NOTES tcm.com. TCM.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  3. National Film Registry loc.gov. Library of Congress.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  4. AFI's 100 YEARS...100 PASSIONS afi.com. Afi.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  5. AFI's 100 YEARS...100 MOVIE QUOTES afi.com. Afi.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  6. Now, Voyager (1942) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  7. a b c Higham, Charles. Bette: The Life of Bette Davis. New York: Dell Publishing, 1981. ISBN 0-440-10662-1 s. 159–167
  8. Davis, Bette with Michael Herskowitz. This 'N That. New York: G.P Putnam's Sons, 1987. ISBN 0-399-13246-5 s. 26
  9. Esitystiedot: Now, Voyager (1942) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 16.10.2013. (suomeksi)
  10. The New York Timesin elokuvakriitikot: The Best 1,000 Movies Ever Made The New York Times. 2004. The New York Times Company. Arkistoitu 22.3.2012. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
  11. Now, Voyager (1942) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 17.10.2013. (englanniksi)
  12. a b c d e f g NOW, VOYAGER (1942): AWARDS tcm.com. TCM.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)
  13. a b c d e f g Awards for Now, Voyager (1942) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 16.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]