Turjanhorsma
| Turjanhorsma | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Myrtales |
| Heimo: | Horsmakasvit Onagraceae |
| Alaheimo: | Onagroideae |
| Tribus: | Epilobieae[1] |
| Suku: | Horsmat Epilobium |
| Laji: | laestadii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epilobium laestadii |
|
Turjanhorsma (Epilobium laestadii) on Fennoskandian pohjoisosissa tavattava harvinainen kasvilaji. Suomessa turjanhorsma kuuluu erityisesti suojeltaviin kasvilajeihin.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen turjanhorsma kasvaa 10–30 cm pitkäksi. Varren tyvellä on rihmamaisia, pienilehtisiä pintarönsyjä. Ohut varsi on tavallisesti haaraton, alaosasta lehdekäs ja kalju, yläosasta lähes lehdetön ja harvaan kaarikarvainen. Alemmat lehdet ovat leveähköjä ja huomattavasti nivelvälejä pitempiä, ylemmät lehdet lähes tasasoukkia ja nivelvälejä lyhyempiä. Lehtien laidat ovat lähes ehyitä, kaljuja ja tuskin taakäänteisiä. Kukintoranka ja kukkaperät ovat usein punertavia ja kaarevakarvaisia. Kukan teriö on 3–3,5 mm pitkä ja väriltään valkoinen tai joskus myös vaaleanpunertava. Kukassa on neljä terälehteä. Emin sikiäin on melkein nystykarvaton, harmahtava ja lähes myötäkarvainen. Emin luotti on kapean nuijamainen. Turjanhorsma kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Siemenet kehittyvät 3,5–5,5 cm pitkässä kodassa, joka on noin peränsä pituinen ja harvaan lähes myötäkarvainen. Siemen on vaaleanruskea ja selvänystermäinen.[3]
Muista horsmista turjanhorsma muistuttaa läheisesti suohorsmaa (E. palustre) ja vuorolehtihorsmaa (E. davuricum).[4] Toisinaan turjanhorsmat luokitellaan kuuluviksi samaan lajiin suohorsmien kanssa.[5]
Tieteelle uutena lajina turjanhorsman kuvasi Ilkka Kytövuori vasta vuonna 1979. Ensimmäiset näytteet lajista poimi kuitenkin Kaaresuvannosta jo vuonna 1834 Lars Levi Laestadius, jonka mukaan laji on myös saanut tieteellisen nimensä.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turjanhorsman levinneisyys tunnetaan huonosti. Sitä tavataan Fennoskandian pohjoisosissa Norjasta, Ruotsista ja Suomesta sekä Venäjältä ainakin Paanajärven alueelta.[4] Suomessa turjanhorsmaa tavataan Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa. Laji on havaittu muun muassa Puolangalta, Kuusamosta, Torniosta, Muoniosta, Kittilästä, Sodankylästä, Enontekiöltä ja Utsjoelta. Yleisin laji on Suomessa Kuusamossa, jossa lajia kasvaa erityisesti Oulangan kansallispuistossa.[4][7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turjanhorsma kasvaa kuivahkoilla, usein lähteisillä lettosoilla, tihkuvesipaikoilla ja lettosoiden ojissa. Laji on kalkinsuosija.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jäkäläniemi, Anne: Turjanhorsma. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 142.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Onagraceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 4.4.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 18.9.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 300.
- ↑ a b c Jäkäläniemi 1997, s. 142.
- ↑ Epilobium laestadii Kytöv. Plants of the World Online. Viitattu 4.4.2021.
- ↑ Den virtuella floran: Lappdunört (ruotsiksi) Viitattu 18.9.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Turjanhorsman levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.9.2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|