Timo Saarelma
| Timo Saarelma | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. lokakuuta 1927 Heinola |
| Kuollut | 27. elokuuta 2021 (93 vuotta) Tampere |
| Ammatti | lähetystyöntekijä, kirkkoherra, tuomiorovasti ja kirjailija |
| Arvonimi | rovasti |
| Vanhemmat | Kalle Saarelma ja Ester Saarelma s. Löfman |
| Puoliso | Katri Annikki Saarelma s. Kantola |
| Lapset | Hanna 1959, Minna 1960, Tuomas 1964 ja Antti 1965 |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | ylempi teologian kandidaatti |
| Merkittävät teokset | Uskalla elää! ja Perustus kestää |
| Tunnustukset | Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkki SVR J 1 |
Timo Eero Saarelma (21. lokakuuta 1927 Heinola ‒ 27. elokuuta 2021 Tampere) oli suomalainen seurakuntapappi, lähetystyöntekijä, kirkkoherra, tuomiorovasti ja kirjailija.[1]
Perhe ja koulutie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelma syntyi teknikko Kalle Saarelman ja farmaseutti Ester Saarelman s. Löfman perheeseen.[1]
Saarelma kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi 1946 Heinolan keskikoulusta.[1] Huomattava nuoruuden harrastus Saarelmalla oli urheilu ja hän harkitsi voimistelunopettajan uraa.[2] Sota-aikana Saarelma oli sotilaspoikana jo 15-vuotiaana Heinolan ilmavalvonnassa.[3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelma valitsi opiskelualaksi teologian. Hän suoritti ylemmän teologian kandidaatin (nykyään teologian maisterin) tutkinnon Helsingin yliopistossa 1952. Kirkkojen maailmanneuvoston stipendiaattina Saarelma opiskeli teologiaa New Yorkissa 1953‒1954. Vuonna 1956 hän sai kansakoulunopettajan pätevyyden Heinolassa.[1][2]
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuvuodet
Saarelma vihittiin papiksi 1953 Turussa. Hän toimi Lapuan kirkkoherran apulaisena ja Raision nuorisopastorina 1953. Kuhmoisten virkaa tekevänä kappalaisena hän oli 1954‒55 ja Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton koululaissihteerinä 1955‒56.[1]
Suomen Lähetysseuran palveluksessa
SLS:n kotimaan työntekijänä Saarelma oli 1956. Tanganjikaan (nyk. Tansania) Mwakalelin lähetysaseman hoitajaksi hän lähti 1957 ja edelleen Etelä-Tanganjikan luterilaisen kirkon koulutoimenjohtajana hän oli Kidugalassa 1957‒61 sekä kotimaan työntekijänä 1961. Vuosina 1961‒64 Saarelma työskenteli Lontoossa aasialaisten ja afrikkalaisten opiskelijoiden pappina.[1][2]
Pappina kotimaassa
Kangasalan virkaa tekevänä toisena kappalaisena Saarelma toimi 1964 ja Tampereen Pyynikin virallisena apulaisena 1964‒65. 1965 hän suoritti pastoraalitutkinnon. Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan ensimmäisenä virallisena apulaisena hän oli 1965‒69. Ylemmän pastoraalitutkinnon vuoro oli 1967.[1]
Kirkkoherrana
Tampereen Viinikan seurakunnan virkaa tekevänä kirkkoherrana Saarelma palveli 1969, jona vuonna hänet valittiin Viinikan kirkkoherraksi. Vuonna 1982 hänet valittiin Tampereen tuomiorovastiksi. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 1989.[1]
Oma perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelman puoliso vuodesta 1958 lukien oli kansakoulunopettaja, diakonissa Katri Annikki Saarelma s. Kantola. Tyttäret Hanna 1959 ja Minna 1960 syntyivät Tansaniassa, pojat Tuomas 1964 ja Antti 1965 Suomessa.[1][2]
Sivutoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarelma oli Lapuan yhteislyseon uskonnonopettajana 1953 sekä Kalevan yhteiskoulun uskonnonopettajana 1964‒69. Floridan Lake Worthissa St. Andrew'sin kirkon turistipappina Saarelma oli 1990‒92.[1][2]
Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herättäjä-Yhdistyksen Tampereen seudun paikallisosaston puheenjohtajana Saarelma oli 1969‒82 ja Tampereen tuomiokapitulin asessorina 1971-77.
Kirkon yhteiskunnallisen toimikunnan jäsenenä hän oli 1971‒82, Suomen kirkon pappisliiton valtuuskunnan jäsenenä 1972‒73 sekä kirkolliskokousedustajana 1973.
Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen edustajana Saarelma oli Tansaniassa 1977.
Tampereen Raamattuseuran hallituksen jäsenenä hän toimi 1977‒81, 1983‒85 sekä puheenjohtajana 1982, Suomen Kirkon Sisälähetysseuran kustannustyön johtokunnan puheenjohtajuutta Saarelma hoiti 1982‒92, oli Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen 1985‒89 sekä Lahden Diakoniasäätiön hallintoneuvoston jäsen 1987‒90.
Saarelma oli Tampereen Aluesäästöpankin isäntä 1971‒92, Tampereen normaalilyseon vanhempainneuvoston jäsen 1975‒84 ja puheenjohtaja 1978‒81, Heinolan valtuuskunnan puheenjohtaja 1989‒97 sekä Pirkka-Hämeen Sotilaspoikien perinnekillan hallituksen jäsen 1993‒94.[1][3]
Ansioita, luonnehdintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rovastin arvon Saarelma sai 1976. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti (1947). Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkki SVR J 1.[1]
Kuntourheilevan, herännäishenkisen Saarelman lempiharrastuksia oli kirjallisuus. Mielellään hän teki myös rakennus- ja metsätöitä.[1][3]
Luonteeltaan Saarelma oli lämmin, hyväntahtoinen ja huumorintajuinen. Kirkkoherrana Saarelma oli kuunteleva, ymmärtävä ja alaisiaan kannustava.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen hiippakunnan vuosikirja. Toimituskunnan jäsen 1967‒71.
- Uskalla elää! Herättäjä-yhdistys 1979.
- Kyselevä ihminen. Kirjaneliö 1980.
- Hautausmaakulttuuri: Pirkanmaan XVIII museopäivän esitelmät. Toimittanut Timo Saarelma. Tampereen kaupunki, 1988.
- Perustus kestää. Herättäjä-yhdistys 1990.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Pappismatrikkeli 2018, Prästmatrikeln 2018. Suomen kirkon pappisliitto, 2019.
- ↑ a b c d e Tuomiorovasti, Tansanian lähetystyöntekijä Timo Saarelma 21.10.1927‒27.8.2021. Lähetyssanomat 7/2021 sivu 43.
- ↑ a b c d Lukeva ja kuntoileva pappi oli työssäänkin ahkera. B10 Aamulehti // Tiistaina 28. syyskuuta 2021.