Teuvo Kallio
Teuvo Kalervo Kallio (11. elokuuta 1932 Loimaa – 2. lokakuuta 2012 Kauniainen[1][2]) oli suomalainen oikeustieteen tohtori. Hän teki pitkän työuran hallinnollisissa tehtävissä. Hän oli valtakunnansovittelija 1980–1990 ja oikeusministeriön kansliapäällikkö. Hän on saanut työoikeudenneuvoksen arvonimen. Kallio oli myös dosenttina Helsingin yliopistossa.[3]
Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kallio valmistui ylioppilaaksi 1953, lainopin kandidaatiksi 1958, varatuomariksi 1964, oikeustieteen lisensiaatiksi 1968 ja tohtoriksi 1978.
Kallio toimi Kuopion Seudun Osuuskassan toimitusjohtajana 1963–1970, pankkitarkastusviraston ylitarkastajana vuodesta 1970 ja ylijohtajana 1972–1973. Työtuomioistuimen v.s. sihteerinä hän oli 1971 ja 1973. Helsingin yliopistossa Kallio opetti työoikeutta.[4]
Sovittelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teuvo Kallio toimi vuodesta 1973 Uudenmaan piirisovittelijana, joka on eräänlainen valtakunnansovittelijan apulainen, ja joutui myös osallistumaan valtakunnallisten riitojen selvittämiseen. Hän toimi myös valtakunnansovittelija Paavo J. Paavolan sijaisena lakkotalvena 1975–1976. Valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1980 hän toimi virkaa tekevänä valtakunnansovittelijana.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilkka Seppinen: Kallio, Teuvo (1932–2012) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004 (päivitetty 15.7.2013). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 7.11.2012 Artikkelin verkkoversio[vanhentunut linkki]
- ↑ Teuvo Kallio on kuollut hs.fi. 6.11.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.11.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Yliopistolainen 1997 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Mitä Missä Milloin 1982, Otava, s. 107
| Edeltäjä: Keijo Liinamaa |
Suomen valtakunnansovittelija 1980–1990 |
Seuraaja: Jorma Reini |
| ||||||||||||||
