Tavast (keskiaikainen suku)
Tavast oli myöhäiskeskiajalla vaikuttanut suomalainen suku, aikanaan merkittävimpiä suomalaisista rälssisuvuista. Sillä ei ole todettua yhteyttä muihin suomalaisiin Tavast- tai Tawast-nimisiin sukuihin.
Suvun alkuperää ei tunneta, mutta nimi viittaa Hämeeseen. Varhaisin tunnettu suvun esi-isä on Varsinais-Suomessa Mynämäen Alasjoen eli Tavastilan kartanon omistanut rälssimies Olaf (Olavi) Tavast, josta on mainintoja vuosilta 1373–1390. Hänellä oli ilmeisesti myös useampia maaomistuksia Hämeessä. Hänen poikansa Nils Tavastin tiedetään saaneen 1411 vaihdossa haltuunsa tilan Lammin Porkkalassa. Olafilla oli ainakin yhdeksän aikuiseksi elänyttä lasta, mutta mieslinja jatkui vain Nilsistä ja sammui tämän pojanpojan Nilsin kuollessa. Viimeinen maininta hänestä on vuodelta 1470.[1]
Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maunu Tavast (k. 1452), Suomen piispa, Olaf Tavastin poika[1]
- Olaf (Olavi Niilonpoika) Tavast (k. 1460) valtaneuvos, Maunu Tavastin veljenpoika[1]
Suomen piispainkronikan mukaan piispa Olavi Maununpoika (n. 1405–1460) olisi ollut Maunu Tavastin sukulainen, mutta sukulaisuussuhteen laadusta ei ole selvyyttä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Seppo Suvanto ja Anneli Mäkelä-Alitalo: Tavast (1400–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Olaus Magni (noin 1405–1460) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
