Suomen urheilu 1984
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1984 käsittelee vuoden 1984 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 2. | Pertti Karppinen | Soutu |
| 3. | Matti Nykänen | Mäkihyppy |
| 4. | Juha Tiainen | Yleisurheilu |
| 5. | Jouko Salomäki | Paini |
| 6. | Arto Härkönen | Yleisurheilu |
| 7. | Aki Karvonen | Hiihto |
| 8. | Arto Bryggare | Yleisurheilu |
| 9. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 10. | Tiina Lillak | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 2. | Tiina Lillak | Yleisurheilu |
| 3. | Tuula Laaksalo | Yleisurheilu |
| 4. | Mirja Puhakka | Hiihtosuunnistus |
| 5. | Tuija Helander | Yleisurheilu |
| 6. | Helinä Marjamaa | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarajevon talviolympialaisissa Suomi saavutti neljä kultamitalia, kolme hopeaa ja kuusi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui neljänneksi.[2]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa, joita Itäblokin maat boikotoivat, Suomi saavutti neljä kultamitalia, kaksi hopeaa ja kuusi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli viidestoista.[3]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa Rauno Bies saavutti pronssia olympiapistoolilla ja Timo Nieminen sijoittui neljänneksi trapissa.[4]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarajevon talviolympialaisissa suomalaisten ampumahiihtäjien parhaat saavutukset olivat viestin seitsemäs sija sekä Toivo Mäkikyrön (10 km) ja Tapio Piipposen (20 km) 12. sijat.[5]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1:n MM-sarjassa Williamsilla ajanut Keke Rosberg sijoittui kahdeksanneksi. Hän voitti 8.7. ajetun Yhdysvaltain Grand Prix'n Dallasissa.[6]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Hannu Mikkola sijoittui toiseksi, Markku Alén kolmanneksi ja Ari Vatanen neljänneksi.[7]
- Jyväskylän suurajot voitti Peugeotilla ajanut Ari Vatanen.[8]
Hiihtosuunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Anssi Juutilainen voitti miesten ja Mirja Puhakka naisten henkilökohtaisen mestaruuden. Pertti Tikka sai miesten kilpailussa pronssia. Molemmissa viesteissä Suomi sai hopeaa.[7]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi 12 maaottelua. Martti Kuuselan valmentaman joukkueen kausi alkoi helmikuussa Lahden suurhallissa pelatussa ottelussa Yhdysvaltoja vatsaan, jatkui maaliskuussa Kuwaitissa ja päättyi marraskuussa Saudi-Arabiassa ja Qatarissa. Siinä välissä Suomi pelasi muun muassa maailmanmestaruuskilpailujen karsintaa, jossa se voitti toukokuussa Porissa Pohjois-Irlannin 1–0, hävisi lokakuussa Lontoossa Englannille 5–0, voitti kaksi viikkoa myöhemmin Antalyassa Turkin 1–2 ja hävisi marraskuussa Belfastissa Pohjois-Irlannille 2–1. Kauden viimeisissä otteluissaan Suomi ylsi Qatarin kanssa kahteen tasapeliin. Ari Hjelm teki vuoden otteluissa kolme maalia.[9][10]
- Suomen naisten maajoukkue aloitti vuoden 1987 Euroopan-mestaruuskilpailujen karsintalohkonsa syyskuun lopulla pelaamalla Tuusulassa Norjan kanssa maalittoman tasapelin ja jatkoi lokakuussa häviämällä Lüdenscheidissa Saksan liittotasavallalle 1–0 ja pelaamalla Odensessa Tanskan kanssa tasan 1–1. Suomen ainoan maalin teki Tuula Sundman. Joukkueen valmentajana jatkoi Kaj Österberg.[11]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti lahtelainen Kuusysi, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[12]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Kaunis Nainen Futis.[12]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisten jousiammuntakilpailuissa parhaat suomalaissaavutukset olivat Tomi Poikolaisen ja Päivi Meriluodon viidennet sijat.[13]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarajevon talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa Suomi sijoittui kuudenneksi.[14]
- Jari Kurrista tuli ensimmäinen suomalainen Stanley Cup -voittaja, kun hänen joukkueensa Edmonton Oilers voitti loppuotteluissa New York Islandersin voitoin 4–1. Kurri oli pudotuspelien paras maalintekijä.[15]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti tamperelainen Tappara, hopeaa sai Porin Ässät ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toistamiseen Helsingin Jääkiekkoklubi, hopeaa sai Etelä-Vantaan Urheilijat ja pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[16]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten SM-sarjassa mitalijärjestys oli kolmannen peräkkäisen kerran sama: Oulun Luistinseura, Helsingin IFK, Porvoon Akilles.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lauttasaaren Pyrintö.[17]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin NMKY, hopeaa sai espoolainen Scotch Team ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Tampereen Pyrintö, hopeaa sai Lappeenrannan NMKY ja pronssille sijoittui Helsingin NMKY.[19]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai Sjundeå IF ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai helsinkiläinen Dicken ja pronssille sijoittui kolmas helsinkiläisseura Kiffen.[21]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran turkulainen Loimu -79, hopeaa sai helsinkiläinen Hesa ja pronssille sijoittui tamperelainen Rantaperkiön Isku.[22]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Euran Raiku, hopeaa sai Jyväskylän Pesä-Veikot ja pronssille sijoittui Kauhajoen Karhu.[23]
Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa Timo Grönlund sijoittui kanadalaisyksiköissä 1 000 metrillä neljänneksi ja 500 metrillä viidenneksi.[24]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa Joni Nyman saavutti pronssia alle 67-kiloisten sarjassa.[25]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa Jouko Salomäki voitti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa ja Tapio Sipilä saavutti hopeaa alle 68-kiloisissa. Vapaapainissa Jukka Rauhala saavutti pronssia alle 68-kiloisten sarjassa.[26]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa Jouni Grönman saavutti pronssia alle 67,5-kiloisten sarjassa ja Pekka Niemi alle 100-kiloisten sarjassa.[27]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Kiri, hopeaa sai jyväskyläläinen Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat ja pronssille sijoittui runkosarjan voittanut Alajärven Ankkurit.[28]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti tamperelainen Manse PP, hopeaa sai Ikaalisten Tarmo ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[29]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 18.8. Helsingissä voitti Länsi juoksuin 7–16.[30]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 19.8. Helsingin olympiastadionilla voitti Itä juoksuin 21–4.[31]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarajevon talviolympialaisissa Pertti Niittylä sijoittui 5 000 metrillä kuudenneksi ja 1 500 metrillä yhdeksänneksi.[32]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarajevon talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Marja-Liisa Hämäläinen voitti kultaa jokaisella kolmella naisten henkilökohtaisella maastohiihtomatkalla (5 km, 10 km, 20 km). Viestissä hän saavutti Pirkko Määtän, Eija Hyytiäisen ja Marjo Matikaisen kanssa pronssia. Toinen suomalainen kultamitalisti oli mäkihyppääjä Matti Nykänen, joka suurmäen kultamitalin lisäksi sai normaalimäessä hopeaa. Jari Puikkonen sijoittui normaalimäessä pronssille. Yhdistetyssä Jouko Karjalainen saavutti hopeaa ja Jukka Ylipulli pronssia. Miesten maastohiihdon 15 kilometrillä Aki Karvonen sai hopeaa, Harri Kirvesniemi hiihti pronssille ja Juha Mieto oli vielä neljäs. Karvonen sai 50 kilometrillä pronssia ja Kirvesniemi sijoittui neljänneksi. Myös 30 kilometrillä Karvonen oli paras suomalainen, viides. Miesten viestissä Kari Ristanen, Mieto, Kirvesniemi ja Karvonen saavuttivat pronssia.[33]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisten purjehduskilpailuissa suomalaisista parhaiten sijoittuivat veljekset Peter ja Johan von Koskull 470-luokassa kuudenneksi.[34]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa Pertti Karppinen voitti yksiköissä kolmannen kerran kultaa. Pariairokaksikossa Pertin veli Reima Karppinen ja Aarne Lindroos sijoittuivat kahdeksanneksi.[35]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukolan viesti kilpailtiin 9.–10.6. Vierumäellä. Voitot menivät Ruotsiin. Miesten viestissä paras suomalaisjoukkue oli toiseksi sijoittunut Kouvolan Rasti -72. Venlojen viestissä Liedon Parma sijoittui toiseksi.[36]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Los Angelesin kesäolympialaisissa suomalaiset yleisurheilijat voittivat kaksi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Kultamitalin ottivat moukarinheittäjä Juha Tiainen ja keihäänheittäjä Arto Härkönen. Tiina Lillak sai keihäänheitossa hopeaa ja Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa pronssia. Martti Vainio sijoittui alun perin 10 000 metrin juoksussa toiseksi mutta jäi kiinni dopingtestissä ja menetti mitalinsa. Neljänneksi sijoittuivat Reima Salonen 50 kilometrin kävelyssä, Ulla Lundholm kiekonheitossa ja Tuula Laaksalo keihäänheitossa. Kimmo Pallonen oli seiväshypyssä viides, Harri Huhtala moukarinheitossa kuudes ja Tuija Helander 400 metrin aitajuoksussa seitsemäs.[37]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 3.–4.3. Göteborgissa, Ruotsissa Antti Loikkanen sijoittui 1 500 metrin juoksussa neljänneksi, Reijo Byman 60 metrin aitajuoksussa kahdeksanneksi ja Markku Rokala kolmiloikassa kymmenenneksi.[38]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 166. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, s. 469–470
- ↑ Arponen, s. 289–290
- ↑ Arponen, s. 289, 304
- ↑ Arponen, s. 472
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 171, 271
- ↑ a b Siukonen & Ahola, s. 271
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 243–244. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 388. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 231, 420. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Arponen, s. 304–305
- ↑ Arponen, s. 474
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 165
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ a b Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Arponen, s. 302–303
- ↑ Arponen, s. 289, 297–298
- ↑ Arponen, s. 289, 296–297
- ↑ Arponen, s. 289, 299–300
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 282
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 283
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 281
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 182, 281
- ↑ Arponen, s. 472–473
- ↑ Arponen, s. 470–471
- ↑ Arponen, s. 303
- ↑ Arponen, s. 289, 301–302
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 297
- ↑ Arponen, s. 289–293
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 309