Shirokiya-tavaratalon tulipalo
| Shirokiya-tavaratalon tulipalo | |
|---|---|
 |
|
| Päivämäärä | 16. joulukuuta 1932 |
| Kellonaika | 9.18 |
| Tapahtumapaikka | Shirokiya-tavaratalo, Tokio, Japani |
| Syy | sähkövika |
| Kuolleita | 14 |
| Loukkaantuneita | 67 |
| Omaisuusvahinko | 5 miljoonaa jeniä |
Shirokiya-tavaratalon tulipalo (jap. 白木屋火災, Shirokiya kasai) tapahtui 16. joulukuuta 1932, kun Tokiossa sijainneessa Shirokiya-tavaratalossa syttyi tulipalo. Palo levisi kahdeksankerroksisessa tavaratalossa 4.–7. kerroksiin. Palossa kuoli 14 ihmistä ja loukkaantui 67, ja lisäksi se aiheutti viiden miljoonan jenin vahingot.[1][2]
Väitetään, että palon seurauksena kimonoihin pukeutuneet naiset alkoivat käyttää alushousuja. Länsimaalaistyylisten alushousujen käyttö alkoi kuitenkin yleistyä japanilaisten naisten keskuudessa vasta kymmenen vuotta tulipalon jälkeen, ja kertomusta on alettu pitää kaupunkitarinana.[3].[4][5][6]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palo syttyi Shirokiya-tavaratalon neljännen kerroksen leluosastolla noin kello 9.18. Tavaratalo oli tuolloin vasta avautumassa, niinpä suurin osa rakennuksessa olleista 1 600 henkilöstä oli työntekijöitä. Palo sai alkunsa leluosastolla olleen joulukuusen sähkövaloista, joita korjaamaan tullut sähkömies näki niistä lähteneen kipinän sytyttävän puun oksilla olleen kultaisen koristenauhan. Tuli levisi pian kuusen ympärillä olleisiin selluloidista valmistettuihin leluihin. Palo levisi leluosastolta joka suuntaan ja nousi porraskuiluja pitkin myös rakennuksen ylempiin kerroksiin. Koko tavaratalo neljännestä seitsemänteen kerrokseen oli kello 10.20 mennessä ilmiliekeissä.[2]
Palon syttymisen jälkeen henkilökunta keskittyi aluksi rakennuksen evakuointiin, mikä viivästytti avun saamista paikalle. Ensimmäisen palohälytyksen teki kello 9.23 Nihonbashin paloaseman vartiotornissa ollut palovartija, joka näki tavaratalolla savua. Samoihin aikoihin palolaitos sai hälytyksen myös tavaratalon edustalle asennetusta palohälytyspainikkeesta. Kello 9.25 palokunta sai myös hätäpuhelun tavaratalon palohälytyspuhelimesta.[2] Paikalle lähti 29 paloautoa, kolme tikasautoa ja kaksi letkuautoa, kaikkiaan lähes 800 palomiestä.[1] Armeija pudotti tavaratalon katolle köysiä lentokoneista.[4]
Tavaratalon henkilökunta yritti alkusammutusta rakennukseen asennetuilla paloletkuilla. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat, ja yksi henkilökunnan jäsen kuoli häkämyrkytykseen. Palokunnan saapuessa paikalle rakennuksen kaikista kerroksista tuli savua, ja liekit löivät ulos neljännen kerroksen ikkunoista. Rakennuksessa olleista noin 1 200 pääsi poistumaan itse, mutta palokunta joutui pelastamaan rakennuksen katolta ja parvekkeilta lähes 400 ihmistä, ja lisäksi 20 pelastautui kiipeämällä alas sadevesikouruja ja ukkosenjohdattimia. Palo saatiin sammumaan kello 12.30 mennessä.[2]
Uhrit ja vahingot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palossa kuoli 14 ihmistä, jotka kaikki olivat tavaratalon työntekijöitä.[7] Lisäksi 67 loukkaantui.[1] Palo levisi 13 140 neliömetrin alueelle ja tuhosi siten yli kolmanneksen rakennuksen kokonaiskerrosalasta (34 305 m2).[2] Aineelliset vahingot nousivat yli viiden miljoonan jenin.[1]
Uhreista yksi kuoli häkämyrkytykseen ja viisi hyppäsi rakennuksesta. Loput kahdeksan kuolivat pudottuaan yrittäessään pelastautumista. He menettivät otteensa kiivetessään alas sadevesikouruja, ukkosenjohdattimia, lipputankoja ja yhteen solmittuja kimonoja ja kimonon vöitä.[2] Sivustakatsojat kehottivat monia korkeallakin seisoneita työntekijöitä hyppäämään alas kadulle, ja jotkut heistä pudottautuivat hätäisyyksissään kuolemaansa väkijoukon usuttamina.[3] Kuolleista kahdeksan oli naisia, kuusi miehiä.[4]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikutukset paloturvallisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shirokiya-tavaratalon tulipalo oli Japanin nykyhistorian ensimmäinen korkean rakennuksen palo. Se toi esiin tulipalojen ennaltaehkäisyn sekä toimivien poistumisteiden tärkeyden. Palon seurauksena huomattiin myös käytännön haasteita tulipalojen sammuttamisessa korkeissa rakennuksissa. Tokion palolaitoksella oli palon aikaan vain kolme tikasautoa, eivätkä niiden tikkaat yltäneet Shirokiyan katon tasalle. Myös paloposteista saatu vedenpaine todettiin riittämättömäksi.[2]
Tokion metropolin poliisilaitos otti palon jälkeen kesäkuussa 1933 käyttöön uudet säännökset tavaratalojen paloturvallisuudelle. Niissä määrättiin pakollisiksi sprinklerijärjestelmät ja rakennuksen ulkopuoliset hätäpoistumisportaat. Maanlaajuiset paloturvallisuussäännökset otettiin käyttöön vuonna 1936. Shirokiyan paloa pidetäänkin Japanissa paloturvallisuuden ja poistumisreittien kehityksen kulmakivenä.[7]
Vaikutukset tavarataloon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavaratalon johtajaa Shinobu Yamadaa pidettiin palon jälkeen sankarina. Hän ohjasi paikan päällä asiakkaiden evakuointia tavaratalon katolle, ja kun palopäällikkö kehotti häntä pelastautumaan kadulle, hänen kerrotaan vastanneen: ”Typerys! Hylkääkö uppoavan laivan kapteeni muka aluksensa?” Myöhemmin palossa kuolleiden työntekijöiden hautajaisissa hän pyysi omaisia syyttämään häntä läheistensä kuolemasta. Kun työntekijätkin olivat asettaneet asiakkaiden pelastumisen oman henkensä edelle eikä tulipalossa kuollut yhtään asiakasta, yleisölle muodostui Shirokiyasta hyvin myönteinen kuva. Keisari Hirohitokin lahjoitti Tokion prefektuurille rahaa tulipalon vuoksi. Kun tavaratalo avattiin taas 24. joulukuuta, sinne vyöryi kymmeniätuhansia asiakkaita, ja tavaratalon päivämyynti kaksinkertaistui aiempaan keskiarvoon verrattuna. Myös yrityksen osakkeen hinta nousi pudottuaan ensin hetkellisesti.[3]
Kaupunkitarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulipalon jälkeen syntyi kaupunkitarina, jonka mukaan länsimaisten alushousujen käyttö yleistyi japanilaisten naisten keskuudessa palon seurauksena. Naiset eivät perinteisesti käyttäneet kimonon alla alushousuja. Asiaan oli kiinnitetty huomiota jo Kantōn suuren maanjäristyksen jälkeen vuonna 1923, kun naisten alastomia ruumiita löydettiin jokien ja lampien rannoilta. Shirokiyan tulipalossa kimonoihin pukeutuneet naiset pelastautuivat tavaratalon ylimmistä kerroksista paloköysiä pitkin. Kerrotaan, että jotkut heistä huomasivat ohikulkijoiden tarkkailevan heitä kadulta, irrottivat epähuomiossa köydestä toisen kätensä yrittäessään pitää tuulessa liehuvaa kimonon helmaa alhaalla ja putosivat maahan. Monessa lähteessä alushousujen väitetään yleistyneen juuri Shirokiyan palon jälkeen, kun sanomalehdetkin kehottivat naisia käyttämään niitä.[1][7][4]
Tulipalon jälkeen julkaistuissa raporteissa tai tavaratalon työntekijöiden kertomuksissa alusvaatteita ei kuitenkaan mainita. Historioitsija Shōichi Inouen mukaan tarina alushousuista liittynee viikko palon jälkeen Asahi Shimbunissa julkaistuun artikkeliin, jossa tavaratalon johtaja kertoo yllä kuvatulla tavalla maahan pudonneesta naisesta, ehdottaa alushousuja pakollisiksi kaikille tavaratalon naistyöntekijöille ja kehottaa muitakin naisia alusvaatteiden käyttöön. Inoue arvelee, että tämä oli keino kiinnittää yleisön huomio yrityksen vastuun ja sen palon varalta tekemien valmistelujen sijaan tavaratalon työntekijöihin.[4] Historioitsija Hideo Aoki toteaa, että palolla ei ollut juurikaan vaikutusta alusvaatteiden käyttöön, ja ne alkoivatkin yleistyä vasta kymmenen vuotta palon jälkeen, kun naisten elintavat vähitellen muuttuivat. Alushousujen käyttöä oli pidetty vanhastaan miehekkäänä ja epämiellyttävänä; naiset kasvoivat pikemminkin häveliäisyyteen, kun heitä suojasi alushousujen sijaan vain kimono. Kaupunkitarina lienee jäänyt elämään voimakkaana siksi, että häveliäisyyttään tulipalonkin yhteydessä varjelevat tottelevaiset naiset muistuttivat konservatiivisia miehiä menneen feodaaliajan kulttuurista, joka oli jo kadonnut.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e デパート火災余話 Tokyo Fire Department. Viitattu 10.11.2020. (japaniksi)
- ↑ a b c d e f g Fire Incident Report (PDF) Forum on Fire Safety in Asia. Tokyo University of Science. Viitattu 10.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d 小池 新: “下着をはかない”文化で女性たちが墜死？ 「日本で女性用下着がなかなか普及しなかった」理由 文春オンライン. Viitattu 16.07.2021. (japaniksi)
- ↑ a b c d e 小池 新: 日本初の高層ビル火災 一流デパート・白木屋の大火は「女性の下着史」を変えたのか 文春オンライン. Viitattu 16.07.2021. (japaniksi)
- ↑ Manacsa, Bea: 6 Creepy Japanese Urban Legends 7.10.2016. Pop Japan. Viitattu 10.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Most popular Japanese urban legends Oyakata. Viitattu 10.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c 4.昭和期(昭和10年代まで)の消防 Fire Museum. Viitattu 10.11.2020. (japaniksi)