Savva Tševakinski
Savva Ivanovitš Tševakinski (ven. Са́вва Ивано́вич Чева́кийнский), (1713 Veškin kylä Toržokin lähellä, Moskovan Venäjä – noin 1774–1780 ilmeisesti Pietari, Venäjän keisarikunta[1]) oli suurin venäläinen barokin aikakauden arkkitehti heti italialaisen Bartolomeo Rastrellin jälkeen.[2]
Hän oli syntyjään köyhästä vanhasta aatelisperheestä. Savva Tševakinski opiskeli vuodesta 1729 lähtien Meriakatemiassa ja vuodesta 1731 hän palveli Izmailovskin rykmentissä. Hän opiskeli arkkitehtuuria Ivan Korobovin johdolla vuosina 1732–1738. Vuosina 1741–1767 hän työskenteli Amiraliteettikollegion pääarkkitehtina ja vuosina 1755–1758 Venäjän keisarillisen tiedeakatemian arkkitehtina hän johti arkkitehtiluokkaa, jossa hänen opiskelijoittensa joukossa olivat mm. V. I. Baženov, ja I. E. Starov.[2]
Tševakinskin tuotannossa 1600-luvun venäläisen rakennustaiteen perinteet yhdistyvät luontevasti länsimaiseen arkkitehtuuriin. Hänen päätöitään Pietarisa ovat Pyhän Nikolaoksen merikatedraali (1753–1762), kreivi I. I. Šuvalovin palatsi Italianskaja-kadulla, kreivi B. P. Šeremetevin palatsi Fontankalla (1750–1755) yhdessä F. S. Argunovin kanssa, Kunstkameran entisöinti tulipalon jälkeen ja Uuden Hollannin varastorakennukset (1765–1780) Valen-Delamot ja I. K. Gerard kanssa.[2]
Savva Tševakinski laati myös Kronštadtin asemakaavan ja osallistui Tsarskoje Selon puistoalueiden suunnitteluun.[3] Vuonna 1745 hänet nimitettiin Giuseppe Trezzinin sijasta osallistumaan Katariinan palatsin laajennukseen Mihail Zemtsovin oppilaan, arkkitehti Andrei Vasiljevitš Kvasov (1720-1777 jälkeen) kanssa hänen työnsä valvojana.[4] Hän teki monia merkittäviä muutoksia Kvasovin piirustuksiin.[2]
Vuonna 1767 Tševakinski jäi eläkkeelle ja asettui maakartanoonsa Tverin kuvernementin Novotoržskin kihlakunnan (nyk. Toržok) alueelle. Kolmekymmentäviisi vuotta väsymätöntä työtä ei tuonut arkkitehdille turvallista vanhuutta. Hän tarvitsi ja haki Amiraliteetin lautakunnalta palkkiota niistä töistään, jotka hyödyttivät valtiota, mutta joista ei oltu maksettu hänelle. Lautakunta viivästytti päätöstä ja vuonna 1774 Tševakinski joutui myymään osan maatilastaan.[2]
Ei tiedetä tarkasti, milloin lahjakas, kaikkien unohtama arkkitehti kuoli. Suunnilleen tutkijat ovat osoittaneet, että tämä tapahtui vuosien 1774 ja 1780 välillä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 29, s. 45. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.
- ↑ a b c d e f Чевакинский С.И. old.tzar.ru. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 656. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
- ↑ Lemus, Vera: Puskin Palaces and parks, s. 7-9, 9-18, 18-22, 22-28. Leningrad: Aurora Art Publishers, 1984.
| ||||||||||
