Sasradiningrat IV
| Sasradiningrat IV | |
|---|---|
 Sasradiningrat IV noin vuonna 1890 |
|
| Surakartan patih | |
|
25. heinäkuuta 1890 – 1916
|
|
| Monarkki |
Pakubuwono IX Pakubuwono X |
| Edeltäjä | Mangunkusuma |
| Seuraaja | Joyonegoro |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1847 |
| Kuollut | 1925 |
| Vanhemmat | Sasranagara (isä) |
| Tiedot | |
| Suhteita |
K. P. A. Kusumadilaga (ottoisä) Pakubuwono IX (appi) |
Kangjeng Radèn Adipati Sasradiningrat IV (1847–1925) oli Surakartan sulttaanikunnan patih (suom. suurvisiiri, ylin ministeri) vuodesta 1890 vuoteen 1916. Hänen virassa ollessaan Surakartaa hallitsivat sulttaanit Pakubuwono IX ja Pakubuwono X.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sasradiningrat IV syntyi vuonna 1847.[2] Hänen isänsä Sasranagara toimi patihin asemassa vuodet 1866–1887.[3] Hänet adoptoitiin kuusivuotiaana jaavalaisen taiteen asiantuntijan K. P. A. Kusumadilagan perheeseen.[2]
Sasradiningrat IV:n välit oikeaan isäänsä eivät olleet hyvät. Hän oli isänsä 12. poika[3] ja ajautui nuoruudessaan vaikeuksiin useiden epäonnisten naissuhteidensa takia, joista yhdessä toisena osapuolena oli alankomaalainen prostituoitu. Hän avioitui myöhemmin sulttaani Pakubuwono IX:n tyttären kanssa.[4]
Ottoisänsä tavoin myös Sasradiningrat IV itse arvosti elämässään taiteita.[2] Ennen nousuaan patihin asemaan hän oli vuonna 1882 valitsemassa joukkoa surakartalaisia kulttuurillisia artefakteja lainattavaksi siirtomaaisäntä Alankomaiden järjestämään näyttelyyn.[4] Hän myös kirjoitti omaelämäkerrallisen teoksen nimeltä Serat Dhirilaksita, joka käsitteli hänen elämäänsä 40-vuotiaaksi asti.[1]
Kun Sasranagara kuoli, Sasradiningrat IV:tä ei välittömästi nimitetty uudeksi patihiksi, vaan virkaa toimitti kaksi vuotta Mangunkusuma. Tämä erotettiin joulukuussa 1889, ja Sasradiningrat IV:stä tuli virkaatekevä patih. Hänen asemansa vahvistettiin 25. heinäkuuta 1890.[3]
Patihina Sasradiningrat IV oli edistyksellinen. Virkakautensa alkupuolella lokakuussa 1890[5] hän perusti Radya Pustaka -nimisen säätiön[2], jonka tavoitteena oli vaalia ja suojella jaavalaista kulttuuria. Hän nimitti vuonna 1899 Padmasusastra-nimisen oppineen aatelisen pääkirjastonhoitajaksi[6], rakennutti sairaalan ja köyhäintalon sekä perusti islamilaisen koulun ja museon.[2]
Ensimmäinen jaavalainen eurooppalaistyylinen jousisoitinorkesteri oli Sasradiningrat IV:n perustama. Hän myös järjesti muusikoille, sepille, nukketeatterien esiintyjille ja taidekaivertajille näyttöjä ja jakoi näille todistuksia, jotta näiden oli helpompi löytää työtä.[2]
Sasradiningrat IV:n tilalle patihin asemaan nimitettiin vuonna 1916 Joyonegoro.[7] Hän kuoli vuonna 1925.[1][2][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Florida, Nancy K.: Javanese Literature in Surakarta Manuscripts: Manuscripts of the Radya Pustaka Museum and the Hardjonagaran Library. Nide 3. Cornell University Press, 2012. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Dewanto, Wahyu: Space and myth in Surakarta Kasunanan Palace, Indonesia. Launceston: University of Tasmania, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Perlman, Marc: Changing Conventions in the Central Javanese Performing Arts: A Case Study of the Music of the Colonial-Era Wayang Kulit Purwa. Archipel, 2010. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- Wieringa, Edwin: Ethnoknowledge and the Sea of Progress: Padmasusastra's Javanese Encyclopaedia. Anthropos, 2010. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)