Sarvilakki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarvilakki

Sarvilakki (pohjoissaameksi ládjogahpir) oli 1800-luvulla saamelaisten naisten käytössä ollut päähine, joka saa nimensä kookkaasta sarven näköisestä muodostaan. Se oli ilmeisesti päivittäisessä käytössä pohjoisimmalla saamelaisalueella ainakin Suomessa ja Norjassa. Lakissa on pitkät korvalliset ja niihin ommeltuina nauhat, jotka kiinnitetään leuan alle. Sarviosa on tehty männystä tai koivusta[1][2] ja se on päällystetty punaisella verkakankaalla. Lakki on koristeltu kuvionauhoilla.[3]

Lakki jäi pois käytöstä samaan aikaan, kun lestadiolaisuus levisi saamelaisalueille. Ei ole täysin varmaa, miksi naiset eivät sen jälkeen enää pitäneet lakkia, mutta erään teorian mukaan lestadiolaispapit olivat tuominneet sen pirun sarveksi. Suomessa lakki hävisi ensin Käsivarren Lapista, ja Norjassa 1900-luvulla lakki oli jo lähes kokonaan jäänyt pois muodista.[1]

  1. a b Saamelaisnaisten muinainen, mahdollisesti syntisenä kielletty sarvilakki halutaan jälleen käyttöön Yle Uutiset. 27.7.2017. Viitattu 18.3.2024.
  2. Pennanen, Jukka: "Saamelaisen puku - tarkoituksenmukaisuuden ja esteettisyyden yhdistelmä". Teoksessa Siiddastallan: Siidoista kyliin, s. 100. Toimittaneet Jukka Pennanen & Klemetti Näkkäläjärvi. Pohjoinen, 2000. ISBN 951-749-347-9.
  3. Inarin Siidan uuden näyttelyn pitäisi kuulua jokaisen suomalaisen yleissivistykseen Helsingin Sanomat. 6.2.2024. Viitattu 18.3.2024.