San Francisco de Asis (1767)
| San Francisco de Asis | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Astillero Real, Guarnizo, Santander |
| Kölinlasku | 12. elokuuta 1765 |
| Laskettu vesille | 15. maaliskuuta 1767 |
| Loppuvaihe | tuhoutunut 23. lokakuuta 1805 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 740 t |
| Pituus | 54,61 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 14,30 m |
| Syväys | 7,12 m |
| Miehistöä | 683 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi: 28 × 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä puolikansi: 14 × 8 naulan tykkiä etukansi: 4 × 8 naulan tykkiä |
San Francisco de Asis oli Espanjan laivaston vuonna 1767 vesille laskettu San Juan Nepomuceno -luokan kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: San Juan Nepomuceno -luokka
Jorge Juan y Santacilian suunnittelema alus tilattiin kuninkaalliselta telakalta Guarnizosta, missä köli laskettiin 12. elokuuta 1765. Alus laskettiin vesille 15. maaliskuuta 1767[1].[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus oli 7. toukokuuta 1768 Ferrolissa reservissä ja huollettiin marraskuussa 1776. Se saapui Cádiziin Cartagenasta liittyäkseen Córdovan laivastoon, jonka mukana alus osallistui 1. Englannin kanaalin sotaretkeen kesäkuussa 1779. Alus oli 20. joulukuuta 1779 San Isidron kanssa korjattavana La Carracassa. Se lähti 28. huhtikuuta 1780 Cádizista Solano Boten laivaston mukana Havannaan, jonne alus saapui elokuussa. Lokakuussa 1780 se osallistui epäonniseen Pensacolan sotaretkeen. Alus lähti 21. maaliskuuta 1781 Havannasta Guerreron kanssa kohdatakseen brittiläisen Jamaikalta lähteneen saattueen, mutta se joutui palaamaan takaisin satamaan kolaroituaan Ranskan laivaston linjalaivan Destinin kanssa.[2]
Alus kuljetti 9. huhtikuuta 1781 joukkoja Havannasta Solanon laivaston mukana Pensacolan piiritykseen. Se oli paikalla Pensacolan antautuessa 1. toukokuuta. Alus lähti 18. joulukuuta 1781 Veracruzista Ranskan laivaston fregatin Courageusen ja kolme miljoonaa pesoa sekä joukkoja tarvikkeineen kuljettaneiden kahdeksan rahtialuksen kanssa Havannaan. Matkalla alus valtasi 3. tammikuuta 1782 kaksi pientä brittiläistä kauppalaivaa ja saapui Havannaan 5. tammikuuuta. Tammikuussa 1782 alus lähti Veracruziin, jonne se saapui 16. helmikuuta. Alus lähti Veracruzista San Genaron kanssa mukanaan kaksi miljoonaa pesoa Havannaan, jonne se saapui helmikuussa. Maaliskuussa alus lähti Havannasta Guaricoon Santo Domingoon, mutta se palasi Havannaan ottaakseen vettä.[2]
Huhtikuussa alus oli korjattavana San Agustínin kanssa ja lähti heinäkuussa Havannasta Vercruziin, mistä se palasi 26. heinäkuuta mukanaan kaksi miljoonaa pesoa. Marraskuussa alus oli Havannassa vajaalla miehistöllä. Se lähti 6. tammikuuta 1783 Havannasta Borjan laivueen mukana. Alus palasi 11. helmikuuta Havannaan Veracruzista saattamansa saattueen kanssa. Huhtikuussa alus oli Guaricossa odottamassa huoltoa. Se lähti 1. kesäkuuta 1783 Solanon laivaston mukana Cádiziin, jonne se saapui 20. heinäkuuta mukanaan tupakkaa ja nahkaa. Alus lähti 24. elokuuta Cádizista San Genaron kanssa Cartagenaan huollettavaksi ja siirrettäväksi reserviin. Syyskuussa 1784 se riisuttiin aseista ja aloitettiin korjaukset Cartagenassa.[2]
9. lokakuuta 1787 annetulla kuninkaallisella määräyksellä aluksen pohja kuparoitiin ja alus palautettiin San Antonion kanssa palveluskelpoiseksi. Alus lähti 10. joulukuuta 1787 Cartagenasta liittyäkseen Córdovan laivueeseen Cádizissa. Toukokuussa 1788 se lähti Cádizista koeajoihin Córdovan laivueen mukana, johon kuuluivat San Fulgencio, San Leandro, San Ildefonso ja San Agustín. Koeajot päättyivät 1. lokakuuta Cartagenassa. Marraskuussa 1789 alus oli huollettavana ja pohjan kuparoinnissa Cartagenassa. Se siirrettiin helmikuussa 1790 reserviin Cartagenassa.[2]
Huhtikuussa 1790 alus palautettiin palvelukseen ja siirrettiin Cádiziin, mistä se lähti Nootkan sotaretkelle partioidakseen Solanon laivaston mukana Cape Finsiterren edustalla ja Afrikan rannikolla. Alus palasi 16. joulukuuta San Vicenten ja Gallardon kanssa Cartagenaan, missä se siirrettiin reserviin.[2]
Tammikuussa 1793 alus palautettiin palvelukseen Cartagenassa, mistä se lähti Borjan 13 linjalaivan ja viiden fregatin laivaston kanssa Sardinian sotaretkelle. Alus palasi 10. heinäkuuta Cartagenaan. Se lähti 8. elokuuta Lángaran mukana Toulonin piiritykseen, jonka päätyttyä alus palasi Cartagenaan tammikuussa 1794. Alus lähti 2. marraskuuta 1794 Cádizista Melgarejon laivueen mukana piirittämään Rosasinlahdella olevia ranskalaisia joukkoja. Se joutui 30. joulukuuta ranskalaisten rannikkopatterien tuleen. Alus palasi 20. tammikuuta 1795 viiden linjalaivan kanssa Cartagenaan. Alus oli 17. kesäkuuta 1795 huollettavana ja pohjan kuparoinnissa La Carracassa.[2]
Vuonna 1795 alus kuljetti Cádizista San Agustínin kanssa joukkoja Santanderiin ja 160 000 pesoa Lontooseen.[2] Alus päällikkönään Alonso de Torres y Guerra kohtasi 25. tammikuuta 1797 Cádizinlahdella Britannian kuninkaallisen laivaston George Stewartin johtaman laivueen, johon kuului kolme fregattia ja korvetti. Alus kuitenkin kykeni välttämään vauriot ja pääsemään Cádiziin, jossa se joutui saarretuksi[2].
Vuonna 1805 Ferrolissa aluksen päällikkönä oli Don Luis de Florès. Alus liitettiin Villeneuven ranskalais-espanjalaiseen vasta aluksen oltua Ferrolissa telakalla, missä korjattiin sen 22. heinäkuuta taistelussa saamia vaurioita. Alus lähti 8. elokuuta yhdeksän espanjalaisaluksen kanssa Ferrolista Villeneuven laivastoon saapuen Cádiziin yksitoista päivää myöhemmin.[3]
Alus lähti 19. lokakuuta yhdistetyn laivaston kanssa Välimerelle. Alus kuului kontra-amiraali Dumanoir Le Pelleyn etuosastoon, jossa se purjehti seitsemäntenä. Aluksen edellä purjehti Mont Blanc ja perässä San Agustín. Taistelun alkaessa alus vaihtoi laukauksia HMS Britannian kanssa. Alus jatkoi etuosaston mukana purjehdustaan pohjoiseen ja niiden oli vaikea kääntyä palatakseen taisteluun. Lopulta San Agustín ja San Francisco de Asís onnistuivat ja niiden vanavedessä tuli Rayo. Kolme espanjalaisalusta kohtasi HMS Leviathanin johtaman kuuden aluksen osaston. Välttääkseen taistelua espanjalaiset suuntasivat itään pois taistelun keskuksesta. Viideltä iltapäivällä Dumanoir käski osastonsa irtautua ja suunnata Cádiziin. Lopulta San Francisco de Asis, Argonauta, Montañés, Rayo, Héros ja Dumanoirin lippulaiva Indomptable saapuivat Cádiziin. Vaikka San Francisco de Asis selvisi taistelusta lähes vaurioitta sen miehistöstä sai surmansa viisi ja kaksitoista haavoittui.[3]
Alus lähti taistelua seuranneesta myrskystä huolimatta merelle 23. lokakuuta yhdessä kommodori Cosmao-Kerjulien'n laivueen mukana. Laivueen tehtävänä oli vallata takaisin menetettyjä aluksia. Sataman ulkopuolella länsiluoteisen tuulen puhaltaessa laivue valtasi takaisin Santa Anan ja Neptunon. Myrsky pakotti kuitenkin San Francisco de Asisin laskemaan ankkurin. Raskaat myrskyaallot pieksivät jatkuvasti alusta ja aluksen ankkuri petti lopulta. Alus ajautui maihin Cádizinlahdella hajoten kappaleiksi.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Saint, Hubert, C. de: Ships of the line of the Spanish Navy (1714-1825) Part 3. Warship, 1986, X. vsk, s. 208–211. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-449-0. (englanniksi)
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)