Sakkovilppi
Sakkovilppi on rikos, jossa henkilö antaa viranomaiselle päiväsakkojen määräämistä varten tuloistaan, elatusvelvollisuudestaan tai muusta maksukyvystään olennaisesti väärän tai harhaanjohtavan tiedon. Rangaistus sakkovilpistä on sakko tai enintään kolmen kuukauden vankeus. Tämän rikoksen motiivina on tavallisesti taloudellisen hyödyn hankkiminen.[1] Suomessa sakkovilpin rangaistavaksi teoksi tehnyt lainmuutos tuli voimaan vuoden 1999 alussa.[2]
Sakkovilppiin voi syyllistyä ainoastaan tilanteessa, jossa viranomainen tiedustelee tulotietoja päiväsakon rahamäärän määräämiseksi. Pieniä epätarkkuuksia ja virheitä ei katsota sakkovilpiksi, vaan tämän rikoksen tunnusmerkistö täyttyy vasta, kun sakotettava ilmoittaa selvästi väärän tiedon. Vain tahallisesti tehdystä sakkovilpistä voidaan rangaista. Tulojensa kertominen todellista suuremmaksi ei ole rangaistava rikos.[3]
Sakkovilpistä tehtiin rangaistavaa, koska useat sakotettavat antoivat tuloistaan ja varallisuudestaan vääriä tietoja saadakseen sakon rahamäärän pienenemään. Varallisuuden tiedustelusta luovuttiin marraskuun alussa 2007, kun varallisuusvero oli kumottu ja päiväsakon rahamäärään ei enää tehty varallisuuskorotusta. Vuoden 1999 sakkouudistuksessa luotiin tietyille viranomaisille mahdollisuus saada sakotettavan henkilön tulotiedot suoraan verottajan tietojärjestelmästä. Verohallinto saa antaa verotustietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisille sekä tuomioistuimille. Tämä perustuu lakiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta (1346/1999, 19 §).[3] Esitutkintaviranomaisia ovat poliisin lisäksi rajavartiolaitoksessa ja tullissa viranomaistehtävissä työskentelevät henkilöt.[4]
Eräs vuoden 1999 sakkouudistuksen tavoitteista oli luoda mahdollisimman luotettava järjestelmä sakotettavan tulotietojen tarkistamiseksi. Samalla siirryttiin bruttotulojen mukaan sakottamisesta nettotuloihin perustuvaan sakkojärjestelmään. Siksi tarvittiin myös tiedot sakotettavalle maksuunpannuista veroista. Suuri osa sakoista määrätään tieliikennerikoksista tai -rikkomuksista. Tällöin poliisi yleensä kirjoittaa sakon tapahtumapaikalla olevassa poliisiautossa, joten verotustietojen tulee olla poliisin käytettävissä rangaistusta kirjoitettaessa.[5]
Viranomaisten käytössä oleva sakkolaskuri ja suora yhteys verotietoihin ovat tehneet sakkovilpistä vaikeaa ainakin tavallisten palkansaajien osalta. Säännöksellä on kuitenkin käyttöä määrättäessä esimerkiksi joidenkin yrittäjien päiväsakon suuruutta. Heillä on usein muunlaisiakin tuloja kuin palkkatuloja. Toisaalta verotiedot kertovat menneistä ajoista ja sakotettava haluaa sakotuksen tapahtuvan senhetkisten tulojen mukaan, jotka voivat olla olennaisesti alhaisemmat kuin verotiedoissa. Tällöin tulee taas esiin sakkovilpin mahdollisuus.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rikoslain 16 luvun 6 pykälä. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Laki rikoslain muuttamisesta, Suomen säädöskokoelma 563/1998. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Majanen, Martti: Rikokset viranomaisia vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus. Helsinki WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8, s. 352–353.
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 149/1999, s. 31.
- ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 2 a luvun 2 §:n ja 16 luvun 6 §:n muuttamisesta, HE 25/2007, s. 3–4.
- ↑ Tarinaa sakkovilpistä. (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 11.9.2014.)