Sabah Fakhri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sabah Fakhri

Sabah al-Din Abu Qaws, taiteilijanimeltään Sabah Fakhri (arab. صباح الدين أبو قوس‎; 1933 Aleppo2. marraskuuta 2021 Damaskos), oli syyrialainen laulaja, näyttelijä ja poliitikko.[1][2][3]

Fakhrin isä oli suufilainen uskonnollinen johtaja. Fakhri sai varhaista koulutusta perinteisessä opetusmuodossa, jossa yhdistettiin uskonnon, lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan opinnot. Hänen musiikillinen uransa saikin alkunsa uskonnollisen toiminnan yhteydessä; hän esitti lapsena nashideja ja opiskeli Koraanin resitointia, jolla hän myös aloitti julkisen esiintymisuransa. Fakhri kävi koraanikoulua Aleppossa ja pääsi myöhemmin muezziniksi. Hänen musiikillisen työnsä painopiste siirtyi sittemmin. Vaikka hänen lauluissaan säilyivät hengelliset aspektit, hän kehitti oman yksilöllisen tyylinsä.[1]

1940-luvun loppupuolella Fakhri siirtyi Damaskokseen, jossa vietti suurimman osan aikuisiästään ja pääsi kontaktiin poliitikko Fakhri al-Baroudin kanssa. Tämä tunnisti nuoren laulajan lahjakkuuden ja päätti avustaa tätä uran edistämisessä. Hän järjesti Fakhrille vuonna 1948 esiintymisen presidentin palatsissa, jossa presidenttinä toimi tuolloin Shukri al-Quwatli. Fakhri oli jo saavuttanut jonkin verran paikallista tunnettavuutta radioasemien kautta ja teki palatsissa esiintyessään vaikutuksen myös presidenttiin. Hän alkoi saada entistä laajempaa huomiota myös muilta artisteilta ja eliitiltä. Hän otti taiteilijanimekseen Fakhrin arvostuksen eleenä Fakhri al-Baroudia kohtaan. Pian Fakhri lauloi presidentin tyttären häissä, ja hänelle tarjottiin paikka musiikki-instituutista Damaskoksessa.[1]

Al-Quwatlin ja Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin ollessa Aleppossa Egyptin ja Syyrian lyhytaikaisen poliittisen liiton (Yhdistynyt arabitasavalta) aikana vuonna 1958 Fakhri esitti rukouskutsun Nasserin edessä moskeijassa, joka myöhemmin nimettiin uudelleen Nasserin mukaan. Fakhri jatkoi rukouskutsujen esittämistä tämän jälkeenkin. Fakhrin maine Syyriassa ja laajemmin alueella kasvoi kun samoihin aikoihin Syyriassa perustettiin kansallinen televisioyhtiö. Hafiz al-Assadin kauden varhaisina aikoina Fakhri kiersi monien arabimaiden pääkaupunkeja ja tapasi arabijohtajia. Yleisö vaikuttui usein erityisesti hänen aleppolaisten qududien esityksistään, joissa perinteisistä uskonnollisista rituaaleista ja muinaisesta runoudesta tehtiin yhdistelmä, jonka pohjalta luotiin modernia musiikkia. Konsertit kestivät useita tunteja.[1]

1960-luvun alkupuolella Fakhri aloitti myös näyttelijänä toimimisen Duraid Lahhamin rinnalla. Hän esiintyi al-Baroudista tehdyssä dokumenttielokuvassa ja algerialaisen laulaja Warda Al-Jazairian kanssa Libanonissa kuvatussa Al-Wadi al-Kabir -sarjassa. Vaikka Fakhri nautti poliittisten johtajien kunnioituksesta, hän ei monista Lähi-idän tunnetuista laulajista poiketen koskaan tehnyt laulua, joka ylistäisi poliitikkoa. 1990-luvun aikana Fakhri osallistui hallituksen pitämiin festivaaleihin Syyriassa, ja vuonna 1998 hän tuli itse valituksi Syyrian parlamentin jäseneksi. Fakhri johti myös Taiteilijasyndikaattia, puolueeseen kytkettyä hallituksen instituutiota.[1] Hän pääsi Arabitaiteilijoiden liiton varapuheenjohtajaksi ja Syyrian laulufestivaalin johtajaksi.[3] Vuonna 2007 Bašar al-Assad myönsi hänelle Ansiomitalin taiteellisista ansioista. Presidentin palatsista Fakhri sai käyttöönsä valtiollisia autoja ja kerran jopa yksityisen suihkulentokoneen Damaskoksesta Aleppoon tehtävää matkaa varten. Fakhri ilmaisi yksityisesti tukea Assadeille – sekä Hafizille että Bašarille – mutta pysytteli monista muista muusikoista poiketen vaiti hallituksen vastaisten mielenosoitusten käynnistyttyä vuonna 2011. Hiljaisuudestaan hän sai kritiikkiä osakseen.[1]

Vaikka Fakhrin uralla merkittävin asema oli maallisella musiikilla, hän vaali myös taustaansa uskonnollisen musiikin piirissä. Hän oli pääesiintyjä Syyrian television Jumalan 99 nimen resitointishow'ssa, joka esitettiin tyypillisesti ramadanin aikaan 1990-luvulla.[1] Fakhri teki myös maailmanennätyksen laulamalla livenä yli kymmenen peräkkäisen tunnin ajan pitämättä taukoa Venezuelassa vuonna 1968 järjestetyssä konsertissa.[1][3] Fakhri tunsi syvää surua Syyrian sisällissodan aikana Aleppon kaupungille tehdyistä tuhoista. Sodan aikana myös Aleppossa toimineet uskonnolliset fanaatikot julistivat Fakhrin ikonisimpia lauluja "Jumalaa pilkkaaviksi". Samoja lauluja olivat arvostaneet vuosikymmenten ajan myös Fakhrin konservatiiviset yleisöt. Viimeisen vierailunsa Syyrian presidentin palatsiin Fakhri teki heinäkuussa 2021.[1]

Fakhri kuoli 88-vuotiaana luonnollisista syistä sairaalassa Damaskoksessa.[3] Hänellä oli neljä poikaa, joista Anas on myös laulaja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]