Rotkopunavarpunen
| Rotkopunavarpunen | |
|---|---|
 Takana koiras ja edessä naaras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Punavarpuset Carpodacus |
| Laji: | synoicus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Rotkopunavarpunen (Carpodacus synoicus) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotkopunavarpunen on 13,5–15 senttimetriä pitkä. Se on kooltaan ja muodoltaan punavarpusen kaltainen. Koiraalla on punainen naama ja vaaleamman ruusunpunertavat päänsivut, alapuoli ja yläperä. Muuten ruskeansävyisessä selkäpuolessakin on ruusunpunertavaa sävyä. Päälaen etuosa on hopeanvalkoinen. Naaras ja ensimmäisen kesän koiras ovat väriltään harmaanruskeita, pää on hieman muuta ruumista ruskeampi. Joillain ensimmäisen kesän koirailla ja vanhoilla naaraillakin voi olla naamassa ja alapuolella hieman ruusunpunertavaa väriä.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotkopunavarpusia elää Egyptissä, Israelissa, Jordaniassa, Saudi-Arabiassa, Afganistanissa ja Kiinassa.[1] Se on paikkalintu.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotkopunavarpunen pesii aavikoiden vuoristojen rotkoissa ja wadeissa ja voi elää karuillakin paikoilla kunhan vettä on kohtuullisen matkan päässä. Rotkopunavarpuset käyvät juomapaikoilla aamuisin ja iltapäivisin, mutta kuuminä päivinä myös keskipäivällä.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotkopunavarpusen pesä on korkealla kallionhalkeamassa ja vain harvoin matalalla lähellä maata.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotkopunavarpunen käyttää ravinnokseen pääasiassa siemeniä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Carpodacus synoicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 388. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.