Rosa García Ascot
Rosa García Ascot (1902 – 2. toukokuuta 2002 Torrelaguna) oli espanjalainen säveltäjä ja pianisti. Hän oli Grupo de los Ocho -säveltäjäryhmän ainoa naispuolinen jäsen, mutta asui pitkään maanpaossa Meksikossa.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
García Ascot opiskeli aluksi Felipe Pedrellin johdolla ja pääsi sitten Madridissa Manuel de Fallan ainoaksi oppilaaksi.[2] Hän sai Espanjassa opetusta myös Enrique Granadosilta ja Joaquín Turinalta. García Ascot sävelsi opiskeluaikanaan pianokappaleita. Hänen ensimmäinen sävellyksensä, joka ei ollut pianoteos, oli kitarakappale Cielo bajo (1924). 1920-luvun jälkipuoliskolla García Ascot sävelsi muun muassa teokset Dos piezas para orquesta ja Suite para orquesta, joissa hän käytti aineksia aiemmista pianoteoksistaan. García Ascot oli Federico García Lorcan läheinen ystävä. Hän meni vuonna 1933 naimisiin säveltäjä Jesús Bal y Gayn kanssa. García Ascotin 1930-luvun tuotantoa edustaa muun muassa pianokonsertto.[1]
Uransa alkuvuosina García Ascot oli hyvin aktiivinen konsertti- ja resitaalisolisti, joka teki monia kiertueita. Sittemmin hän konsertoi vain harvoin.[2]
Lähtö Espanjasta ja maanpako Meksikossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvun puolessavälissä García Ascot lähti miehensä kanssa Englantiin. Espanjassa tehtiin sotilasvallankaappaus vuonna 1936 pariskunnan ollessa lomalla Galiciassa. García Ascot palasi miehensä kanssa Englantiin. Mies lähti Meksikoon ja García Ascot Pariisiin, jossa hän sai lisäopetusta Nadia Boulangerilta. Näinä aikoina García Ascot sävelsi teoksen Canción en tres tiempos oboelle, klarinetille ja fagotille. Maaliskuussa 1939 hän lähti miehensä luo Meksikoon. Tiettävästi García Ascot ei enää säveltänyt tämän jälkeen. Hänen tuotantonsa onkin suppea.[1]
García Ascot oli Meksikossa aktiivinen kulttuurivaikuttaja. Hän perusti miehensä kanssa vuonna 1955 kansainväliselle nykytaiteelle omistetun Diana-taidegallerian. Tämän myötä pariskunta tutustui Vera de Bossetiin ja ystävystyi tämän kanssa. García Ascot vieraili miehensä kanssa Espanjassa jo vuonna 1962. Vuonna 1965 pariskunta asettui pysyvästi Madridiin suljettuaan gallerian Meksikossa.[1]
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Madridissa García Ascot omistautui pianonsoiton opettamiselle. Vuonna 1989 hän sai miehensä kanssa Premio Comunidad de Madridin musiikillisista ansioista.[1]
García Ascot kuoli Torrelagunan vanhainkodissa 2. toukokuuta 2002 hieman satavuotispäivänsä jälkeen. Hän oli jäänyt leskeksi lähes kymmenen vuotta aiemmin.[1] García Ascotilta julkaistiin vain vähän musiikkia hänen eläessään.[2] Vuonna 2023 Cezanne-levymerkki julkaisi hänen kokonaistuotantonsa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Alfredo Asensi, Rosa García Ascot, la vibrante compositora del 27 que decidió callarse en el exilio El Español 22.8.2023, viitattu 28.4.2024 (espanjaksi)
- ↑ a b c Enín García Romero, Rosa García Ascot, su maestra Nadia Boulanger y Lili Boulanger Instituto Cervantes, viitattu 28.4.2024 (espanjaksi)
| ||||||||||||||||||
