Rein Ristlaan
| Rein Ristlaan | |
|---|---|
| Viron kommunistinen puolue (EKP), ideologiasihteeri | |
| Edeltäjä | Vaino Väljas |
| Seuraaja | Indrek Toome |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1933 Tallinna, Viro |
| Kuollut | 31. joulukuuta 2007 Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus | viro |
| Tiedot | |
| Puolue | Viron kommunistinen puolue (EKP) |
Rein Ristlaan (27. huhtikuuta 1933 Tallinna – 31. joulukuuta 2007 Tallinna) oli Neuvosto-Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean ideologiasihteeri vuosina 1980–1988 eli oli kolmanneksi merkittävin sen aikaisessa Neuvosto-Viron poliittisessa hierarkiassa.
Rein Ristlaan kävi koulunsa Tallinnassa saavuttaen kemian insinöörin tutkinnon Tallinnan teknillisestä yliopistosta. Opiskeluvuosien ajan hän oli ollut kansallisesti suuntautunut eikä toiminut kommunistisessa nuorisojärjestössä.[1]
Rein Ristlaan liittyi kommunistipuolueeseen 1963. Sen jälkeen hän oli Tallinnan kaupungin toimeenpanevan komitean varapuheenjohtajana ja vuodesta 1967 kaupunkikomitean sihteerinä. Vuodesta 1975 hän siirtyi kommunistipuolueen kaupan ja palvelualan yksikön johtajaksi.[2]
Rein Ristlaanin huippukausi poliittisessa elämässä sijoittuu Viron kommunistisen puolueen silloisen johtajan Karl Vainon aikaan ja venäläisyyden aseman nousuun virolaisyhteiskunnassa. Ideologiasihteerin tehtävässään hänellä oli vastuu virolaisesta kulttuurista. Virolaiset toivoivat hänestä kovia kokeneen virolaisen kulttuurin suojelijaa, mutta toisin kävi. Virolaisen kulttuurin toimijat saivat kokea kovia hänen valtansa aikana. Ristlaanin kauden alkuun lokakuussa 1980 liittyy Neljänkymmenen kirje, jonka selvittelyssä kommunistipuolueen johto, Vaino ja Ristlaan etunenässä, pitivät tiukkaa linjaa[3]. Myöhemmin 1980-luvulla kirjailijaliiton puheenjohtaja sekä joukko päätoimittajia erotettiin tehtävistään. Osana käynnistynyttä perestroika-aikaa Viron kommunistipuolueen päätöksellä ja valvonnassa perustettiin sitten ajan hengen mukaisesti uusia kulttuurilehtiä, Aja Pulss ja Vikerkaar.[4]
Suomen televisio ja sen ohjelmien näkyminen Pohjois-Viroon ml. Tallinna aiheutti suurta huolta Rein Ristlaanin koko ideologiasihteerin virkauran ajan. Yritykset hallita läntisten televisio-ohjelmien vaikutusta ja lisääntyvän laivaliikenteen aiheuttaman kanssakäymisen vaikutuksia eivät enää onnistuneet.[5]
Perestroika-ajan seurauksena vapautunut ilmapiiri johti Ristlaanin joutumiseen epäsuosioon. Ristlaanin uran käännekohta oli virolaisessa lehdistössä alkanut fosforiittikaivoksen rakentamista vastustava kirjoittelu. Sen hillitseminen ei enää onnistunut. Kommunistipuolueen johto johtajanaan Karl Vaino syytti entiseen nähden hallitsemattomasta tilanteesta Rein Ristlaania. Ristlaan erotettiin tammikuussa 1988.[6] Tällöin elettiin juuri käynnistynyttä avointa keskustelua ja juuri käynnistyvää "laulavan vallankumouksen" aikaa, joka johti ensin Karl Vainon ja sitten koko puolueen häviöön.
Ideologiasihteerikauden jälkeen Ristlaan työskenteli vielä pari vuotta Neuvosto-Viron uskonnollisten asioiden valtuutettuna kadoten sitten virolaisesta julkisuudesta. Hän ei antanut valtakautensa jälkeen haastatteluja eikä kirjoittanut itse mitään valtakaudestaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Graf, Mati; Roiko-Jokela, Heikki: Vaarallinen Suomi - Suomi Eestin kommunistisen puolueen ja Neuvosto-Viron KGB:n silmin. Jyväskylä: Minerva-kustannus, 2004. ISBN 952-6578-09-2.
- Lauristin, Marju; Vihalemm, Peeter; Ruutsoo, Rein: Viron vapauden tuulet. Jyväskylä ja Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3448-4.
- Zetterberg, Seppo: Viron historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauristin et. al Viron vapauden tuulet, s. 121-122.
- ↑ Rein Ristlaan - ühe karjääri lugu Eesti Ekspress. Viitattu 12.8.2010.
- ↑ Lauristin et. al Viron vapauden tuulet, s. 103-113.
- ↑ Zetterberg, Viron historia s. 683.
- ↑ Graf - Roiko-Jokela, Vaarallinen Suomi s. 187-188.
- ↑ Lauristin et. al Viron vapauden tuulet, s. 117-123.
|
