Puuhkajalkakyyhky
| Puuhkajalkakyyhky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kyyhkylinnut Columbiformes |
| Heimo: | Kyyhkyt Columbidae |
| Suku: | Drepanoptila |
| Laji: | holosericea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Drepanoptila holosericea |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Puuhkajalkakyyhky (Drepanoptila holosericea) on kyyhkyihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Uudessa-Kaledoniassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuhkajalkakyyhky voi kasvaa 28–32 cm pitkäksi, ja koiraat ovat naaraita kookkaampia. Sukupuolet muistuttavat ulkonäöltään enimmäkseen toisiaan. Ruumiinrakenteeltaan laji on pitkäsiipinen ja lyhytpyrstöinen. Pää, ylärinta, selkä ja siivet ovat väriltään vihreät. Lajin siivissä on kaksi harmahtavaa juovaa. Puuhkajalkakyyhkyn rinnan poikki kulkee ohut valkoinen ja musta kaari. Vatsa ja alaperä ovat koiraalla kirkkaan keltaiset ja naaraalla vihreämmät. Puuhkajalkakyyhkyn jaloissa on valkoinen höyhentupsu.[2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuhkajalkakyyhkyä esiintyy Uuden-Kaledonian pääsaarella ja läheisellä Pinssaarella. Lajin elinympäristöä ovat erityisesti kosteat ja tiheät vuoristometsät, mutta myös kuivemmat ympäristötm esimerkiksi savannit. Linnut kerääntyvät parviksi syödessään marjoja ja hedelmiä, muutoin ne liikkuvat yksittäin. Puuhkajalkakyyhky pesii heinäkuusta marraskuulle. Naaras munii yhden munan puuhun tai pensaaseen tehtyyn risupesään.[1][2][3][4]
Puuhkajalkakyyhky luokitellaan silmälläpidettäväksi, ja kannan kooksi arvioidaan noin 140 000 yksilöä. Kantaa uhkaavat elinympäristön häviäminen hakkuiden ja maastopalojen vuoksi sekä metsästys. Metsästystä on rajoitettu lainsäädännöllä.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Drepanoptila holosericea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c David Gibbs: Pigeons and Doves, s. 521-522. Bloomsbury Publishing, 2010. ISBN 978-1-8734-0360-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Guy Dutson: Birds of Melanesia, s. 316. Bloomsbury Publishing, 2011. ISBN 978-0-7136-6540-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.7.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Norman Arlott, Ber van Perlo: The Complete Birds of the World, s. 132. Princeton University Press, 2021. ISBN 9780691193922. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2023). (englanniksi)
| ||||||||||