Pipin Pieni
| Pipin Pieni | |
|---|---|
 Louis Félix Amiel, 1837, Pepin III, Dit Le Bref | |
| Frankkien kuningas | |
| Valtakausi | 751 – 24. syyskuuta 768 |
| Edeltäjä | Kilderik III |
| Seuraaja |
Kaarle Suuri Kaarloman |
| Syntynyt | 714 |
| Kuollut |
24. syyskuuta 768 Saint-Denis |
| Puoliso | Laonin Bertrada |
| Lapset |
Kaarle Suuri Kaarloman Redburga |
| Suku | Karolingit |
| Isä | Kaarle Martel |
| Äiti | Trierin Rotrude |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
| Nimikirjoitus |
 |
Pipin Pieni (lat. Pippinus Brevis, ransk. Pépin le Bref, 714 – 24. syyskuuta 768) oli frankkien kuningas, joka hallitsi 751–768. Hän oli Kaarle Martelin poika ja ensimmäinen karolingikuningas. Hänet tunnetaan myös nimillä Pipin nuorempi ja Pipin III.[1]
Valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pipin Pienestä tuli koko Frankkien valtakunnan major domus ja tosiasiallinen hallitsija vuonna 741 yhdessä vanhemman veljensä Karlomanin kanssa. Vuonna 743 he lopettivat frankkien valtakunnan interregnumin valitsemalla viralliseksi kuninkaaksi Kilderik III:n, mutta heillä oli yhä tosiasiallinen valta. Pipinin veli erosi tehtävästä vuonna 747, joten Pipinistä tuli yksin frankkien todellinen hallitsija. Pipin halusi kuitenkin hallita frankkeja myös virallisesti, ja hän lähetti paavi Sakariaalle kirjeen, jossa kysyi, oliko järkevää pitää kuninkaita, joilla ei ollut todellista valtaa. Paavi vastasi, että olisi parempi, että kuningas todella hallitsisi ja ehdotti Pipiniä frankkien kuninkaaksi. Tästä rohkaistuneena Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan Kilderik III:n ja nousi valtaistuimelle vuonna 751.[1] Marraskuussa 751 arkkipiispa Bonifatius voiteli hänet kuninkaaksi Soissonsissa.[2]
Yhteistyö paavin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loppusyksystä 753 Paavi Stefanus (II) III matkusti Alppien yli neuvotellakseen Pipinin kanssa avusta. Pipin otti tehtäväkseen suojella paavia, joka puolestaan voiteli Pipinin kuninkaaksi Saint-Denis'n kirkossa kiitoksena siitä, että Pipin oli luvannut auttaa paavia taistelussa langobardeja vastaan. Myös Pipinin molemmat pojat vihittiin samalla tulevaan kuninkaanarvoonsa. Pipin oli ensimmäinen voideltu frankkien kuningas. Paavin antama siunaus merkitsi Pipinille ja frankeille sitä, että Pipin sai varmisti asemansa frankkien kuninkaana suhteessa kilpailijoihinsa ja että frankit olivat sen jälkeen Jumalan valittu kansa. Pipin Pieni teki kaksi sotaretkeä Italiaan vuosina 754 ja 756 ja kukisti Aistulfin johtamat langobardit. Hän luovutti sopimuksen mukaisesti paaville Ravennan eksarkaatin. Tämä Pipinin lahjoituksena tunnettu tapahtuma mahdollisti Kirkkovaltion synnyn. Pipinin tavoitteet Italiassa rajoittuivat paavin riippumattomuuden turvaamiseen ja Rooman tuen hankkimiseen.[3][2]
Suhteet ulkovaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pipin Pieni lähetti sanansaattajia Konstantinopoliin ja solmi ystävälliset suhteet Bysantin keisari Konstantinos V:n kanssa. Hän solmi diplomaattisuhteet myös arabien valtakuntaa Bagdadista käsin hallinneen kalifi al-Mansurin kanssa.[3]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pipin Pieni kuoli vuonna 768 Saint-Denis'ssä paluumatkallaan Akvitaniaan suuntautuneelta sotaretkeltä.[2] Pipinin kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin hänen poikiensa Kaarlen ja Kaarlomanin kesken. Vaikka Pipin oli yksi aikansa voimakkaimmista ja menestyksekkäimmistä hallitsijoista, hän on usein jäänyt kuuluisamman poikansa varjoon.
Lisänimen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarinan mukaan Pipin olisi ollut erityisen lyhytkasvuinen. Tästä ei kuitenkaan ole historiallista näyttöä. Hän on voinut olla lyhyehkö, mutta lyhyyttä on myös voitu myöhemmin liioitella. Alun perin hänen nimityksensä on voinut tarkoittaa myös ”nuorempaa”, eikä se siinä tapauksessa liittyisi pituuteen.
Toisen tarinan mukaan lisänimi "brevis" eli lyhyt olisi tarkoittanut kuninkaan siilitukkaa. Merovingikuninkaiden tunnuksena oli pitkä tukka, joka frankeilla oli satoja vuosia vapaan miehen tunnus. Tukkaa ei välttämättä leikattu koskaan, kun taas muinaiset roomalaiset ajoivat partansa ja lyhensivät hiuksiaan.[4]
Pipinin isä lähetti noin 25-vuotiaan poikansa 730-luvulla Lombardian kuninkaan hoviin liittolaisuuden vahvistamiseksi. Siellä Pipinin tiedetään osallistuneen rituaaliin, jossa hänen tukkansa leikattiin (capillaturia). Riitti vastasi roomalaisnuorukaisten ensimmäistä parranajoa aikuistumisen symbolina (barbatoria).[4] Kotiin palattuaan nuori mies olisi saanut lisänimensä, joka sitten jäi historiaan.
Vaimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bertrada
Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarle Suuri (2. huhtikuuta 747–28. tammikuuta 814)
- Kaarloman (751–4. joulukuuta 771)
- Redburga
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eleanor Shipley Duckett: Pippin-III Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.3.2010. englanti
- ↑ a b c Pippin III britannica.com.
- ↑ a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 7. Kansainvaellukset, s. 246-254. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09735-7.
- ↑ a b Dutton, Paul Edward: Charlemagne's Mustache: And Other Cultural Clusters of a Dark Age, s. 18. Palgrave Macmillan, 2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pipin Pieni Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
