Pavel Tsybin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pavel Vladimirovitš Tsybin (23. joulukuuta 19054. helmikuuta 1992) oli neuvostoliittolainen lentokonesuunnittelija. Hän oli OKB-256-suunnittelutoimiston johtaja.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsybinin OKB-256 suunnitteli rakettimoottorilla varustettuja transsoonisia koelentokoneita, LL-1, LL-2, ja LL-3, vuodesta 1945 vuoteen 1955. 23. toukokuuta 1955 OKB-256 valittiin suunnittelemaan ilmasta – Tu-95N-pommikoneesta – laukaistava patopainemoottorilla toimiva ja Mach 3 nopeuteen yltävä tiedustelukone, josta kaavailtiin myös pommikoneversiota. Sen kilpailija oli RSS-52-projekti, jota veti Vladimir Mjasištšev.

Vuonna 1957 Neuvostoliitto aloitti Yhdysvaltain ilmavoimien Dynasoar-sukkulaprojektin vastineeksi oman vastaavan hankkeen, joka toteuttajaksi valittiin kaksi suunnittelutoimistoa, joista toinen oli OKB-256. Tsybinin PKA-avaruuslentokoneprojekti, jonka sopimus allekirjoitettiin 17. toukokuuta 1959, suoritettiin yhteistyössä Sergei Koroljovin OKB-1:n kanssa. Ensimmäisen prototyypin alisooniset liitokoneet tehtiin jo 7. huhtikuuta 1959. Tsybinin toimisto suljettiin lokakuussa 1959. Tsybin alaisineen siirrettiin Mjasištševin toimistoon, jolla oli käynnissä VKA-23-projekti (Vodušno Kosmitšeskije Apparat); siinäkin kehitettiin siivellistä avaruusalusta, jonka prototyypit olisi laukaistu R-7-raketilla.

Osana sotateollisen kompleksin uudelleenorganisointia (jollaista tapahtui myös Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, mutta Yhdysvalloissa vasta paljon myöhemmin) Mjasištševin toimisto suljettiin vähän myöhemmin ja henkilöstö siirrettiin Vladimir Tšelomein OKB-52-toimistoon vuonna 1960.

Sukkulaprototyyppien rakentaminen keskeytettiin keväällä 1961, jolloin kolme koekonetta oli osin rakennettu. Tsybin siirtyi Korolevin OKB-1:een. Tsybinin sukkulatyöt siirtyivät Mikojanille. Niistä tuli Spiral-avaruusaluksen suunnittelun perusta. OKB-1:ssä Tsybin osallistui Vostok-, Sojuz- ja Sojuz-T-avaruuskapseleiden suunnitteluun, suunnitteli AMS-planeettaluotamia ja Molnija-tietoliikennesatelliitteja.

Hän oli uransa lopulla, vuodesta 1974 kuolemaansa asti, Buran-sukkulan suunnittelijoiden hierarkiassa toisena.