Osnovy geopolitiki
| Geopolitiikan perusteet. Venäjän geopoliittinen tulevaisuus | |
|---|---|
| Основы геополитики. Геополитическое будущее России | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Aleksandr Dugin |
| Kieli | venäjä |
| Kustantaja | Arktogeja |
| Julkaistu | 1997 |
| ISBN | 978-5-8592-8019-3 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Osnovy geopolitiki. Geopolititšeskoje buduštšeje Rossii (ven. Основы геополитики. Геополитическое будущее России; suom. Geopolitiikan perusteet. Venäjän geopoliittinen tulevaisuus) on geopolitiikkaa käsittelevä kirja, jonka on kirjoittanut Aleksandr Dugin vuonna 1997.[1] Kirjan toinen tekijä on yleisesikunta-akatemian kenraali Nikolai Klokotov.[1]
Kirjan on kustantanut Arktogeja, jonka Dugin itse on perustanut 1990-luvun alussa. Kustantamo sai nimensä saksalaisen okkultisti Guido von Listin samannimisestä kustantamosta.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjassa sanotaan, että "[etnisten] venäläisten taisto maailmanherruudesta" ei ole päättynyt ja että Venäjä säilyy "uuden antiporvarillisen, amerikkalaisvastaisen vallankumouksen valmistelualueena". Euraasialainen imperiumi tullaan rakentamaan "yhteisen vihollisen perusteille: atlantismin hylkäämiselle, Yhdysvaltojen strategiselle valvonnalle ja liberaaleista arvoista kieltäytymiselle".[1]
Dugin uskoo mannerten väliseen, Amerikan (Dugin mukaan "atlantistien") ja Venäjän johtaman Euroopan (Duginin mukaan "euraasianistien"), väliseen suureen sotaanlähde?. Sotilaallisilla operaatioilla on sodassa vain vähäinen osuus. Kirjan tekijä uskoo hienovaraiseen valtioiden vastaiseen toimintaan, epävakauttamiseen ja Venäjän erikoisosastojen disinformaatioon. Operaatioita tulisi avustaa kovalla ja lujatahtoisella Venäjän kaasu-, öljy- ja muiden luonnonvarojen hyödyntämisellä osana maiden painostamista.[1]
Kirjassa mainitaan merkittävimmäksi tulevaisuudentavoitteeksi koko Euroopan suomettaminen.[1]
Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomi tulisi liittää Venäjään. Etelä-Suomi tulisi yhdistää Karjalan tasavaltaan ja Pohjois-Suomi lahjoittaa Murmanskin aluehallinnolle.
- Saksalle tulisi tarjota tosiasiallinen poliittinen hallinta useimmissa Keski- ja Itä-Euroopan protestanttisissa ja katolisissa maissa. Kaliningradin alue voitaisiin palauttaa Saksalle. Kirjassa käytetään termiä "Moskova-Berliini-akseli".
- Ranskaa tulisi kannustaa Saksan kanssa saksalais-ranskalaiseen blokkiin. Molemmat maat ovat perinteiltään "vakaumuksellisesti anti-atlanttisia".
- Britannia tulisi erottaa Euroopasta.
- Viro tulisi liittää Saksan vaikutuspiiriin.
- Latvialle ja Liettualle tulisi myöntää "erikoisasema" Euraasia-Venäjä-kentässä.
- Puolalle tulisi myöntää "erikoisasema" Euraasia-kentässä.
- Romania, Pohjois-Makedonia, "Serbien Bosnia" ja Kreikka, eli "ortodoksista kollektivistista itää", tullaan yhdistämään "Moskovan kolmanteen Roomaan" ja hylätään "rationaalinen individualistinen länsi".
- Ukraina tulisi liittää Venäjään, koska "Ukraina itsenäisenä valtiona ja tiettyine alueellisine tavoitteineen muodostaa suuren riskin koko Euraasialle, ja ilman ratkaisua Ukrainan ongelmaan on turhaa puhua mantereen politiikasta". Ukrainan ei tulisi sallia pysyä itsenäisenä, paitsi jos siitä tulisi eristäytynyt saareke, mitä olisi mahdotonta sallia.
Lähde:[1]
Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Venäjän tulisi käyttää sen erikoisjoukkoja Yhdysvaltojen rajojen sisällä epävakauden ja separatismin kiihdyttämiseksi. Esimerkiksi provosoida "afroamerikkalaisia rasisteja". Venäjän tulisi "tuoda geopoliittista epäjärjestystä Amerikan sisäiseen toimintaan, vahvistaa kaikenlaista separatismia ja etnisiä, sosiaalisia ja rodullisia konflikteja, tukea aktiivisesti kaikkea valtionvastaista liikehdintää – ääriliikkeitä, rasistisia ja lahkolaisia ryhmiä – aiheuttamaan epävakautta Yhdysvaltain sisäisiin prosesseihin. Olisi myös järkevää tukea amerikkalaisen politiikan eristäytymistaipumusta".
- Kirja tähdentää, että Venäjän tulee levittää amerikanvastaisuutta kaikkialla. "Kaiken pääsyntipukki on juuri Yhdysvallat".
Lähde:[1]
Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiina, joka aiheuttaa uhkaa Venäjälle, täytyy mahdollisimman suurilta osin hajottaa. Dugin esittää, että Venäjän tulee tehdä Tiibet–Xinjiang–Mongolia–Mantšuria -alueesta turvallisuusvyöhyke.[3] Venäjän tulisi tarjota apua Kiinalle "eteläisellä suunnalla – Indokiinassa (paitsi Vietnamissa), Filippiineillä, Indonesiassa, Australiassa" geopoliittisena kompensaationa.
- Venäjän tulisi manipuloida Japanin politiikkaa tarjoamalla Kuriilien saaria Japanille ja provosoida amerikanvastaisuutta.
- Mongolia tulisi liittää Euraasia-Venäjään.
Lähde:[1]
Etelä- ja Keski-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euraasialainen projekti voitaisiin laajentaa Etelä- ja Keski-Amerikkaan.[1]
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjalla on ollut suuri vaikutus Venäjän armeijan, poliisin ja kansallismieliseen ulkopoliittiseen eliittiin ja sitä käytetään oppikirjana Venäjän armeijan yleisesikunta-akatemiassa.[1]
Kirjan, jonka katsotaan olevan Duginin magnum opus, avulla Duginista on myös noussut pimennosta yhdeksi Venäjän merkittävimmäksi poliittiseksi filosofiksi. Häntä on kutsuttu "Putinin aivoiksi". Marraskuussa 2000, vain puoli vuotta valtaannousunsa jälkeen, Putin sanoi julkisesti, että "Venäjä on aina katsonut olevansa euraasialainen maa."[4][5][6][7]
Kirjan tavoitteista löytyy yhtymäkohtia Venäjän vuonna 2022 aloittamaan hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Esimerkiksi Mustanmeren pohjoisrannikon hallinta on ensiarvoisen tärkeää Venäjän geopoliittisille tavoitteille. Dugin itse puolusteli sotaa sillä, että ilman Ukrainan valloitusta ja liittämistä osaksi Venäjää Venäjästä ei voi tulla imperiumia.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j John B. Dunlop: Review: Aleksandr Dugin’s Foundations of Geopolitics 4pt.su. (englanniksi)
- ↑ Aleksandr Dugin's Foundations of Geopolitics Stanford University. 2024. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Russia's New – and Frightening – Ism. Hoover Digest (Leland Stanford Junior University), 30.7.2004..
- ↑ Clover, Charles: The Unlikely Origins of Russia's Manifest Destiny Foreign Policy. 30.5.2024. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)
- ↑ "Putinin aivoilta” tuli kuin tulikin raivoavautuminen – ”Kukaan ei ole kääntänyt selkäänsä” Iltalehti. 12.11.2022. Viitattu 28.5.2024.
- ↑ Paananen, Arja: Aleksandr Duginin oudot Suomi-puheet – ”Putinin aivoiksi” kutsuttu filosofi hahmotteli Venäjän uutta imperiumia jo 1997 Ilta-Sanomat. 21.8.2022. Viitattu 28.5.2024.
- ↑ a b Aleksandr Dugin: The far-right theorist behind Putin's plan - 60 Minutes - CBS News CBS News. 12.4.2022. Viitattu 28.5.2024. (englanniksi)