Omega-6-rasvahapot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linolihappo on yksi yleisimmistä omega-6-rasvahapoista.
Ruokien rasvat
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.
Katso myös

Omega-6-rasvahapot ovat moni­tyydyttymättömiä rasva­happoja, joiden hiiliketjun ensimmäinen kaksoissidos metyyliryhmän päästä laskettuna on kuudennessa hiili-hiili-sidoksessa.

Linolihappo on yleisin omega-6-rasvahapoista. Se on välttämätön rasva­happo, jota pitäisi nauttia erään arvion mukaan noin 1,5 energiaprosenttia vastaava määrä vuorokaudessa[1] Toisena vaihtoehtona nauttia riittävästi arakidonihappoa[2].

Arakidonihappo on välttämätön rasvahappo imeväisikäisille[3] ja niille, joiden ravinto sisältää niukasti linolihappoa[4]. Osa tutkijoista pitää arakidonihappoa välttämättömänä ihan kaikille ihmisille. Elimistö kykenee tosin muodostamaan sitä linolihaposta, mutta muunnoksen keskimääräinen hyötysuhde on vain 0,3–0,6 prosenttia[5][6]. Kysein muunnos tapahtuu osalla suomalaisista vielä tätäkin heikommin[7].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisravinnon n-6 ja n-3 -rasvahappojen lukusuhde oli esihistoriallisella ajalla arviolta 1:1. 1900-luvulla tapahtunut monityydyttymättömien rasvojen käytön lisääntyminen on kuitenkin kymmenkertaistanut n-6-rasvojen määrän suhteessa n-3-rasvoihin.[8] Omega 6-rasvahappojen saanti kasvoi globaalisti vuosina 1990-2010[9].

Omega kuutosta sisältävien ruokaöljyjen käyttö alkoi lisääntyä Yhdysvalloissa jo 1900-luvun alussa samalla kun voin ja laardin kulutus alkoi vähentyä. Esimerkiksi linolihapon saanti on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1959.[10]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa tutkimuksessa on esitetty, että ravinnon n-6 ja n-3 -rasvahappojen suhteen laskeminen lähemmäs alkuperäistä olisi tehokkain tapa vähentää esimerkiksi useiden syöpien ja kakkostyypin diabeteksen esiintyvyyttä[8]. Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että se väestökolmannes, jonka veressä oli eniten omega 6 -rasvahappoja, sairastui haimasyöpään neljä kertaa useammin kuin se kolmannes, joiden veressä oli vähiten omega kutosta[11].

Omega-6-rasvahappojen liian runsas saanti lisää elimistön oksidatiivista stressiä[12]. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että linolihappo ja arakidonihappo lisäävät tulehduksellisia suolistosairauksia[13][14].

Omega 6-rasvahapoista on ajateltu, että niiden runsas saanti vähentäisi sydänsairauksien riskiä. Vuonna 2014 julkaistun laajan metatutkimuksen mukaan eniten omega-6-rasvaa nauttivalla kolmanneksella ei ole kuitenkaan pienempää riskiä sairastua sydäntauteihin kuin vähiten nauttivalla kolmanneksella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 600 000 ihmistä.[15]

Tyydyttyneen rasvan vaihtaminen omega-6-rasvahappoja sisältävään kasvirasvaan on voinut päin vastoin jopa lisätä kuolleisuutta, mikä liittynee todennäköisesti siihen, että margariinit sisälsivät aiemmin hyvin runsaasti sydänsairauksia lisäävää transrasvaa. Esimerkiksi British Medical Journalissa vuonna 2013 julkaistun raportin mukaan Sydney Diet Heart Study -seurantatutkimuksen (1966–73) osanottajien kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä sepelvaltimotautikuolleisuus lisääntyivät ryhmässä, joka vaihtoi tyydyttynyttä rasvaa sisältävän voin omega-6-rasvahappoja sisältäviin öljyihin ja margariineihin.[16][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ameer Y. Taha: Linoleic acid–good or bad for the brain?. npj Science of Food, 2.1.2020, 4. vsk, nro 1, s. 1. doi:10.1038/s41538-019-0061-9. ISSN 2396-8370. Artikkelin verkkoversio. en
  2. National Research Council (US) Subcommittee on the Tenth Edition of the Recommended Dietary Allowances: Lipids. National Academies Press (US), 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2024). en
  3. Hiroshi Kawashima: Intake of arachidonic acid-containing lipids in adult humans: dietary surveys and clinical trials. Lipids in Health and Disease, 16.4.2019, 18. vsk, nro 1, s. 101. PubMed:30992005. doi:10.1186/s12944-019-1039-y. ISSN 1476-511X. Artikkelin verkkoversio.
  4. National Research Council (US) Subcommittee on the Tenth Edition of the Recommended Dietary Allowances: Lipids. National Academies Press (US), 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2024). en
  5. Eur J Clin Invest. 1999 Jul;29(7):603–9. Comparison of bolus versus fractionated oral applications of [13C]-linoleic acid in humans. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. Lorenzo Anez-Bustillos, Duy T. Dao, Gillian L. Fell, Meredith A. Baker, Kathleen M. Gura, Bruce R. Bistrian: Redefining essential fatty acids in the era of novel intravenous lipid emulsions. Clinical Nutrition (Edinburgh, Scotland), 06 2018, nro 3, s. 784–789. PubMed:28716367. doi:10.1016/j.clnu.2017.07.004. ISSN 1532-1983. Artikkelin verkkoversio.
  7. Lankinen et al: Inflammatory response to dietary linoleic acid depends on FADS1 genotype. Kuva 3. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. a b Jakob S. Hamilton, Eric L. Klett: Linoleic acid and the regulation of glucose homeostasis: A review of the evidence. Prostaglandins, Leukotrienes and Essential Fatty Acids, 1.12.2021, 175. vsk, s. 102366. doi:10.1016/j.plefa.2021.102366. ISSN 0952-3278. Artikkelin verkkoversio. en
  9. Global, regional, and national consumption levels of dietary fats and oils in 1990 and 2010: a systematic analysis including 266 country-specific nutrition surveys. https://tinyurl.com/y3ov5q5q
  10. James J. DiNicolantonio, James H. O’Keefe: Omega-6 vegetable oils as a driver of coronary heart disease: the oxidized linoleic acid hypothesis. Open Heart, 1.10.2018, nro 2, s. e000898. PubMed:30364556. doi:10.1136/openhrt-2018-000898. ISSN 2053-3624. Artikkelin verkkoversio. en
  11. Neda Ghamarzad Shishavan, Ashraf Mohamadkhani, Sadaf Ghajarieh Sepanlou, Sahar Masoudi, Maryam Sharafkhah, Hossein Poustchi: Circulating plasma fatty acids and risk of pancreatic cancer: Results from the Golestan Cohort Study. Clinical Nutrition, 15.9.2020, nro 0. doi:10.1016/j.clnu.2020.09.002. ISSN 0261-5614. Artikkelin verkkoversio. English
  12. William L Stone, Koyamangalath Krishnan, Sharon E Campbell, Victoria E Palau: The role of antioxidants and pro-oxidants in colon cancer. World Journal of Gastrointestinal Oncology, 15.3.2014, nro 3, s. 55–66. PubMed:24653795. doi:10.4251/wjgo.v6.i3.55. ISSN 1948-5204. Artikkelin verkkoversio.
  13. Lihan ja kasviöljyjen rasvahappo voi altistaa paksusuolitulehdukselle 29.5.2012. YLE. Viitattu 12.2.2013.
  14. Healthy fat link to bowel disease 24.7.2009. BBC News. Viitattu 12.2.2013.
  15. Rajiv Chowdhury, Samantha Warnakula, Setor Kunutsor, Francesca Crowe, Heather A. Ward, Laura Johnson: Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk. Annals of Internal Medicine, 18.3.2014, nro 6. doi:10.7326/m13-1788. ISSN 0003-4819. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Christopher E Ramsden, Daisy Zamora, Boonseng Leelarthaepin, Sharon F Majchrzak-Hong, Keturah R Faurot,Chirayath M Suchindran, Amit Ringel, John M Davis, Joseph R Hibbeln,: Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis 5.2.2013. British Medical Journal. Viitattu 6.2.2013.
  17. Voin vaihtaminen margariiniin ei välttämättä tee hyvää terveydelle, varoittavat amerikkalaistutkijat. 6.2.2013. MTV3. Viitattu 6.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]