Olli Bergman
Olli Oleg Bergman (5. marraskuuta 1919 Helsinki[1] – 5. joulukuuta 2000 Heinola)[2] oli suomalainen upseeri, diplomaatti ja ortodoksisen kirkon rovasti. Koulutukseltaan hän oli valtiotieteiden maisteri.
Bergmanin vanhemmat olivat varatuomari ja makeistehtailija Konstantin Bergman sekä venäläissyntyinen muotitaiteilija Nina Machrakov.[1][2] Bergman oli vuosina 1938–1940 farmaseuttioppilaana Kalajoen apteekissa, mutta valitsikin sotilasuran. Hän valmistui Kadettikoulusta upseeriksi jatkosodan lopussa vuonna 1944 ja sai venäjäntaitoisena olla Suomen valtuuskunnan mukana Moskovan välirauhanneuvotteluissa. Hänet osoitettiin luutnanttina Uudenmaan rakuunarykmenttiin, mutta hän palveli samalla ulkoministeriön sotilastoimiston adjutanttina ja Valvontakomission yhdysupseerina. Vuosina 1946–1948 Bergman oli Suomen Moskovan-lähetystön avustajana ja suoritti sinä aikana ylioppilastutkinnon vuonna 1947. Sen jälkeen hän työskenteli ulkoministeriössä Helsingissä ja valmistui vuonna 1952 valtiotieteen maisteriksi.[2][1] Hän jäi virallisesti pois puolustusvoimien palveluksesta vuonna 1953.[3]
Bergman toimi avustajana Suomen Pariisin-suurlähetystössä 1956–1958, lähetystösihteerinä Prahassa 1959–1960 ja Sofiassa 1960–1964, ulkoministeriön jaostopäällikkönä 1964–1966 ja apulaisosastopäällikkönä 1966–1967 sekä Suomen pääkonsulina Leningradissa 1967–1970.[1] Hän oli suurlähettiläänä Belgradissa ja Ateenassa 1970–1972, ulkoministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1973–1980 ja samalla Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteerinä 1973–1978, sekä viimeksi suurlähettiläänä Bukarestissa ja Tiranassa 1980–1983.[4][1] Hän sai vuonna 1956 varakonsulin ja vuonna 1963 lähetystöneuvoksen arvonimen.[1]
Bergman toimi Ortodoksisten Ylioppilaiden 1. puheenjohtajana vuosina 1948–1951 sekä 1953–1954, Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuuston jäsenenä 1955–1957 sekä 1979–1980, Helsingin ortodoksisen hautausmaan kirkon rakennustoimikunnan jäsenenä 1955–1957, Lintulan luostarin rakennustoimikunnan jäsenenä 1965–1980 sekä Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen jäsenenä 1980–1982 ja 1983–1985.[3] Bergman opiskeli diplomaattiuransa ohessa ortodoksiseksi papiksi ja sai rovastin arvon. Eläkepäivillään hän oli 1980-luvun lopulla ehdolla ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi, mutta luopui ehdokkuudesta.[2]
Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- SL 1.lk komentajamerkki, (2.lk) komentajamerkki
- Pyhän Karitsan ritarikunnan 1.lk komentajamerkki
- VR 4.lk tammenlehvien kera, VR 4 miekkojen kera
- Talvisodan muistomitali
- Jatkosodan muistomitali
- Sotilasansiomitali
- 2.lk Rautaristi
- Islannin Haukan ritarikunnan suurristi
- Romanian Tudor Vladimirescun ritarikunnan 1.lk kunniaristi
- Pyhän Andreaksen kultainen kaularisti
- Norjan Pyhän Olavin ritarikunan kunniamerkki
- Tanskan Dannebrogin ritarikunnan komentajamerkki
- Kreikan Fenixin ritarikunnan komentajamerkki
- Ruotsin Punaisen Ristin komentajamerkki
- Tšekkoslovakian Pyhän Kyrilloksen ja Metodiuksen ritarikunnan komentajamerkki
- Ortodoksisen kirkon Epigonatio[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kuka kukin on 1978, s. 76 Runeberg.org.
- ↑ a b c d Leena Pallari: Diplomaatti oli myös ortodoksirovasti – Suurlähettiläs Olli Bergman (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 16.12.2000. Viitattu 4.7.2018.
- ↑ a b c Kadettiupseerit 1920-1985, s. 62. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
- ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 215–216.