Norjan maatalous
Norjan maatalous ei ole maan luonnonolosuhteiden johdosta maan pääelinkeinoja. Maatalous keskittyy viljelyksen osalta eteläiseen Norjaan. Esimerkiksi vuonna 1929 viljelysmaana oli vain runsaat kaksi prosenttia maan pinta-alasta ja laidunmaana runsas prosentti. Parhaat viljelysmaat ovat Gudbrandsdalslågenjoen ympäristön maakunnissa, Gudbrandsdalenissa Oslon pohjoispuolella.
Norja kuuluu Euroopan talousalueeseen ETA:an, mutta sitä koskevat Euroopan unionin säännöksistä vain ne, joihin se on itse sitoutunut. Tilakoon muutoskehitys on ollut kuitenkin selvää Norjassakin viimeisen sadan vuoden aikana. Kun vuonna 1933 keskimääräinen tilakoko on ollut alle 0,5 hehtaaria, se on kasvanut. Maa keskittyy enemmän eläintentuotantoon. Vertailussa vuoteen 1933 maassa oli vuonna 2010 yli kaksi miljoona lammasta, määrä hienoisessa nousussa, 67 000 vuohta, määrä selvässä laskussa, 37 000 hevosta, määrä huomattavasti laskenut, 875 000 nautaa, jossa on selkeää laskua sekä 850 000 sikaa, joka on taas selvästi kohonnut 80 vuoden aikana. Poroja arvioitiin olevan 1930-luvulla noin 100 000, nykyisestä määrästä ei ole varmuutta. Porotaloutta pidetään Norjassa perinteisesti saamelaisten elinkeinona. Søgnen ja Hardangerin vuonoalueet ovat vanhastaan tunnettuja puutarhanhoidostaan. Mesjuusto on tunnettu erikoistuote, joka on usein ainakin osittain kutunjuustoa.[1][2][3]
Maataloutta opetetaan Åsissa sijaitsevassa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistossa, joka on entinen Norjan maatalouskorkeakoulu.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Norge: Jordbruket i siffror Tema EU. 20.1.2013. Viitattu 19.10.2015.
- ↑ Richter, Edvard: Norja, s. 397–398. Helsinki: Otava, 1935.
- ↑ Mauri Nieminen: Poro – Reindeer, s. 217. Google Books. Helsinki: Books on Demand (omakustanne), 2014. ISBN 9-789-522-869-173.
- ↑ Om NMBU nmbu.no. Viitattu 19.10.2015.