Natriumaurotiomalaatti
| |
Natriumaurotiomalaatti
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| Natrium–2-(auriosulfanyyli)-3-karboksipropanoaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | M01 |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C4H4O4SNaAu |
| Moolimassa | 367.939350590 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | virtsa 60–90% uloste 10–40 % |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intramuskulaarinen |
Natriumaurotiomalaatti on kultapitoinen tio-omenahapon natriumsuola, jota käytetään nivelreuman hoitoon. Sen vaikutustapaa ei varsinaisesti tunneta, mutta on arveltu sen estävän niveltulehdusta estämällä välittäjäaineiden vapautumista. Valmiste ei imeydy ruoansulatuskanavasta. Haittavaikutuksina on kuvattu ihottumia, luuydinvaurioita, joita seurataan verenkuvaa tutkimalla sekä munuaisiin kohdistuvaa toksisuutta, joka ilmenee valkuaisena virtsassa. Myös maksan toimintakokeita seurataan hoidon aikana. Lääke voi kulkeutua sikiöön, joten sitä ei pidä antaa raskauden aikana. Lääke annetaan lihasinjektioina aluksi koeannoksina viikon välein, sitten ylläpitoon noin kuukauden välein. Lääkettä on tuottanut lääketehdas Sanofi-Aventis, ja se tunnetaan nimellä Myocrisin. Valmisteen tuotanto loppuu vuonna 2019, ja se voitaneen korvata suun kautta annettavalla kultayhdisteellä auranofiinilla.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MYOCRISIN injektioneste, liuos 40 mg/ml, 100 mg/ml Lääketurvatiedote/Pharmaca Fennica. 23.5.2019. Viitattu 13.6.2019.
- ↑ Mauno Airaksinen: ”Muita reuman hoidossa käytettyjä lääkeaineita”, Farmakologia ja toksikologia, s. 381–382. Kolmas painos. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy, 1982. ISBN 951-99395-7-1.