Monika Maron

Monika Maron
Maron vuonna 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt	3. kesäkuuta 1941 Berliini, Saksa
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli	saksa
Tyylilajit	aikakausiromaanit
Aiheet	DDR
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Monika Maron (3. kesäkuuta 1941 Berliini, Saksa) on saksalainen kirjailija.

Maron syntyi Berliinissä 3. kesäkuuta 1941. Hän muutti vuonna 1951 Länsi-Berliinistä Itä-Berliiniin isäpuolensa, DDR:n tulevan sisäministerin Karl Maronin kanssa. Hän opiskeli teatteria^lähde? ja toimi muun muassa journalistina. 1970-luvun lopulla hän alkoi kirjoittaa kokopäiväisesti ja asui Itä-Saksassa vuoteen 1988 jolloin hän muutti länteen. Asuttuaan Hampurissa vuoteen 1992 asti hän palasi jälleenyhdistyneeseen Berliiniin, jossa hän asuu edelleen.

Sekä Maronin kirjat että hänen terävät artikkelinsa Der Spiegelissä ovat ollet suosittuja. Hänen teoksensa ilmaisevat konservatiivisia poliittisia näkemyksiä. Hänet palkittiin vuonna 1992 kuuluisalla Kleist-palkinnolla, joka myönnetään vuosittain merkittäville saksalaisille kirjailijoille, ja vuonna 2003 Friedrich Hölderlin-palkinnolla.^lähde?

Maronia on syytetty kytkennöistä Stasiin, joita hän ei ole kiistänyt.

Teokset

• Flugasche (1981)
• Herr Aurich (1982)
• Das Mißverständnis (1982)
• Die Überläuferin (1986)
• Stille Zeile Sechs (1991)
• Nach Massgabe meiner Begreifungskraft: Essays und Artikel (1993)
• Animal Triste (1996)
  • suomennos: Animal triste – rakkauden jälkeen. Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen. Isbn 978-951-1-14564-6
• Pawels Briefe (1999)
• Endmoränen (2002)
• Quer über die Gleise (2002)
• Wie ich ein Buch nicht schreiben kann und es trotzdem versuche (2005)
• Ach, Glück (2007)
• Bitterfelder Bogen: Ein Bericht (2009)
• Zwei Brüder: Gedanken zur Einheit (2010)
• Zwischenspiel (2013)
• Munin oder Chaos im Kopf (2018)
• Krumme Gestalten, vom Wind gebissen (2020)
• Artur Lanz (2020)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Monika Maron Wikimedia Commonsissa