Margot Benacerraf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Margot Benacerraf vuonna 2012.

Margot Benacerraf (14. elokuuta 1926 Caracas – toukokuu 2024[1]) oli venezuelalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.

Benacerraf syntyi Caracasissa ja opiskeli Venezuelan keskusyliopistossa filosofiaa ja kirjallisuutta. Hän pyrki kirjailijaksi ja pääsi Columbian yliopiston opiskelemaan näytelmäkirjallisuutta voitettuaan yliopiston sponsoroiman palkinnon kirjoittamastaan näytelmästä.[2]

New Yorkissa Benacerraf näytteli opiskelijaelokuvassa ja innostui elokuva-alasta. Hän muutti 1950 Ranskaan opiskelemaan Pariisiin Institut des hautes études cinématographiquesiin, missä hän oli ensimmäisiä latinalaisamerikkalaisia opiskelijoita.[2] Benacerraf opiskeli Idhecissä ohjaamista vuoteen 1952.[1]

Benacerrafin ensimmäinen elokuva oli marraskuussa 1951 kuvattu 20-minuuttinen Reverón, joka kertoo eksentrisestä venezuelalaistaiteilija Armando Reverónista. Elokuva on poeettinen, ja sitä esitettiin eurooppalaisilla elokuvajuhlilla.[2]

Benacerraf ohjasi urallaan vain kaksi elokuvaa, ja toinen niistä oli vuonna 1959 ensi-iltansa saanut Araya.[1] Hän kiinnostui kuivasta Arayan niemimaasta ja sen ihmisistä ja päätti tehdä alueesta elokuvan. Arayan niemimaasta olivat espanjalaiset kaivaneet suolaa noin 500 vuoden ajan, mutta vuonna 1958 koneellistuminen oli korvaamassa ihmistyötä. Benacerraf kuvasi dokumentissaan suolanlouhaajien perinteisiä työtapoja ja elämiä.[2] Araya palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Kansainvälisen kriitikkojen liiton Fiprescin palkinnolla, jonka se jakoi Alain Resnaisin ohjaaman elokuvan Hiroshima, rakastettuni kanssa. Benacerraf oli ensimmäinen venezuelalainen, jonka elokuva palkittiin merkittävässä elokuva-alan tapahtumassa.[2] Benacerraf sai Arayaan inspiraatiota italialaisesta neorealismista ja loi elokuvaa varten fiktiivisen tarinan, jossa kuitenkin näyttelivät Arayan oikeat asukkaat.[1]

Benacerraf perusti 1966 Venezuelan elokuvasaatiön. Hän oli sitä ennen johtanut kolmen vuoden ajan Venezuelan kulttuurin ja kuvataiteiden kansallista instituuttia. Elokuvasäätiöstä kehittyi Venezuelan ensimmäinen elokuva-arkisto.[2]

  1. a b c d Pedro Graterol: The Light That Margot Benacerraf Harnessed Shines Across Time 30.5.2024. Caracas Chronicles. Viitattu 30.5.2024. (englanniksi)
  2. a b c d e f Margot Benacerraf, Trailblazing Venezuelan Filmmaker, Dies at 97 30.5.2024. Cinema Tropical. Viitattu 30.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.