Mallasjuoma
Mallasjuoma (pitempi nimi Osakeyhtiö Mallasjuoma) oli kauppias Henrik Mattsonin poikiensa Ernst Mattsonin ja Maximillian Mattsonin kanssa 1912 perustama panimo.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taustalla oli Henrik Mattsonin aiempi kokemus panimoalasta. Hän oli aloittanut oluenpanemisen jo vuonna 1874 ostamalla silloin Hollolaan kuuluneessa Niemessä sijainneen panimon, jonka kapteeni August Fellman ja apteekkari Wahlstedt olivat perustaneet vuonna 1872.
Vuonna 1902 Mattson siirsi panimotoiminnan silloisen Lahden kauppalan puolelle Vapaudenkadulle Uusi Olutpanimo Oy:n nimisenä.[1] 1917 Uusi Panimo lakkautettiin ja sen tuotantorakennukset muutettiin asuinrakennuksiksi.
Mattson perusti poikiensa kanssa Osakeyhtiö Mallasjuoman tehtaan 1912 Lahden Päijänteenkadulle, mistä tuli Mallasjuoman toiminnan pääpaikka 1930-luvulle saakka. Mallasjuoma valmisti aluksi vain mietoja olutjuomia. Panimon alku oli vaikea, mutta ensimmäisen maailmansodan alkuvuosien huippusuhdanteessa 1916 tuotanto koostui miltei 3 000 000 litrasta mietoja olutjuomia, minkä saavuttamiseen sisällissodan jälkeen meni 20 vuotta.
Mattsoneiden kuoltua, 1920-luvulla yritystä johti entinen isännöitsijä (tehtaanjohtaja) Gunnar Åhfeldt-Arjamo. Suomeen tuli kieltolaki 1919 ja Mallasjuoma otti tuotantoonsa myös virvoitusjuomat. Vuoden 1932 jälkeen, kun kieltolaki kumottiin, alkoi Mallasjuoma tehdä II ja III veroluokkien oluita ja toi valikoimaan Lahden Erikois-oluen.
Mallasjuoma rakennutti 1930-luvun lopulla Sammonkadun ja Nastolankadun kulmaan viisikerroksisen tehtaan, joka oli tekniikaltaan yksi Euroopan nykyaikaisimmista.
1950-luvulta alkaen Mallasjuomasta tuli lahtelaisuuden vertauskuva mainonnassa. Tutuiksi koko maassa tulivat sanonnat: "Ei oo Lahden voittanutta!" ja myöhemmin "Moi lahtelaista!".
1970-luvulla Mallasjuoma oli Suomen johtava panimotalo, mutta 1980-luvulla se jäi kolmanneksi Hartwallin ja Sinebrycoffin jälkeen. Pitkien omistajuuteen liittyvien oikeuskiistojen jälkeen Mallasjuoma yhdistyi Hartwall-yhtymään 1988,[2] ja Lahden tunnetut olut- ja virvoitusjuomamerkit hävisivät.
2008 Hartwall otti uudelleen tuotantoon Turun panimon Auran oluen tapaan entisen Mallasjuoman Lahden Sininen -nimisen oluen. Mallasjuoman tuotantolaitos Lahden keskustassa lopetettiin ja Hartwallin Etelä-Suomen tuotanto keskitettiin Lahdessa Kujalaan vuonna 2003.
Tehtaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: selvenettävä vuosilukuja, perustamis vai lakkautusvuodet jne. |
- 1957 Jyväskylän juomatehdas, Jyväskylä
- 1967 Toppilan Mallasjuomatehdas, Oulu/Toppila
- 1973 Wihurinkoski, Heinola
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puhekielessä, erityisesti Lahdessa Mallasjuomaa on kutsuttu Malski -nimityksellä. Tällä nimellä kutsutaan myös aluetta Ristinkirkon pohjoispuolella, jossa on ollut Mallasjuoman panimo ja jonne on rakennettu kerrostaloasuntoja.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lahden elintarviketeollisuus ennen toista maailmansotaa. Oy Mallasjuoma lahdenmuseot.fi. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 28.7.2016.
- ↑ Lahti elintarviketeollisuuskeskuksena - Mallasjuoma lahdenmuseot.fi. Arkistoitu 6.4.2016. Viitattu 28.7.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lahden radio- ja tv-museo: Mallasjuoma ja lahtelaisuus mainoselokuvissa 1950-luvulta 1980-luvulle (Arkistoitu – Internet Archive)
- Elävä arkisto: Spede Mallasjuoman sammakkomiehenä
- Elävä arkisto: Nimikilpailun voittaja Lahden Erikois-B
- Elävä arkisto: Ohran maltainen matka pellolta pulloon
- Osakeyhtiö Mallasjuoma 1912-1962, Seppo Simonen, 1962