Liiansaari
Liiansaari on saari varsinaisella Saimaalla Yöveden järvenosassa Mikkelin Ristiinassa Etelä-Savossa.[2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liiansaari on 4,4 kilometriä pitkä ja 4,3 kilometriä leveä. Sen pinta-ala on 11 neliökilometriä. Saari sijaitsee Yöveden Suur-Saimaasta erottavalla saaristovyöhykkeellä. Sen pohjoisrannasta aukeaa näkymä Yöveden Käenniemenselälle. Muualla ovat vastarannat paljon lähempänä. Koillispuolella sijaitsee Hampunsalmen takana Vekarasalo. Salmessa, joka on 200–950 metriä leveä, sijaitsee kallioinen Taistensaari. Hampunsalmi johtaa kaakossa Kuitinselälle, mutta saaren kaakkoiskärjen eteläpuolella sijaitsee pieni saaristoinen Inkiselkä. Inkiselkä kapenee ensin länteen mentäessä Mustalansalmeksi, joka sitten laajenee Ihkanseläksi. Salmi on 150–650 metriä leveä ja sen kapeimmassa kohdassa sijaitsee pengertie pienellä silta-aukolla. Mustalansalmi Liiansaaren Laamalansaaresta. Salmessa sijaitsevan Petkelsaaren takana on Houtunsaari. Kukkoluodonselkä jää Houtunsaaren ja Liiansaaren väliin ja siitä pääsee pohjoisessa Helistenlahden läpi Hinkanvedelle kapean Virtasalmen läpi. Helistenlahden salmi on 15–450 metriä leveä. Hinkanvesi on 3,9 kilometriä pitkä lahti, joka erottaa Liiansaaren mantereesta. Hinkanveden suuta kutsutaan erikseen Aukionsalmeksi.[2]
Liiansaarella on suurten saarien lisäksi pieniä seuralaissaaria. Käenniemenselällä niitä on neljä, joilla Pienellä ja Suurella Kirnusaarella on kartassa nimet. Inkiselällä on neljä saarta rannan tuntumassa: Lehmähaudansaari, Kotisaari, Tupasaari, Töpynsaari. Ihakanselän keskellä on Tyrynsaari ja Petkelsaaren länsipuolelle jäävät Kanaluoto, Kukkoluoto ja Palosensaari. Kukkoluodonselän näkymiä peittää matala Lahnasaari. Helistenlahdensaari sijaitsee keskellä lahtea yhdessä pienen luodon kanssa. Aukionsalmessa on useita luotoja. Suurin saari on Aukionsaari. Seitsemästä luodosta voi mainita Lehmänlahdensaaret.[2]
Saari jakautuu selkeäpiirteiseen osaan ja itäiseen mäkiseen osaan. Saaren keskellä sijaitsee Kotilampi (46 ha), jonka rannat ovat loivarinteisiä. Kotilammen itä- ja koillispuolella on maasto mäkistä. Vaikuttaisi siltä, että osa laaksoista ja niitä täyttävistä pienistä lammista olisivat suppia, jotka olisivat muodostuneen jääkauden loppuvaiheessa harjualueelle [3]. Niitä olisivat Hepolampi, Haukkalampi, Haudanlampi, Väärälampi ja Yölampi. Haudanlammen länsipuolella kohoaa Mäyrämäki, jonka huippu sijaitsee 125 metrin korkeudella mpy. Muita huippuja on Halkokorvenvuori (123 m) ja saaren rannoilla sijaitsevat Lehmälahdenvuori (120 m) ja Haukkavuori (115 m). Mäkien rinteet kohoavat Saimaasta yli 40 metrin korkeuteen. Rannan tuntumassa sijaitsevan Oiseronlammen erottaa Saimaasta harjumainen muodostelma. Lammet ovat olleet umpilampia, joihin on kaivettu Saimaaseen johtavia kuivatusojia. Kotilampi laskee Soudunojaa myöten Ihakanselän Soudunlahteen. Kotilammen pohjoispuolella on maaston loivassa painaumassa pieni Mustalampi, joka laskee Helistenlahteen. Saarella ei ole suuria suomaita.[2][1]
Kotilammen ympärillä sijaitsee Liiansaaren kylän asutusta, jota on 11 talon verran. Kylän eteläosan kautta tulee Virtasalmen sillalta tie, joka jatkaa pengertietä pitkin Mustalansalmen yli Laamalansaareen Laamalaan. Tie tulee Suomenniemestä, Ristiinasta ja Savitapaleelta. Salmen keskellä on sillan kohdalla kapea aukko. Tie jatkuu siellä Sorvasalmen yli Houtunsaareen. Saaren rannoille on rakennettu melko tiiviisti vapaa-ajan asuntoja, joita on noin 90. Kostionniemen vieressä sijaitsee hiekkaranta, joka on retkeilijälle kyllin autio rantautumiseen.[2][1]
Hampunsalmeen on merkitty Saimaan syväväylä, jossa on syväystä 4,2 metriä. Kuitinselällä siitä haarautuu 1,2 metriä syvä pienveneväylä. Se on merkitty kulkemaan Inkiselän, Mustalansalmen, Ihakanselän ja Omenasalmen läpi Kukkoluodonselälle, josta se kiertää Houtunsaaren länsikärjen ja vie lopulta Vuohiselälle. Samassa salmessa sijaitsee Mikkelin ja Puumalan välinen kuntaraja.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina, s. 476–477. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ a b c d e f Liiansaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ Väänänen, Tapio: Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen (Ristiina (Arkistoitu – Internet Archive)), GTK, 2015, viitattu 3.5.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ristiinan historiaa, Mikkelin kirjasto