Leo Matinpalo
Leo Matinpalo (4. huhtikuuta 1900 Helsinki – 8. helmikuuta 1990 Nastola) oli suomalainen taidemaalari ja tenorilaulaja.[1][2]
Matinpalo kävi oppikoulua Helsingissä ja opiskeli sitten maalaustaidetta 1920–1921 Helsingin taidekoulussa. Hän esiintyi myös tenorilaulajana. Matinpalo teki vuosina 1930 ja 1933–1934 Columbia-levymerkille 23 levytystä yhdessä Columbia-tanssiorkesterin ja Dallapé-orkesterin kanssa.[2]
Leo Matinpalo perusti huhtikuussa 1936 Rikollisuuden Vastustamisyhdistyksen veljiensä liikemiesten Eino Matinpalon ja Vilho Seppälän kanssa. Matinpalo toimi yhdistyksen puheenjohtajana ja yhdistyksen julkaiseman Hengenturva-lehden päätoimittajana. Matinpalo oli ollut aikaisemmin Kansalaisvastuu-yhdistyksen palveluksessa yhdistyksen Viipurin toimiston hoitajana. Hengenturva-lehti sisälsi suomalaisista sanomalehdistä poimittuja rikosuutisia paisutelluin otsikoin. Yhdistyksen jäsen- ja lehdentilaushankinta tapahtui puhelimitse. Helsingin rikospoliisi pidätti tammikuussa 1939 Leo ja Eino Matinpalon jatketusta petoksesta epäiltynä sen jälkeen kun yhdistys oli jättänyt laskujaan ja henkilökunnan palkkoja sekä ilmoitushankkijoiden provisioita maksamatta eikä ollut selvinnyt mihin suurin osa Hengenturva-lehden ilmoitustuloista ja yhdistyksen jäsenmaksuista oli joutunut, sillä yhdistyksen rahaliikenteestä ei ollut pidetty mitään kirjaa. Yhdistyksen lakkauttamista koskenut juttu oli 1939 esillä Helsingin raastuvanoikeudessa. Raastuvanoikeus lakkautti yhdistyksen päätöksellään huhtikuussa 1941 ja määräsi sen toiminnan lopetettavaksi.[3][4] [5][6][7][8][9]
Leo Matinpalo muutti sisarensa kuvanveistäjä Maire Matinpalon kanssa Nastolaan vuonna 1964. Vuonna 1988 perustettiin Matinpalo-säätiö, jonka omistuksessa on 250 Leo Matinpalon maalausta ja 20 Maire Matinpalon veistosta. Säätiön Nastolaan rakentama näyttelyhalli avattiin 1991. Matinpalo-säätiö lakkautettiin vuonna 2005 ja säätiön kokoelman tauluja ja patsaita on nykyisin esillä Nastolan julkisissa kiinteistöissä. Osa kokoelmasta on Nastolan taideyhdistyksen hallussa.[1]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Satu Suomensyrjä : Maire ja Leo Matinpalo. Matinpalo-säätiö, Nastola 1991
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nastola-tietoa : Maire ja Leo Matinpalon tuotanto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Taidemaalari Leo Matinpalo, Helsingin Sanomat Kuolleet 19.2.1990
- ↑ Rikollisuuden Vastustamisyhdistys huijauskeskuksena. Ilmoituksia hankittiin ja jäsenmaksuja kerättiin omaan laskuun, Satakunnan Kansa, 11.01.1939, nro 8, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Vanha suomalainen kyläkuri voimaan trokarijärjestelmän hävittämiseksi, Helsingin Sanomat, 14.03.1934, nro 71, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ "Rikollisuuden Vastustamisyhdistyksen" johtohenkilöitä pidätetty. Heidän epäillään yhdistyksen varjolla toimineen yksityisen edun hankkimiseksi. Yhdistyksen tileistä ei ole pidetty mitään kirjaa, Helsingin Sanomat, 10.01.1939, nro 8, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Miten veljekset Matinpalo "vastustivat rikollisuutta". Veljesten palveluksessa ollut ilmoitushankkija kertoo mielenkiintoisia asioista huijausyhdistyksen toiminnasta, Suomen Sosialidemokraatti, 25.01.1939, nro 24, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Rikollisuuden vastustamisyhdistyksen lakkauttamisjuttu, Uusi Suomi, 31.03.1939, nro 87, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Matinpalojen pesänselvitys jatkuu, Satakunta, 06.04.1939, nro 8, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Avgjorda mål om upplösning av föreningar, Hufvudstadsbladet, 18.04.1941, nro 103, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leo Matinpalon levytyksiä Youtubessa
- https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2092557?page=1
| ||||||||||
