Learjet 35

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sveitsin ilmavoimien Learjet 35A.
Suomen ilmavoimat Learjet 35A
Japanin meri-itsepuolustusvoimat Learjet U-36A

Learjet 35 on kaksimoottorinen, kahdeksanpaikkainen yhdysvaltalainen liikelentokone. Se on Learjet 25 -koneen Garrett Airesearch TFE 731-2-2B -suihkumoottoreilla varustettu edelleenkehitetty versio, joka lensi ensilentonsa 22. elokuuta 1973. Yhdysvaltain ilmavoimat osti vuonna 1984 rahti- ja henkilökuljetuskoneiksi 84 Learjet 35:ttä, jotka saivat tunnuksen C-21A.

Learjet 36 on Learjet 35:n kuusipaikkainen, pidemmän kantaman malli. Vuonna 1976 koneisiin tehtiin suuremman lentoonlähtöpainon mahdollistavia parannuksia ja mallinimiksi tulivat 35A ja 36A, joita valmistettiin vuoteen 1994 asti. Yhteensä Learjet 35/36-koneita on valmistettu 676 kappaletta.

Learjet 31:ssä on yhdistetty 35/36:n runko ja moottorit 55/60 modernimpaan siipeen ja pyrstön alla oleviin siivekkeisiin. 31:n kehitysmalli lensi ensimmäisen kerran toukokuussa 1987 ja sai lentokelpoisuustodistuksensa elokuussa 1988.

Nykyiset tuotantomallit ovat Learjet 31A ja 31A/ER.

Koneita valmistava Learjet Inc. on ollut vuodesta 1990 kanadalaisen Bombardier Inc:n omistuksessa.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien tukilentolaivueessa on kolme Learjet 35A/S -konetta, joita käytetään muun muassa merivalvontaan, kartoituskuvauksiin, ilmanäytteenottoon, maalinhinaukseen ja henkilökuljetuksiin. Ensimmäinen koneista saapui Suomeen syyskuussa 1982.

Tekniset tiedot (Learjet 35A/S)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kärkiväli 12 m
  • pituus 14,8 m
  • korkeus 3,7 m
  • siipipinta-ala 23,5 m²
  • 8-paikkainen liikesuihkukoneesta modifioitu erikoisversio
  • kahden hengen miehistö
  • 2 × 1 588 kp puhallinturbiinimoottoria
  • tyhjäpaino 4 500 kg
  • suurin lentoonlähtöpaino 8 345 kg

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • suurin matkalentonopeus 860 km/h
  • suurin nopeus korkealla 0,8 machia
  • pisin lentomatka 4 488 km[1]
  • lakikorkeus 13 700 m

Varustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • merivalvontatutka
  • siipiripustimet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. s. 264–266. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Learjet 30 Series Information Spectrajet.homestead.com. Viitattu 14.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Learjet 35.