Leander-luokka (fregatti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston fregattiluokkaa. Muita samoin nimettyjä alusluokkia on täsmennyssivulla.
Leander
Tekniset tiedot
Uppouma 2 500-2 790 t (standardi)
2 962-3 300 t (max)
Pituus 113,4 m
Leveys 13,1 m
Syväys 4,5 m
Koneteho 2 x Babcock & Wilcox -öljypolttokattilaa, turbiinimoottori 30 000 hv (22,37 MW)
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 260
Aseistus
Meritorjunta 2 x 4,5" (114 mm) Mk6 -tykkiä
1 x Mk.10 Limbo
Ilmatorjunta 1 x GWS.24 GWS.24 Sea Cat
2 x Oerlikon 20 mm

Leander-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston 26 fregatin muodostama alusluokka.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1951 fregattien hankintaohjelman perusteella valmistettiin kaikkiaan 26 alusta, jotka muodostivat neljä toisiaan muistuttavaa luokkaa eli kuusi Whitby-luokan, kaksitoista Blackwood-luokan, neljä Salisbury-luokan ja neljä Leopard-luokan fregattia. Lisäksi tilattiin yhdeksän Rothesay-luokan alusta. Näiden lisäksi suunnitellut kolme Salisbury-luokan ja kolme Rothesay-luokan alusta eivät koskaan edenneet tilaukseen saakka, vaan niihin varatut varat käytettiin muihin hankintoihin. Hankintojen seurauksena laivastolla oli kuitenkin riittävä määrä moderneja saattajia, vaikka erikoistuneiden alusten palveluskäyttö ei ollutkaan kaikilta osin mielekästä. Toisaalta taloudellisesti ei ollut mielekästä ylläpitää neljää erilaista alustyyppiä ja olisi helpompaa ylläpitää yhtä alustyyppiä.[1]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan perustaksi päätettiin ottaa onnistuneeksi todettu tyyppi 12 (eli Whitby/Rothesay-luokka) ja siten runko ja propulsiojärjesltemänä ollut Y-100-höyrymoottori päätettiin säilyttää sellaisenaan. Kansirakenteet suunniteltiin kokonaan uudelleen yhdeksi kokonaisuudeksi, mikä sijoitettiin keskelle alusta kolmannekselle kokonaispituudesta. Takakannelle rakennettiin tilat Wasp-helikopterille. Lähes kaikki sisätilat oli ilmastoitu, mikä merkittävästi paransi toimintaedellytyksiä aluksella. Tämä toteutus nimettiin parannelluksi tyypiksi 12.[2]

Alusten pääaseeksi valittiin 4,5 tuuman tykki Mk VI asennuksena, joka mahdollisti sekä pinta- että ilma-ammunnan. Tulenjohtokoneeksi asennettiin uusi MRS3-tulenjohtojärjestelmä, jonka apuna oli tyypin 903 tutka, aiemman Mk 6M suuntaimen tilalle. Lähi-ilmatorjunta-aseiksi asennettiin hangaarin katolle kaksi yksiputkista Boforsin 40 millimetrin tykkiä, vaikka suunnitelmiin kuului neliohjuksinen Sea Cat -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tutkineen. Boforsit asennettiin vain seitsemään ensimmäiseen alukseen ja loppuihin asennettiin Sea Cat -ohjukset. Ohjukset korvasivat myöhemmin Boforsit myös alkusarjan aluksilla.[3]

1960-luvun lopulla Sea Cat -ohjusten lisäksi aluksille asennettiin kaksi Oerlikononin 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä yläkannelle maston kahtapuolen. Samalla aluksille asennettiin omasuojaksi Knebworth/Corvus-suojaheittimet maston sivuun häiritsemään merimaaliohjuksia. MRS3-järjestelmä korvattiin GWS22-järjestelmällä, joka muistutti aiempaa. Poikkeuksena oli HMS Naiad, jolle asennettiin yksinkertaistettu GWS20-järjestelmä.[4]

Sukellusveneidentorjuntaan aluksille asennettiin kolmiputkinen Mk10 Limbo-sukellusveneentorjuntaheitin lentokannen takaosaan. Aluksille asennettiin tyypin 177, tyypin 170B, tyypin 162 ja tyypin 199 kaikuluotaimet. Tutkajärjestelmän ytimenä oli tyypin 965 tutka, jonka AKE1-antenniin oli asennettu omakonetunnistin. Antenni oli asennettu lyhyeen päämastoon. Tämän lisäksi oli ilma- ja merivalvontaa varten tyypin 993 tutka. Lisäksi mastoon oli asennettu HF/DF radioantennit sekä ECM laitteisto kupujen suojaan. Aluksella oli navigoinnin tukena tyypin 975 tai 978 tutka.[4]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leander-luokan fregatit[5]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
1 sarja
HMS Leander Harland and Wolff, Belfast 10. huhtikuuta 1959 28. kesäkuuta 1961 27. maaliskuuta 1963 upotettu maalilaivana 1989
HMS Ajax Cammell Laird, Birkenhead 12. lokakuuta 1959 16. elokuuta 1962 10. joulukuuta 1963 upotettu maalilaivana 1988
HMS Dido Yarrow and Company, Scotstoun 2. joulukuuta 1959 22. joulukuuta 1961 18. syyskuuta 1963 Uuden-Seelannin laivastolle 1983 HMNZS Southland
HMS Penelope Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness 14. maaliskuuta 1961 17. elokuuta 1962 31. lokakuuta 1963 Ecuadorin laivastolle 1991 nimellä Presidente Eloy Elfaro
HMS Aurora John Brown and Company, Clydebank 1. kesäkuuta 1961 28. marraskuuta 1962 9. huhtikuuta 1964 myyty romutettavaksi 1990
HMS Euryalus Scotts Shipbuilding and Engineering Company 2. marraskuuta 1961 6. kesäkuuta 1963 16. syyskuuta 1964 myyty romutettavaksi 1993
HMS Galatea Swan Hunter and Wigham Richardson, Tyne 29. joulukuuta 1961 23. toukokuuta 1963 25. huhtikuuta 1964 upotettu maalilaivana 1988
HMS Arethusa J. Samuel White and Company, Cowes 7. syyskuuta 1962 5. marraskuuta 1963 24. marraskuuta 1965 upotettu 1991
HMS Naiad Yarrow 30. lokakuuta 1962 4. marraskuuta 1963 15. maaliskuuta 1965 upotettu 1990
HMS Cleopatra Devonportin telakka 19. kesäkuuta 1963 25. maaliskuuta 1964 4. tammikuuta 1966 myyty romutettavaksi 1994
2 sarja
HMS Minerva Alexander Stephen and Sons, Greenock 3. kesäkuuta 1963 8. heinäkuuta 1964 15. huhtikuuta 1966 myyty romutettavaksi 1994
HMS Phoebe Vickers Armstrong 25. heinäkuuta 1963 19. joulukuuta 1964 14. toukokuuta 1966 myyty 1992
HMS Sirius Portsmouthin telakka 9. elokuuta 1963 22. syyskuuta 1964 15. kesäkuuta 1966 reserviin 1992
upotettu maalilaivana 1998
HMS Juno John I. Thornycroft and Company, Woolston 16. heinäkuuta 1964 24. marraskuuta 1965 18. heinäkuuta 1967 koululaivaksi 1985
myyty romutettavaksi 1995
HMS Argonaut Hawthorn Leslie and Company, Hebburn 27. marraskuuta 1964 8. helmikuuta 1966 17. elokuuta 1967 reserviin 1993
romutettu 1995
HMS Danae Devonport 16. joulukuuta 1964 31. lokakuuta 1965 7. syyskuuta 1967 Ecuadorin laivastolle 1991
3 sarja (laajarunko alukset)
HMS Hermione Stephens 6. joulukuuta 1965 26. huhtikuuta 1967 11. heinäkuuta 1969 reserviin 1992
myyty romutettavaksi 1997
HMS Andromeda Portsmouth 25. toukokuuta 1966 24. toukokuuta 1967 2. joulukuuta 1968 Intian laivastolle 1995
HMS Jupiter Yarrow 3. lokakuuta 1966 4. syyskuuta 1967 9. elokuuta 1969 reserviin 1991
myyty romutettavaksi 1997
HMS Bacchante Vickers 27. lokakuuta 1966 29. helmikuuta 1968 17. lokakuuta 1969 Uuden-Seelannin laivastolle 1982
HMS Charybdis Harland and Wolff 27. tammikuuta 1967 28. helmikuuta 1968 2. kesäkuuta 1969 upotettu maalilaivana kesäkuussa 1993
HMS Scylla Devonport 17. toukokuuta 1967 8. elokuuta 1968 12. helmikuuta 1970 reserviin 1994
upotettu sukelluskohteeksi Whitsandinlahteen 27. maaliskuuta 2004
HMS Achilles Yarrow 1. joulukuuta 1967 21. marraskuuta 1968 9. heinäkuuta 1970 Chilen laivastolle 1990
HMS Diomede Yarrow 30. tammikuuta 1968 15. huhtikuuta 1969 2. huhtikuuta 1971 Pakistanin laivastolle 1988
HMS Apollo Yarrow 1. toukokuuta 1969 15. lokakuuta 1970 28. toukokuuta 1972 Pakistanin laivastolle 1988
HMS Ariadne Yarrow 1. marraskuuta 1969 10. syyskuuta 1971 10. helmikuuta 1973 Chilen laivastolle 1992

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leander-luokka (fregatti).
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marriott, Leo s. 75
  2. Marriott, Leo s. 78
  3. Marriott, Leo s. 78-79
  4. a b Marriott, Leo s. 79
  5. Marriott, Leo s. 92-94