Lammenrahka
Lammenrahka on Kurjenrahkan kansallispuistossa, Varsinais-Suomessa sijaitseva noin 500 hehtaarin suoalue. Se sijaitsee Pöytyän Yläneellä, Savojärven pohjoispuolella.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen kansallispuistoa Lammenrahka oli puolustusvoimien ampuma-alueena, mutta puiston perustamisen yhteydessä puolustusministeriö luovutti suon käsittäneen 600 hehtaarin alueen kansallispuistoon liitettäväksi.[1]
Yleiskuva ja suotyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lammenrahkan suo on muiden puiston suurten soiden tavoin keidassuo, jossa kuivat kermit ja kosteat kuljut kiertävät kehämäisesti suon keskustaa. Se on useilta osiltaan nevamainen. Suon keski- ja pohjoisosassa on laajalla alueella runsaasti allikoita, etelässä Savojärven rannassa puolestaan on saravaltainen vyöhyke. Suon kasvilajisto on tyypillistä keidassoiden lajistoa ja siihen kuuluvat muun muassa lakka, karpalo, suokukka, pitkä- ja pyöreälehtikihokki, mutasara sekä juurtosara.[2][3]
Lammenrahkan itäosa on ojitettu, mutta suon muut alueet ovat luonnontilaisia. Ojia on kansallispuiston perustamisen jälkeen myös tukittu ennallistamistöiden yhteydessä.[2] Lammenrahkan vedet valuvat suon länsiosista länteen Mynäjärveen ja siitä edelleen Mynäjoen kautta mereen. Suon eteläosan vedet päätyvät Savojärveen ja sitä kautta Järvijokeen.[4][5] Luonnontilaisten osien runsain suotyyppi Geologian tutkimuskeskuksen 1980-luvun kartoitusten mukaan on räme, erityisesti keidasrämeet ja rahkarämeet ovat yleisiä. Nevatyypeistä yleisin on silmäkeneva, jota sijaitsee varsinkin allikkovaltaisilla alueilla. Suon reunoilla on isovarpurämettä. Suon turvekerroksen keskipaksuus on neljä metriä.[4] Suo on turvevarojen kartoituksesta huolimatta kuulunut jo ehdotettuun soidensuojelun perusohjelmaan vuonna 1977.[6]
Eläimistö ja kulkurajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suon lintukanta on erittäin monipuolinen ja todennäköisesti koko kansallispuiston runsain. Alueella pesivät muun muassa kurki, kalalokki, liro, kapustarinta, töyhtöhyyppä, pensastasku, niittykirvinen, keltavästäräkki ja harmaalokki.[2][3] Linnuston pesimärauhan takaamiseksi Lammenrahkan alueella liikkuminen on kiellettyä tammikuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana.[7]
Savojärven ympäri johtava kansallispuiston viitoitettu rengasreitti kulkee Lammenrahkan eteläreunaa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jouko Högmander: Kurjenrahkan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 1. Metsähallitus, 2006. ISBN 952-446-471-3. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
- Helmer Tuittila: Yläneen turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/83/139. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1983. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Puolustusministeriö luovutti maata kansallispuistoon. Turun Sanomat, 18.9.1997. Artikkelin verkkoversio. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Kurjenrahka 23.10.2007. ymparisto.fi: Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.8.2010.
- ↑ a b Kurjenrahkan suot 24.11.2004. Luontoon.fi: Metsähallitus. Arkistoitu 10.1.2005. Viitattu 4.8.2010.
- ↑ a b Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 64–66
- ↑ Högmander: Kurjenrahkan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 12
- ↑ Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 141
- ↑ Jukka Uotila: Kurjenrahkalle uusi järjestyssääntö - Kansallispuistossa voimassa rajoitetut jokamiehenoikeudet. Vakka-Suomen Sanomat, 23.7.2010, s. 3.
- ↑ Kurjenrahkan reitit: Retkeilyreitit ja polut 2015. Metsähallitus. Viitattu 7.3.2015.