Kumpujen yöstä

Kumpujen yöstä: suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan on taiteilija-kirjailija Aarno Karimon kirjoittama ja kuvittama kirja, joka kuvaa Suomen historiaa muinaisajoista 1900-luvun alkuun lyhyiden fiktiivisten kertomusten kautta. Teos ilmestyi alkuaan neliosaisena vuosina 1929–1932. Vahvan kansallismielisyyden ja mystiikan sävyttämä Kumpujen yöstä on Karimon pääteos, ja se oli aikanaan suuri myyntimenestys. Toisen maailmansodan jälkeen siitä on julkaistu lyhennettyjä laitoksia.

Sisältö ja alkuperäinen rakenne

Sotaretkellä, teoksen ensimmäisen osan kuvitusta.

Karimon kirjoittaman esipuheen mukaan ”teoksen tarkoituksena on kansamme menneiden vaiheiden elävöittäminen kuvin ja sanoin hämärimmästä muinaisuudesta nykyaikaan – Suomen itsenäisyysjulistukseen – saakka”.

Kumpujen yöstä muodostuu muutaman sivun mittaisista novellimaisista kaunokirjallisista ajankuvista, joista kunkin alkuun on liitetty taustoitukseksi todellisia historiallisia tapahtumia ja ilmiöitä asiatyylisesti selittävä lyhyt johdantokappale. Osa tarinoistakin kuvaa oikeita historianhenkilöitä ja tapahtumia, mutta useimmissa tapahtumat ja hahmotkin ovat kokonaan keksittyjä. Paikoin tositapahtumien asiatyyliset kuvaukset on laajennettu kokonaisiksi luvuiksi.

Kuvitus on teoksessa hyvin keskeisessä osassa. Värikuvia on 164, ja niiden pohjana ovat Karimon tekemät vesiväri-, guassi- ja öljymaalaukset. Pienemmät mustavalkoiset piirrokset esittävät pääasiassa tarkasti kuvattuja autenttisia esineitä sekä rakennuksia, paikkoja ja tärkeitä henkilöitä, mutta niistäkin osa on värikuvien tavoin toiminnallisia. Yhteensä kuvia on 619.

Alkuperäisessä muodossaan Kumpujen yöstä jakautuu neljään niteeseen. Sivumäärä on noin 1 500. Ensimmäinen osa, Muinaiskansaa, käsittää Suomen esihistoriallisen ajan jääkauden päättymisestä aina ruotsalaisvalloituksen alkuun. Se sisältää 40 kertomusta ja jakautuu kolmeen päälukuun, joiden otsikot ovat ”Kivestä metalliin”, ”Pirstoutuva suku” ja ”Itsenäistä isännyyttä”. Toinen osa, Ristin alla, käsittää keskiajan ja sisältää 35 kertomusta. Kolmas osa, Miekan valta, kattaa Vaasa-ajan, suurvalta-ajan ja suuren Pohjan sodan. Neljäs osa, Itsenäisyyteen, käsittää lopun Ruotsin vallan ajan, koko autonomian ajan ja itsenäistymisen.

Teoksen nimi on poimittu Arvid Genetzin vuonna 1889 julkaiseman runon ”Karjala” säkeestä (”Jo urhoot astuvat kumpuin yöstä / Ja kertovat muinaiskansan työstä”). Ilmaisu ”kumpujen yöstä” oli 1900-luvun alun Suomessa tunnettu sanonta, jolla tarkoitettiin kaukaisten esi-isien velvoittavan ja innostavan nykypolvia isänmaallisiin tekoihin ”nousemalla haudoistaan”.

Synty- ja julkaisuhistoria

Karimo suunnitteli alkujaan Suomen historiaa käsittelevää kuvateosta, mutta omien sanojensa mukaan ”eräiden arvovaltaisten tiedemiesten kehoituksesta” hän laajensi ideaa siten, että teos koostuisi myös novellimaisista tekstiosuuksista. Useissa kohdin Karimo lienee tehnyt ensin kuvan ja kehitellyt sitten tarinan sen ympärille. Työn todennäköisinä innoittajina olivat Carl Grimbergin kirjoittama Ruotsin historia sekä Einar W. Juvan teossarja Suomen kansan aikakirjat, joka alkoi ilmestyä vuonna 1927 ja oli myös uusimpaan tutkimukseen perustuva, suurelle yleisölle suunnattu yleisesitys koko Suomen historiasta.

Työtä valmistellessaan Karimo konsultoi tunnettuja suomalaisia historiantutkijoita, arkeologeja ja kansatieteilijöitä. Esihistoriallisen ajan osalta häntä neuvoivat professori U. T. Sirelius ja tohtorit Julius Ailio, Sakari Pälsi ja Aarne Äyräpää, joista Äyräpää myös tarkisti tekstin asiasisällön. Teoksen myöhempien osien kohdalla asiantuntijoina ja tarkastajina toimivat tohtorit Rafael Engelberg ja Gunnar Sarva sekä majuri J. O. Hannula. Kuvituksen osalta Karimoa rohkaisi hänen entinen opettajansa Akseli Gallen-Kallela.

Kansallis-Osake-Pankki tuki taloudellisesti teoksen julkaisua. Se ilmestyi WSOY:n kustantamana vuosina 1929–1932 neliosaisena yksi osa vuodessa. Ensimmäisestä osasta otettiin vuoteen 1934 mennessä kuusi painosta, toisesta ja kolmannesta osasta neljä. Neljää osaa myytiin yhteensä yli 52 000 kappaletta. Teosta käytettiin 1930-luvulla laajasti myös oppikirjana.

Kumpujen yöstä julkaistiin vuosina 1953–1954 kolmiosaisena lyhennettynä laitoksena, jonka valmisteluun Karimo osallistui ennen vuonna 1952 tapahtunutta kuolemaansa. Tästä versiosta karsittiin paljon erityisesti varhaisinta aikaa käsitteleviä osuuksia sekä ulkopoliittisesti arkaluonteisiksi käyneitä kohtia. Vuonna 1983 julkaistiin tiiviimmin taitettu yksiosainen versio, jonka tekstisisältö on sama kuin 1950-luvun kolmiosaisessa laitoksessa, mutta värikuvat on valikoitu uudelleen.

Tyyli ja painotukset

Kirjan kertomusten sävy on paatoksellinen ja monet niistä ovat traagisia sankaritarinoita. Väkivalta, taistelu ja sodat sekä kamppailu luontoa vastaan ovat runsaasti toistuvia aiheita, ja tämän painotuksen seurauksena historian toimijoina kuvataan pääasiassa miehiä.

Teoksen jaottelussa näkyy Karimon kiinnostus Suomen muinais- ja varhaishistoriaan, kun taas kansallisen heräämisen ja valtiollisen kehityksen aika 1800–1900-luvuilla on kuvattu melko ylimalkaisesti. Tämän voi nähdä vastaavan tuolloin vaikutusvaltaisen historiantutkijan Jalmari Jaakkolan näkemystä eri aikakausien tärkeydestä. Toisaalta viimeisen osan oli alkujaan tarkoitus olla laajempikin, ja siitä jäi pois eräitä Karimon jo kirjoittamia lukuja.

Kumpujen yöstä kokoaa yhteen monia kansakunnan rakennustyössä käytettyjä myyttejä. Se kuvaa esimerkiksi Suomen heimojen muinaista vaellusta kuninkaidensa johdolla Volgan varsilta nykyiseen Suomeen. Teosta hallitsee ajatus, että ennen Ruotsin vallan aikaa Suomi oli tuhannen vuoden ajan ”itsenäinen” kansakunta. Muinoin tapahtunut Suomen heimojen hajaantuminen esitetään tragediana, joka johti suomalaisten ajautumiseen vuosisadoiksi vieraan vallan alle. Karimo korostaa, että vielä keskiajalla Suomen paikallinen ylimystö säilytti kansallisen luonteensa, mutta Ruotsin vallan loppuaikojen yhteydessä hän kuvaa pilkalliseen sävyyn tavallisesta kansasta etääntyneitä ylempiä säätyjä. Viimeinen teoksessa käsiteltävä aihe on vuoden 1918 sisällissota, joka esitetään vapaussotana. Teos päättyy julistukseen, että ”Suomen on ennemmin tai myöhemmin täytettävä kansallinen tehtävänsä kaikessa laajuudessaan” luomalla Suur-Suomi.

Teoksen kuvituksessa on nähty yhtäläisyyksiä 1800-luvun historiamaalauksiin.

Vaikutus ja myöhempiä näkemyksiä sisällöstä

Toimittaja Ville Hännisen mukaan Karimon teokseen ”kiteytyy 1910–30-lukujen nationalismi”. Tutkija Derek Fewsterin sanoin se on ”populaaris-militaristiseksi ja nationalistiseksi synteesiksi taotun varhaishistorian kuvallinen ja sanallinen kliimaksi”. Useat suomalaiset historiantutkijat ovat kertoneet Kumpujen yöstä -teoksen lukemisen lapsena tai nuorena olleen heille tärkeä kokemus, joka herätti heidän mielenkiintonsa historiaa kohtaan.

Karimo teki Kumpujen yöstä -teoksen kuvien pohjalta vuosina 1933–1938 kouluja varten neljäntoista opetustaulun sarjan Suomen historiallinen kuvasto, jonka painatti WSOY:n tytäryhtiö Kouluaitta. Lisäksi hän kirjoitti sen ”sivutuotteena” historiallisen romaanin Armfeltin lähetti (1933).

Lähteet

• Aarno Karimo: Kumpujen yöstä: suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan (uudistettu laitos). WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1983.
• Anniina Mikkonen: Kamppailun, kurituksen ja kauhun kuvat: Väkivallan merkitykset Kumpujen yöstä -teoksen kuvituksissa Kuvataidekasvatuksen pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto 2011.