Kultaneito
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kultaneito eli kultainen nainen on ihmisen tekemä nainen tai naisen kuva tai patsas Kalevalassa ja kalevalaisissa kansanrunoissa.
Kalevalassa Seppo Ilmarinen tekee naisen hopeasta ja kullasta korvikkeeksi menetettyään puolisonsa. Nainen on kuitenkin kova ja kylmä, eikä lämmitä nukkuessa kylkeä. Opetuksena Väinämöinen valistaa, ettei pitäisi naida kullan tai hopean vuoksi, koska kulta ja hopea hohkaavat kylmyyttä.
Kultaneitoperinne tunnettiin Suomen, Karjalan, Inkerinmaan ja Viron alueilla. Suomalaisten ja karjalaisten keskuudesta runon eeppinen muoto säilyi parhaiten Karjalan ortodoksisella väestöllä. Luterilaisten suomalaisten keskuudessa perinne oli laajalti kadonnut 1800-lukuun mennessä, muttei kuitenkaan kokonaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kouvola, Karolina: ”The Artificial Bride on Both Sides of the Gulf of Finland”, Contacts and networks in the Baltic Sea region, s. 211–234. Amsterdam University Press, 2019. ISBN 978-90-485-3267-4. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yle Radio 1:n Kirjakerho: Robotteja Kalevalassa, teknologisia unelmia antiikin myyteissä. Kirjailijat Johanna Sinisalo ja Anne Leinonen keskustelevat kultaneidosta.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
