Koulupsykologi
| Osa artikkelisarjaa |
| Psykologia |
|---|
 |
|
Lisää aiheesta |
Koulupsykologi on koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyvien asioiden parissa työskentelevä psykologi. Valtaosa koulupsykologeista työskentelee peruskoulussa erityisesti ala-asteikäisten kanssa, mutta viime aikoina on jonkin verran palveluja laajennettu lukioiden puolelle.
Suomessa ei voi erikoistua koulupsykologiksi, kuten esimerkiksi Sveitsissä, vaan kaikilla laillistetuilla psykologeilla on mahdollisuus toimia koulupsykologeina. Koulupsykologeille on tarjolla erilaisia täydennyskoulutuksia. Koulupsykologit ovat terveydenhuollon alaisia työntekijöitä, joten heitä koskee samat säädökset kuin muitakin terveydenhuollon työntekijöitä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulupsykologiset kysymykset ovat olleet keskeisiä psykologiatieteen alkuvaiheista saakka. Yhdysvalloissa perustettiin lasten oppimisvaikeuksiin keskittyvä klinikka jo vuonna 1896, ja Ranskassa Alfred Binet ja Theophile Simon aloittivat ensimmäisen älykkyystestin kehittämisen vuonna 1904 opetusviranomaisten pyynnöstä koulun tarpeita varten.
Suomessakin juuri kouluissa koettu avun tarve oli syynä kasvatus- ja perheneuvolatoiminnan käynnistämiseen 1920-luvulla. Suomen ensimmäinen varsinainen koulupsykologi Erkki Aho aloitti työnsä Lahdessa 1960-luvulla, ja esimerkiksi Helsingissä koulupsykologitoiminta alkoi jo 1970-luvun alkupuolella. Sen sijaan esimerkiksi Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa koulupsykologitoiminnan eriyttäminen muista palveluista alkoi vasta 2000-luvun taitteessa. Monissa pienissä kunnissa kasvatus- ja perheneuvolan tai terveyskeskuksen psykologi on edelleen ainoa asiantuntijataho lasten ja nuorten psykososiaalisissa ja oppimiseen liittyvissä asioissa.[1][2]
Työnkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koulupsykologin keskeisiin työtehtäviin kuuluu yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö, oppimisvaikeuksien ja -vahvuuksien arviointi, suositukset opetusmuodoista, tunne-elämän arvioinnit ja jatkohoitosuositusten tekeminen, työskentely oppilashuoltotiimeissä, opettajien, avustajien ja vanhempien konsultointi ja neuvonta sekä esimerkiksi kriisityö kouluissa. Työtehtävien kirjo on siis varsin laaja ja mielenkiintoinen. Koulupsykologin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat oppilaiden perheet, opettajat, erityisopettajat, terveydenhoitajat, koulu- ja sivistystoimen johtajat, sosiaalitoimi, perheneuvola ja muut kunnan psykologit (esimerkiksi terveyskeskuspsykologi, lastenpsykiatriset poliklinikat).
Koulupsykologintyö on lakisääteisesti ensisijaisesti kouluyhteisöön keskittyvää ennaltaehkäisevää työtä. Yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä toteutetaan kouluissa ja sitä tehdään tiiviisti yhteistyössä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa. Keskeistä yhteisöllisessä työssä on, että koulupsykologi on osa kouluyhteisöä. Koulupsykologin vastaanottohuone on koululla tai tilojen puutteen takia jossain muualla (esimerkiksi terveyskeskuksessa, virastotalossa). Koulupsykologin vastaanoton tulisi sijaista paikassa, jonne oppilaat pääsevät koulupäivän aikana helposti ja turvallisesti.