Koltajärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koltajärvi
Golddajávri, Koltajaure
Koltajärveä, etualalla rajapyykki.
Koltajärveä, etualalla rajapyykki.
Maanosa Eurooppa
Valtiot Suomi, Ruotsi, Norja
Läänit Lapin lääni, Norrbottenin lääni, Tromssan lääni
Maakunnat Lapin maakunta, Lappi, Tromssan ja Finnmarkin lääni
Kunnat Enontekiö, Kiirunan kunta, Omasvuono
Koordinaatit 69°03′48″N, 20°31′12″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Tornionjoen vesistö, Singalanjoen vesistö
Valuma-alue Muonionjoen valuma-alue
Laskujoki puro Kuokkimajärveen, Singalanjoki
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 489 m
Pinta-ala 1,2457 km²
Valuma-alue 34,64 km²
Kartta
Koltajärvi

Koltajärvi (pohjoissaameksi Golddajávri) on nelisen kilometriä pitkä järvi Pohjois-Norjassa Omasvuonon kunnassa. Järven pinnankorkeus on 489 metriä merenpinnasta.[1]

Länsipäästä lähtee lasku-uoma kohti Singalanjokea (norj. Signaldalelva), joka laskee Isoonvuonoon.[1] Suomen Matkailijayhdistyksen matkareittikuvauksessa mainitaan myös vähäisempi lasku-uoma kaakkoon Kuokkimajärveen (nyk. maastokartassa Kuohkimajärvi) ja edelleen Kilpisjärveen.[2][3] Lasku-uoma Kilpisjärveen mainitaan myös Tietosanakirjassa nimellä Rajajoki (Radjejohka).[4] Nykyisessäkin Suomen vesistöaluejaossa Koltajärvi on merkitty jakautumaan Tornionjoen vesistön ja Singalanjoen vesistön valuma-alueiden kesken.[5][6]

Pienellä tekosaarella Koltajärven itäpäässä sijaitsee Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen Kolmen valtakunnan rajapyykki.[7] Koltajärvi ulottuu siis myös Suomen ja Ruotsin puolelle joitain kymmeniä metrejä.[3]

  1. a b Norgeskart (Online-kartta) Statens kartverk. Viitattu 2.10.2012. (norjaksi)
  2. Retkiä Länsi-Lapissa, s. 5–6. Helsinki: Suomen Matkailijayhdistys, 1926. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2012).
  3. a b Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 7.10.2012.
  4. Tietosanakirja. 6. osa, hakusana Muonionjoki. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1914. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.10.2012).
  5. Liitekartat teoksessa Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  6. Karttaikkuna Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2013.
  7. Siilastuvan rajavartioasema Rajavartiolaitos. Arkistoitu 15.10.2007. Viitattu 2.10.2012.