Kimon ruukki
Kimon[1] ruukki oli Jepualla ja Oravaisissa toiminut rautaruukki, joka perustettiin 1703 Röykasjärvestä Pohjanlahteen laskevan, monia koskia sisältävän Oravaistenjoen varteen.
Kimon rautaruukin toiminta oli jakautunut kolmeen erilliseen kohtaan joen varrella sekä neljäntenä masuuniin, joka sijaitsi kahdeksan kilometrin päässä alimmasta ruukista. Yläruukilla (Övre hammaren) Röykasjärven rannalla ruukin vesivoimaa sääteli luonnonkivipato, joka on yksi Suomen vanhimmista ja suurimmista. Yläruukilla on säilynyt myös 1784 rakennettu vasarapaja, joka on myöhemmin muutettu myllyksi. Keskiruukki (Mellanbruket tai Nyhammare) on Mutta-nimisen kosken varteen vuonna 1788 rakennettu vasarapaja. Alaruukki (Nedre hammaren) joen alimman kosken varrella oli Kimon ruukin ydinosa, jossa toimi vasarapajan ohella käsipaja ja mekaaninen verstas. Pajan seinään on merkitty vuosiluku 1791. Kosken vastarannalla entisen puhallushuoneen paikalla on pieni tiilinen voimalaitos vuodelta 1920.[2][3]
Masuunin alue oli Kimon ruukin toimipisteistä pisimpään elinvoimainen, vaikka itse masuuni purettiin 1915. Alueelle muodostui vilkas tehdasyhdyskunta vuonna 1893 perustetun Oravaisten verkatehtaan ansiosta. Masuunin alueen nykyinen punatiilinen rakennuskanta on pääosin peräisin verkatehtaan kukoistuskaudelta 1920–1930-luvuilta. Tehdasrakennuksia ja 1922 rakennettua höyryvoimalaitosta ympäröivät kasarmin kaltaiset työväenasunnot.[2][3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kimon ruukin perusti ruotsinsaksalainen Peter Heijke, joka siirsi masuunin omistamastaan Orisbergin ruukista läheisestä Isostakyröstä. Orisbergistä ei odotusten vastaisesti ollutkaan löytynyt rautamalmia, ja malmin tuominen meritse ja rahtaaminen sisämaahan oli kallista. Niinpä Heijke päätti siirtää masuuninsa Kimoon, jonne sai ruukille perustamisprivilegion 1703. Paikka oli kaikin puolin sopivampi: alueella sai koskista vesivoimaa, metsistä polttoaineeksi puuhiiltä, ja satama oli lähellä rautamalmin rahtaamiseksi jaaloilla Ruotsin Roslagenista ja Tukholman saariston Utöstä, 1800-luvulla Suomesta Sillbölen ja Jussarön kaivoksista.[3][2][4]
Alkuperäisen masuunin tuhosivat venäläisjoukot isonvihan aikana 1714, ja uusi masuuni rakennettiin Oravaisiin vieläkin lähemmäs satamaa. Sieltä harkkorauta kuljetettiin Kimojokea ylös ruukille, jossa se taottiin kankiraudaksi.
Kimon ja Orisbergin ruukit osti vuonna 1758 ruotsalaisten Robert Finlayn ja John Jenningsin omistama ruukkiyhtiö. Vuonna 1776 ruukkien omistus siirtyi ruotsalaisille A. Hasselgrenille ja Bengt Magnus Björkmanille. Björkman hankki omistukseensa myös Fiskarsin, Antskogin ja Kosken ruukit. Kimon ruukin masuuni nousi 1700-luvun lopulla Fiskarsin masuunin ohella Suomen suurimpia harkkoraudan valmistajia.[2][3]
Vuonna 1818 Kimon ruukin sai itselleen Bengt Magnus Björkmanin poika Lars Magnus Björkenheim, joka oli saanut Orisbergin ruukin toimimaan kannattavasti. Hän alkoi uudistaa myös Kimon ruukkia ja rakennutti 1857 pookin eli tunnusmajakan Uudenkaarlepyyn edustan Stubbenin saarelle helpottamaan malmijaalojen navigointia. Raudanvalmistus kuitenkin hiipui 1890-luvulle mennessä, mutta alueen teollisuushistoria sai jatkoa vuonna 1881 perustetusta villakutomosta, josta muodostui eri yhtiönimillä monenlaista tuotantoa näihin päiviin jatkanut Oravaisten tehdas. Teollista toimintaa tehtaassa jatkaa nyt KWH Groupiin kuuluva hiomatarvikevalmistaja Mirka.[2][3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kimo äännetään ruotsiksi ˈɕɪmʊ eli jotakuinkin šimu.
- ↑ a b c d e Kimon ruukki ja Oravaisten tehdasyhdyskunta, Museovirasto 2009. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ a b c d e Kimon Ruukki, Pohjanmaan museo. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Vöyri: Oravaisten ruukki (Arkistoitu – Internet Archive), Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali, Museovirasto. Viitattu 7.6.2014.