Kimbrisota

Kimbrisota
Osa Germaanisotia
Kimbrien ja teutonien kansainvaellukset
Päivämäärä: 113-101 eaa. Paikka: Etelä-Gallia, Noricum Lopputulos: Rooman voitto
Osapuolet
Rooman tasavalta	kimbrit, teutonit
Komentajat
Gnaeus Papirius Carbo, Gnaeus Mallius Maximus, Quintus Servilius Caepio, Quintus Lutatius Catulus, Gaius Marius	Boiorix, Teutobod, Lugius
Vahvuudet
30 000-80 000+	Suuri, enintään 300 000
Tappiot
150 000-180 000	Molemmat heimot tuhottiin tai otettiin orjiksi
Kimbrisota Noreia - Arausio - Aquae Sextiae - Vercellae

Kimbrisota käytiin Rooman tasavallan ja germaaniheimojen välillä vuosina 113–101 eaa.

Tapahtumat

Germaanit, jotka koostuivat pääasiassa kimbreistä ja teutoneista, lähtivät kotipaikoistaan Jyllannin niemimaalta tai Reinin pohjoispuolelta etsimään uusia asuinalueita tai ruokaa kohti etelää. Joukkoon liittyi vielä muitakin heimoja ja lopulta suuri joukko germaaneja lähestyi Alppeja ja sen raja-alueita. Plutarkhoksen mukaan jo pelkästään sotureita oli noin 300 000.

Vuonna 113 eaa. germaanit ilmestyivät Itä-Alpeille. Kun Roomaan saapui tieto germaanien lähestymisestä, heitä vastaan lähetettiin konsuli, jonka tehtävä oli käskeä germaaneja kääntymään takaisin. Germaanit tottelivat konsulia, ja heille annettiin oppaita paluumatkalle. Paluumatkalla germaanit joutuivat kuitenkin roomalaislegioonan pysäyttämiksi, ja syttyi sota. Kimbrit ja teutonit löivät aluksi konsuli Gnaeus Papirius Carbon johtaman roomalaisarmeijan Noreian taistelussa. Germaanit lähtivät tämän jälkeen Sveitsin kautta länteen, Galliaan, jonka kaakkoinen osa oli roomalaisten provinssi. Roomalaiset joukot, jotka yrittivät pysäyttää heitä, lyötiin perin pohjin. Vuonna 105 eaa. germaanit kohtasivat suuren roomalaisarmeijan Arausiossa (Orange). Seuranneessa taistelussa kimbrit ja teutonit aiheuttivat roomalaisille murskaavan tappion, joka oli pahin Rooman kärsimä katastrofi sitten Cannaen taistelun Hannibalia vastaan vuonna 216 eaa. Kimbrit lähtivät tämän jälkeen Hispaniaan, missä iberit kuitenkin tekivät heille vastarintaa. Kimbrit palasivat Galliaan vuonna 103 eaa., ja teutonit liittyivät heihin. Molemmat kansat ryöstivät maata. Vuonna 102 eaa. teutonit alkoivat siirtyä Galliasta kohti Italiaa. Roomassa koettu murskatappio oli aiheuttanut pelkoa, ja Jugurthan sodasta palannut Gaius Marius oli nähty ainoana sotapäällikkönä, joka voisi pelastaa Rooman. Hänet valittiin vastoin lakia konsuliksi useiksi vuosiksi peräkkäin. Rooman armeijan komentajana Marius asettui puolustukseen Rhônen rannalle odottamaan teutoneja. Teutonit yrittivät vallata rynnäköllä Mariuksen leiriä siinä kuitenkaan onnistumatta, ja tyytyivät sitten vain ohittamaan roomalaiset matkallaan kohti etelää. Vaeltavan kansan ohimarssi kesti kuusi päivää. Marius lähti seuraamaan teutoneita, ja onnistui hyökkäyksen jälkeen lyömään heidät Aquae Sextiaessa ja sen jälkeen kimbrit Vercellaessa. Rooman orjamarkkinoille tuli voitetun kimbrisodan seurauksena suuret määrät sotavankeja.

Lähteet

• Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2.